Playa del Inglésin matka osa 2 - Maspalomasin hiekkadyynit

Maspalomasin ja Playa del Inglésin välillä levittäytyvät 400 hehtaarin hiekkadyynit määriteltiin kansallispuistoksi vuonna 1994. Hiekkadyyneillä elelee kasveja ja otuksia, joita ei löydy mistään muusta maailmankolkasta, ja jotka ovat sopeutuneet elämään karuissa olosuhteissa. Dyyneillä viihtyvät myös nudistimatkailijat.

Koska moinen ihme sijaitsi melkein hotellimme vieressä, oli se koettava jo lomaviikon alkupuolella. Yhtään merkillistä otusta en kumminkaan rannalla tai dyyneillä nähnyt, mutta nudisteja senkin edestä. Naisia heistä ei ollut kuin murto-osa. Sen sijaan alueella parveili tuhansittain miehiä, joiden seksuaalinen suuntaus viittasi vahvasti samaan sukupuoleen.

Aatamin asussa poseeranneet äijät esittelivät auliisti kaikenkokoisia- ja näköisiä vehkeitään. Laajasta valikoimasta löytyi varmasti mallia joka makuun, aina HK:n Sinisestä prinssinakkiin. Koska rannalla ei voinut kulkea laput silmillä, oli kikkeliarmeijaan törmääminen välttämätön pakko.

Starttimme tapahtui Playa del Ingelesin rantabulevardilta ja päättyi alueen näkyvimmän maamerkin, 68-metrisen majakan El Faro de Maspalomas viereen terassille. Aikaa talsimiseen taukoineen kului pari tuntia.

Eteneminen hiekassa oli helppoa kun käveli aivan meren tuntumassa, koska siellä oli kovempi maapohja. Rantahietikko on eri lähteistä riippuen joko kuusi tai seitsemän kilometriä pitkä.

Rannan yläpuolelle kuhoavat hiekkadyynit olivat todella valokuvauksellisia. Kumma, ellei aluetta ole hyödynnetty elokuva- tai televisiotuotannoissa.