keskiviikko 9. tammikuuta 2013

Talvinen Vanhalinna



Uuttavuotta oli juhlittu linnavuoren päällä. 


Sunnuntaina 6. tammikuuta aurinko paistoi täydellä terällä aamupäivällä yhdentoista aikoihin. Kylläpä tuli hieno päivä, tuumailin, ja suuntaisin kohti Liedon Vanhalinnaa. Tosin sitä ennen poimin Turun Teräsrautelasta kyytiin vanhan tuttuni Artsin, jonka olen tuntenut vuodesta 1986. Edellinen yhteinen ulkoilukokemuksemme on heinäkuun lopulta, jolloin suuntana oli Tammelassa sijaitseva Torronsuo. Retkestä tarkemmin elokuun 2012 blogiarkistossa.

Köröttelimme kaikessa rauhassa kirkkaassa auringonpaisteessa kohti Vanhalinnaa, joka on vanhaa varsinaissuomalaista kulttuurimaisemaa. Aurinko vetäytyi samalla hetkellä, jolloin parkkeerasin auton Vanhalinnan entisen navetan viereen - kuinkas sattuikaan. Kirkkaat talvipäiväkuvat jäivät haaveeksi.


Artsi oli polkupyöräillyt Vanhalinnan kulmilla aikaisemmin, mutta itse linnavuori ei ollut hänelle tuttu. Sinne ei polkupyörällä pääsekään, vaan pitää kavuta pitkin puisia rappusia. Muistelisin viimeksi käyneeni linnavuorella kaksi vuotta sitten, jolloin askelmat olivat huterassa kunnossa. Ilmeisesti ne on uusittu sen jälkeen, koska nyt eivät notkuneet ja heiluneet muut kuin rappusia ylös ramppaavat miehet.



Alueen historian pystyy aistimaan  luullakseni jokainen, jahka ensin kiipeää vuoren päälle ja sitten pällistelee ympärilleen. Komeaa peltomaisemaa halkoo hiekkatie ja sitä paljon hallitsevampana Aurajoki. Kauempana näkyy turkulaisia rakennuksia, kuten Runosmäen vesitorni ja Pääskyvuoren linkkitorni. Näkymät ovat upeat suuntaan jos toiseen.


Linnavuorella olisi mielellään viihtynyt kauemminkin. Koska pakkasta oli hieman vajaa kymmenen astetta ja korkealla paikalla kova viima, emme jääneet palelluttamaan itseämme pitkäksi aikaa. Kesäkelillä vuorella kelpaisi istuskella kauemminkin.


Vanhalinnan kartano.

Kolme vuotta sitten satuin Vanhalinnaan avoimien ovien päivänä, jolloin tuli käytyä rakennukset läpi. Tuolloin reissussa mukana olivat asianharrastajat Sunttu Sundell ja Timo Sepänmaa. Mielenkiintoisinta antia mielestäni oli kartanon kellarissa oleva Mauno Vanhalinnan asekokoelma. Vanha isäntä oli kerännyt erilaisia pyssyjä vaikka pienen armeijan käyttöön. Huoneeseen ei ihan niin vain päässytkään, joten meilläkin oli mukan talon puolesta järjestysmiehen- ja oppaan virkaa tekevä vanhempi herrasmies. Hän selitti perinpohjaisesti kokoelman historiaa.

Vanhalinnasta tarkemmin  http://fi.wikipedia.org/wiki/Liedon_Vanhalinna


Keskellä virtaa Aurajoki.







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti