lauantai 16. toukokuuta 2020

Tulliniemen luontopolulla

Tulliniemen luontopolulla Hangossa on pitänyt käydä jo varmaan kolme-neljä vuotta, siitä lähtien kun siitä ensimmäisen kerran kuulin.

Hanke toteutui huhtikuussa. Sain retkikaveriksi työkaverini Petterin, jolle ei tarvinnut kauaa perustella miksi juuri Hankoon pitäisi mennä. Uudenmaan rajatkin avautuivat koronan jäljiltä juuri sopivasti, joten ei muuta kuin Yariksen kyytiin ja kohti Suomen ehkä tunnetuinta kesäkaupunkia.

Manner-Suomen eteläisin luontopolku vie kulkijat sanan mukaisesti maamme eteläisimpään kärkeen. Sen jälkeen edessä on vain merta ja saaristoa.




Alkukommellusten jälkeen polun alku löytyi siitä mistä alunperin luultiinkin eli vapaavaraston parkkipaikan kulmalta. Hyvätahtoinen neuvo vaan kuului, että menkää viereisen hiekkarannan kautta, jolloin alkumatka helpottuu.

Sattui vaan löytymään väärä hiekkaranta. Pari kilometriä seikkailtiin jossain aivan muualla kuin Tulliniemen luontopolulla. No, tulipa nähtyä muinaiset Varisniemen tykkiasemat.




Tulliniemen luontopolku on 6,7 kilometriä pitkä. Se ei ole rengaspolku, joten on palattava samaa tietä takaisin josta tulikin.

Rengasreitin suurimpana esteenä on varmasti Hangon sataman valtavan kokoinen autovarikko, jossa karkean arvion mukaan on yli tuhat kaaraa parkissa. Aidan takaa näkyi niin prameaa Porschea kuin vaatimattomampaakin kansanautoa.

Upouudet menopelit, fantastiset merimaisemat sekä venäläisten ja saksalaisten sodan aikana rakentama ränsistynyt parakkikylä metsässä toivat vaihtelua luontopolun varrelle.







Reitti on selkeästi merkitty. Ei tainnut kertaakaan tulla sellaista kohtaa vastaan, jossa olisi pitänyt arpoa kumpaan suuntaan nyt mennään.

Huhtikuun lopulla luontopolulla ei ollut ruuhkaa. Vasta loppumatkasta vastaan tuli jokunen vanhempi herra kiikarit kaulassa.

Tulliniemi on uhanalaisten lintulajien turvapaikka ja levähdysasema. Sen kautta kulkee yksi lintujen päämuuttoväylistä.





Huonojalkaisille en suosittele lähtemistä Hankoon ramppaamaan, sillä loppumatkasta polku on pelkästään epätasaista kalliota ja kivikkoa. Siinä ei luulisi olevan täysin vaivatonta varmaan kenenkään astella, ellei sitten satu olemaan Veikka Gustafsson tai Arto Bryggare.

Perillä kulkijaa odottaa mielettömän hienot maisemat. Tuuli vaan saattaa olla kova, mutta ainakin se kuivasi pahimmat hiet tuossa tuokiossa.

Eipä voi oikein muuta kuin todeta että olipa hieno luontopolku. Hyvää kannatti odottaa.








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti