Hurriganes – Albumit 1973-1988

Uusi Hurriganes-kirja ilmestyi marraskuun alussa. Vesa Kontiasen kirjoittama, 560-sivuinen ja tiiliskiven kokoinen Hurriganes - Albumit 1973-1988 ei nimestään huolimatta kerro pelkästään suosikkiyhtyeen levytyksistä, vaan kattaa bändin koko tarinan.  

Olin hieman epäileväinen kirjan suhteen. Luulisi, että noin legendaarisesta orkesterista on jo kirjoitettu kaikki mahdollinen. Kontiainen on kumminkin kaivanut esiin uuttakin tietoa ja saanut tekstinsä sellaiseen muotoon, ettei ainakaan minulle tullut lukiessa turhaantunutta oloa.  

Kontiainen oli mukana jo 2002 ilmestyneessä Hurriganes-kirjassa. Honey Aaltosen ja Kjell Starkin kanssa tehty teos oli sen verran kattava, etten olettanut uudelle Ganes-kirjalle olevan tarvetta. Väärässä olin. 

Hurriganes - Albumit 1973-1988 sisältää triviatietoja orkesterin levytyksistä ja paljon uusia, vuonna 2020 tehtyjä haastatteluja. Äänessä on esimerkiksi sellaisia miehiä kuin Ile Kallio, Janne Louhivuori, Richard Stanley, Kassu Halonen, Måns Groundstroem ja Dan Tigersted. 

Huokaisin helpotuksesta huomatessani, ettei Remua ei ole kirjassa päästetty liikaa valloilleen. Hänen jaarituksiaan en olisi jaksanut lukea yhtään enempää. Miehellä kun on tapana puhua vielä enemmän muunneltua totuutta kuin ministeri Pekka Haavistolla. 

Manan majoille kolmisenkymmentä vuotta sitten menneet Hurriganesin legendaarisimman kokoonpanon jäsenet Albert Järvinen ja Cisse Häkkinen ovat pääosassa Remu Aaltosen kanssa etenkin Roadrunner-levyä käsittelevässä osiossa. 

Levyn kappaleet on analysoitu tarkemmin kuin yhtyeen muiden levytysten. Syynä tietysti albumin asema, pidetäänhän Roadrunneria yleisesti Suomen parhaana rokkilevynä. 

Vuosikymmeniä on kerrottu, että Hurriganesin tunnetuin kappale Get On olisi keksitty pikaisesti tukholmalaisessa Marcus Music Studiossa Roadrunneria levytettäessä. Albumin pituudesta uupui yksi biisi ja sellainen piti nopeasti saada. 

Remu on hokenut samaa legendaa ainakin viimeiset neljäkymmentä vuotta, niin kauan kuin olen Ganes-diggari ollut. Kirjassa asia kuitataan hölynpölyksi. Jostain olen aikaisemminkin lukenut, että Ganes soitti Get Onia jo kesällä 1974, ennen Roadrunnerin levytyssessiosta. 

Hurriganes-albumien lisäksi Kontiaisen käsittelyssä ovat bändin jäsenten soololevyt. Remun, Cisse Häkkisen, Ile Kallion, Albert Järvisen ja Janne Louhivuoren levyjä ilmestyi niitäkin kattava pino vuosina 1973-1988. 

Kirja oli erittäin positiivinen yllätys näinkin paatuneelle Hurriganes-diggarille- ja tietäjälle. 

Ruissalossa 19. joulukuuta

En ole kirjanpitoa tehnyt, mutta saattaa olla, että olen tänä vuonna käynyt Turun Ruissalon saarella useammin kuin koskaan ennen. Toki pari edeltävää vuottakin ovat olleet melko Ruissalo-pitoisia, joten mene ja tiedä. 

Ruissaloon on helppo mennä ulkoilemaan ja minun tapauksessani samalla valokuvaamaan. Sitä tosin tekee kymmenet, ellei sadat muutkin ja kuvia näkee esimerkiksi Facebookin Turku kuvin ja sanoin-ryhmässä. 

Mikäli olet vaikka tyynehartikainen, gunhildkoikkalainen tai joku muu naispuolinen ikäihminen, otat vinoja ja epätarkkoja pystykuvia männystä, saat välittömästi tykkäyksiä hullunlailla. Jos taas lähetät ryhmään perinteisen luontokuvan, joka noudattaa kultaista leikkausta ja muita valokuvauksen sääntöjä, on peukutussaldo takuulla heikompi. Ja etenkin jos satut olemaan mies, ei turhia sympatiapisteitä jaella.  

Lauantaina 19. joulukuuta oli hetkellisesti olemaan sateeton kohta, jona aikana minun todennäköisesti vuoden 2020 viimeinen Ruissalo-visiittini toteutui. Kauan en ehtinyt Saaronniemessäkään ihmettelemään, kun jo alkoi ropista siihen malliin, että oli palattava autolle. 

Erikoinen luonnonilmiö oli Kolkannokkaan johtavan pengertien varrelta bongatut kukkivat ohdakkeet. 

Jouluaattona Kustavissa

Jouluaattoaamuna 24. joulukuuta lähdin ajelemaan Turusta kotikonnuille Kustaviin. 

Kustavintiellä kello 9-10 välillä hämmästelin vähäistä liikennettä. Olihan kyseessä sentään suuri juhlapäivä. Nopeusrajoitusten mukaan ajellessa tapahtui jälleen se perinteinen; kaikki takana olleet ohittivat. 

