Puerto de la Cruz osa 4 - Jardin Botanico

Vuonna 1788 perustettu Jardin Botanico on Teneriffan kuuluisimpia kasvitieteellisiä puutarhoja. Se yhdistää Kanariansaarten alkuperäiskasveja sekä trooppisia ja subtrooppisia lajeja. 

Paikka on hyvin hoidettu, joskin puista ja pensaista varisseita lehtiä oli käyntipäivänämme pitkin polkuja. Ehkä henkilökunta ei ollut ehtinyt kaikkea korjata tai sitten oli siestan vietto vähän venähtänyt. 

Sanotaan, että puutarhan joillakin alueilla voi kokea olevansa kuin viidakossa. Sellainen fiilis tulikin, vain apinat puuttuivat oksilta killumasta. 

Neljästä tuhannesta kasvilajistaan huolimatta puutarha oli pienempi kuin muistin. Ensimmäisellä Teneriffan matkallani viisitoista vuotta sitten alue vaikutti suorastaan massiiviselta.  

Vaatimaton kolmen euron sisäänpääsy liene ylivoimainen kenellekään. Lipunmyyntikopin tympeä mies tosin olisi sopinut paremmin vaikka majakanvartijaksi kuin palvelutiskille. Tiedä sitten millä avuin veikkonen on päässyt töihin, mutta ilmeisesti tuossa virassa ei ole huikeita vaatimuksia.  

Puerto de la Cruzin keskustasta on lyhyehkö matka kävellä Jardin Botanicoon, mutta esteeksi voi muodostua loppumattomalta tuntuva ylämäki. Siksi mekin porhalsimme paikalle taksilla, joka veloitti lystistä 5,50 euroa. 

Puerto de la Cruz osa 3 - Hotelli

Hotellimme Bahia Principe Sunlight San Felipe sijaitsi Puerto de la Cruzin keskustan itäisellä laidalla. 

Kellertävä, kuusitoista kerroksinen rakennus on mielestäni erinomaisella paikalla. Hotelli oli paljon parempi kuin osin samalla kokoonpanolla talvella 2017 tehdyn reissun majapaikka Hotel Catalonia Las Vegas rantabulevardin varrella. 

Toisin kuin Catalonia Las Vegasissa, Bahia Principen henkilökunta oli ystävällistä ja hymyä riitti. Edellisestä paikasta on mieleen jäänyt eräs tarjoilija, joka oli kuin maansa myynyt joka kerta drinkkiä hakiessani. 

Melkein Bahia Principen yläpuolella on näköalapaikka Mirador La Paz. Se löytyi sattumalta paluumatkalla kasvitieteellisestä puutarhasta. Kyllä tuollaista maisemaa kelpasi katsella. 

Bahia Principe Sunlightin allasbaari oli erinomainen. Sinistä all inclusive-rannekatta vilauttamalla juomatoiveet toteutettiin mukisematta. Tarjolla oli päivisin myös snack-välipalaa, jos sattui huikomaan. 

Huikominen tosin ei tainnut olla monenkaan vaivana. Siitä piti huolen hotellin ravintola, jossa oli kolmesti vuorokaudessa höyryäviä lihapatoja ja kaikenlaisesta ruuasta notkuvia pöytiä. Minua pelkkä aamupalakin alkoi tympiä jo parin päivän jälkeen, enkä oikein jaksanut paneutua sekavan ravintolasalin tarjontaan. 

Noutopöydät, juoma-automaatit, työvälineet ja kaikki muukin tarpeellinen oli piilotettu harvinaisen hyvin. Niiden etsintään sai helposti kulumaan kymmenenkin minuuttia. Kun haahuilultasi vihdoin löysit etsimäsi, sait takuuvarmasti jonottaa. 

Iltakuudelta alkavaan ruokailuun piti pukea pitkät housut. Näin silti muutamia sankareita, jotka koikkelehtivat salissa paskaiset shortsit jalassa. Eräs ruotsalainen gentlemanni mutusteli nakkejaan lippalakki päässä ja päästi lopuksi ilmoille miehekkään röyhtäisyn. 

Bahia Principe Sunlightin kummallisuus oli hotellihuoneen avain. Se kun oli pieni siru all inclusive-rannekkeen sisässä. Ranneke kädessä piti sohia ovea toivoen sen joskus aukeavan. 

