Levadakävely Madeiralla

"Levadat ovat Madeiran saarella sijaitsevia vesikanavia, jotka kuljettavat vettä saaren sateisilta vuoristoseuduilta alas etelä- ja kaakkoisosan kuivemmille alueille, jotka soveltuvat paremmin maanviljelyyn ja asutukseen.

Ensimmäiset levadat rakennettiin 1400-luvulla puusta ja myöhemmin maaseoksesta tai kallioon hakkaamalla. Nykyään levadat tehdään betonista. 1600-luvulla rakennettiin yhä pidempiä ja leveämpiä vesikanavia vesimyllyjen ja sokeriruo'on viljelyn vuoksi. Työn tekivät yleensä vaarallisissa oloissa työskennelleet maurilaiset tai Afrikasta tuodut orjat."

"Vuonna 1940 vedenkäytön toimikunta aloitti levadojen modernoimiseen, jonka seurauksena vuoteen 1969 mennessä rakennettiin kolme uutta sähkölaitosta sekä viisi uutta levadaa.

Madeiralla kulkee nykyisin yhteensä 2 150 kilometriä levadoja, jotka kuljettavat vettä saaren eteläosaan tuottaen samalla vesivoimaa. Levadojen vieressä olevat polut, jotka tarkoitettiin alun perin helpottamaan kanavien valmista ja korjausta, ovat nykyään turistien suosimia vaellusreittejä. Saaren matkailutoimiston verkkosivulla esitellään kaksikymmentä levadoita seurailevaa vaellusreittiä. Levadoita on yhteensä yli kaksisataa." (Wikipedia)

Madeirasta ei voi puhua ilman levadoita. Omatoimisestikin ne olisi varmaan löytänyt, mutta päätimme turvautua matkatoimiston palveluihin. Eipä juuri kiinnostanut haahuilla haavi auki vuoristossa ja ihmetellä mihin suuntaan pitäisi lähteä. Opas kertoi, ettei edes ole suositeltavaa mennä ominpäin kovin vaativia reittejä. Hiljattain kaksi yli 70-vuotiasta tanskalaisnaista oli pudonnut rotkoon ja kuollut.

Porukkaa ryhmässä oli parisenkymmentä ja vetäjänä Tjäreborgin Madeiran retkiopas Sirpa. Hän kertoi matkan varrella nähdyistä kasveista ja kaikesta muustakin vastaantulleesta erittäin asiantuntevasti. Vaikka hän höpöttääkin kerran viikossa samat tarinat, kuulostivat ne tuoreilta ja mielenkiintoisilta.

Matkan varrella nähdyt maisemat muistuttivat paikka paikoin jopa suomalaista syksyistä metsää. Vaikka Madeiraa sanotaan ikivihreäksi, tällä retkellä huomasi, ettei se aivan niin olekaan. Tammikuu ei ole parasta aikaa nähdä vehreyttä ja kukkaloistoa.

Eukalyptuspuun siemenkota


Reitti oli viitisen kilometriä pitkä ja helppokulkuinen. Ei ollut nousuja tai laskuja, mikä on erittäin harvinaista Madeiran maastoissa. Tämä levada sopii myös niille, joilla ei ole kova pohjakunto.

Reissuun sisältyi myös käynti Santo da Sierran kylämarkkinoilla. Tarjolla oli esimerkiksi elävää ankanpoikaa, kukkoa ja suomalaisilla markkinoillakin tavattavaa rihkamaa.