Oma kiireeni Kustavintiellä loppui viime heinäkuussa. Taivassalossa, ennen Muntin museosiltaa, vaihtuu nopeus 80:sta 60:een. Poliisi vaani puskassa täysin samalla kohdalla jossa nopeus vaihtuu. Normaalisti hiljennän niillä paikkeilla muutenkin, mutta nyt mustamaija ja vastaanottokomitea odottivat seuraavassa tienhaarassa. Sakkoa tuli 200 euroa. 

Luulisi, että jonkinlainen pehmeä lasku olisi voimassa tuossakin hommassa, ettei ihan metrilleen sakoteta aivan liikennemerkin kohdalta. Ilmeisesti tällä työryhmällä oli tarkoitus saada mahdollisimman paljon tuloja valtion kirstuun. Ei riittänyt, että Kustavintie on muutenkin pullollaan nopeusvalvontatolppia. 

Kustavissa ilma kirkastui puolenpäivän tienoilla. Samalla se tarkoitti sitä, että käytin tilaisuutta hyväkseni ja lähdin kamera kourassa käymään Klipunkarissa. Se on kunnan uimarantana tunnettu paikka kirkonkylässä. 

Uimarantakuvia tässä ei kumminkaan ole, vaan enemmän tuollaista perussaaristoa. Sekin Klipunkarissa onnistuu, jos viitsii mennä hiukan rantakalliolta sivummalle. 

Päivän erikoisuus oli parinkymmenen kurjen lauma, joka lehahti lentoon viereiseltä lahdelta vanhan meijerin suunnalta. Lähikuvia en saanut, mutta en myöskään osannut odottaa moista näkyä jouluaattona. 

Vaikka ilma saattaa kuvissa näyttää vallan auvoiselta, tuli välillä vettä ja viima oli armoton. Ennen vanhaanhan Klipunkarissa oli täysin toisennäköistä tähän aikaan vuodesta. Eli siis lunta ja jäätä. Nämä kuvat voisivat olla jostain marraskuun ja toukokuun väliltä. 

Hautausmaalla käydessäni oli tarkoitus sytyttää kynttilä isäni haudalle. Se jäi tekemättä, koska lyhty hautakiven vierestä oli varastettu, eikä kynttiläni ollut hatullinen. Mutta toivottavasti lyhty meni tarpeeseen ja joku sai siitä hyvän joulumielen. 

Nelli Louhisaaressa

Kävin syyskuussa varsinaissuomalaisen harrastajamalli Nellin kanssa Askaisten Louhisaaressa kuvaamassa.

Louhisaaren komea kartanolinna on tunnettu marsalkka Mannerheimin syntymäpaikkana. Osuin sinne ensimmäisen kerran viitisentoista vuotta sitten, jonka jälkeen on tullut poikettua silloin tällöin. 

Nelli on tuttu likka neljän vuoden takaa. En ole ennen huomannutkaan, että hän muistuttaa vähän poptähti Sannia. Tässä blogijuttua värkätessäni mietin ketä hänestä oikein tulee mieleen ja sitten välähti. 

Fotosessioitamme on tainnut kertyä lähemmäs kymmenkunta. Tämän Louhisaaren reissun rankkaisin sinne kärkipäähän, varsinkin alkupään ruskakuvat ovat mielestäni erittäin onnistuneita.  

Muutama vanhempi linkki Nelli-kuviin: 

http://kaislatuuli.blogspot.com/2019/01/nelli-pitkasalmen-pakkasissa.html 

http://kaislatuuli.blogspot.com/2017/11/nelli-martinkirkolla.html 

http://kaislatuuli.blogspot.com/2017/06/fotosessiot-uittamolla-osa-2.html

Katariinanlaaksossa joulun alla

Katariinanlaakso on Turun ja Kaarinan rajalla sijaitseva 17 hehtaarin luonnonsuojelualue. Siellä mutkittelee luontopolkuja ja ulkoilijoita riittää vuodenajasta riippumatta.

Lauantaina 18. joulukuuta käväisin shoppailemassa melko lähellä Katariinanlaaksoa, Kaarinan Piispanristillä. Sen jälkeen olikin oiva tilaisuus koukata luontopolun kautta ennen ostoskassin purkamista kotona.

Oli vaan vähän siinä ja siinä viitsikö saviselle polulle lähteä. Kukkasumutesade harmitti, mutta kun tänne asti olin tullut, niin ei muuta kuin ulos autosta ja metsän siimekseen. 

Porukkaa oli jonkun verran liikkeellä. Kukaan tuskin kaipailee joulun alla tällaista vesikeliä, mutta tosiaalta ainakaan minä en ole suuri pakkasenkaan ystävä. Toki pikku lumipeite kaunistaisi maisemaa kummasti. 

Lievähköstä sateesta huolimatta kannoin uutterasti kameraa kaulassa. Mikään valokuvauskeli ei tosiaankaan ollut. Loppujen lopuksi sain aika monta mukiinmenevää otosta. 

Yritin kovasti kuvata oravia, joita bongasin viisi kappaletta kahdesta eri paikasta. Onnistuin saamaan niistä vain pari kohtalaista kuvaa. Loput olivat epätarkkoja huonon valon ja alati liikkuvien kohteiden takia. Sorsien suhteen kävi parempi säkä.