Viikon aikana pääsin sisälle ensimmäisellä yrittämällä vain kahdesti. Kerran lukkoa sai hipelöidä reippaasti yli kolmekymmentä kertaa ennen kuin ovi päätti aueta. Eräänä iltana laskelmaksi tuli "kahdeksantoista". Sitä en tosin itse muista, naapurit vaan kertoivat kuulleensa seinän läpi. 

Kummastuttaa yhä, miten noin epäkäytännöllinen systeemi on voitu edes keksiä. Jos on kiire vessaan ja joudut sohimaan lukkoa viitisen minuuttia, on ehkä turha enää mennä istunnolle. 

Fuerteventuralla vuonna 2016

Tällä viikolla tuli kuluneeksi kuusi vuotta Fuerteventuran matkasta. Viikon mittainen loma kotimaan paukkupakkasten keskelle ajoittui aivan nappiin ja lomakohdekin oli täysin kymppi. 

Fuerteventura on Kanariansaariin kuuluva saari Atlantin valtamerellä 115 kilometriä länteen Afrikan rannikosta. Se sai alkunsa tulivuorenpurkauksesta noin 12 miljoonaa vuotta sitten ja on Kanarian saarista vanhin. 

Saaren pinta-ala on noin 1660 neliökilometriä ja se on Kanariansaarista Teneriffan jälkeen suurin, noin sata kilometriä pitkä ja 30 kilometriä leveä. Korkein kohta on 807 metriä korkea Pico de Jandia.

Fuerteventura on maaperältää karu ja aavikkoinen. Rantaviivaa on noin 340 kilometriä, josta hiekkarantaa noin 50 kilometriä.  

Corralejon kaupungin eteläpuolella on suuri valkohiekkainen dyynialue ja siellä hotellimmekin sattui sijaitsemaan. Läheinen Isla de Lobosin saari tuli tutuksi päiväretkellä. 

Viikko Fuerteventuralla lukeutuu parhaimpiin etelänlomakokemuksiini. Hotellin all inclusive-palvelut olivat vertaansa vailla. En ole saanut missään yhtä hyvää palvelua. Kävi myös tajuton mäihä, että 880 huoneen kompleksista löytyi kymmenen hengen seurueellemme rivitalokämpät viihtyisältä palmu- ja nurmikkoalueelta, emmekä päätyneet valtavaan päärakennukseen.

Viikon aikana oli vaikka millaista nähtävää ja koettavaa, mutta erikoisin juttu saattoi olla hiekkarannalta bongaamani portugalinsotalaiva. Kyseessä ole mikään taistelualus, vaan vähän seksilelua muistuttava polttiaiseläinlaji, useista erikoistuneista polyypeista koostuva yhdyskunta. Ihmiselle vaarallinen olio ei ole meduusa, vaikka usein yhdistetäänkin niihin. 

Corralejon kaupunkiin hotellistamme oli matkaa kuutisen kilometriä. Kalahieronnan ja parturin lisäksi käyttämäni palvelut rajoittuivat muutamaan mukavaan kuppilaan. Koska matkapakettiin kuului ruoka- ja juomatarjoilu viihtyisässä hotellissa, ei paljon tarvinnut muualla istuskella. 

Lobosin saaren, joka on yksi kolmestatoista Kanariansaaresta, päiväretken lisäksi kävimme laajalla saarikierroksella. Kattava bussiretki vei meidät muun muassa vuoristokyliin, aloe vera-maatilalle ja saaren alkuperäisasukkaiden guanchien muistomerkille. 

Laivamatka naapurisaarelle Lanzarotelle kesti 45 minuuttia. Tuliperäisen laavasaaren rannikkokaupunki Playa Blanca olikin uusi tuttavuus. Pohjoisempana Puerto del Carmenissa lomailin talvella 2013. Hienoja paikkoja molemmat. 

Fuerteventuralla sanotaan tuulevan lähes aina. En huomannut sillä saralla mitään erityisempää, ainakaan bofoori ei millään lailla haitannut menoa. Esimerkiksi Liedossa puhaltaa vuodenajasta riippumatta huomattavasti enemmän. En ymmärrä miksei kunta perusta tuulivoimalapuistoa Avantiin, jossa olisi siihen tarkoitukseen sopiva maalänttikin valmiina Ahtonkaaren vieressä. 

Sekä Fuerteventura että Lanzarote ovat matkakohteita, joissa olisi mahtavaa käydä joskus uudelleenkin.  

Fuerteventura osa 6 - Corralejo

Hotellimme sijaitsi kuuden kilometrin päässä Corralejon kaupungista, joka on vanha kalastakylä Fuerteventuran pohjoisosassa. Mikään massaturismipaikka se ei ole, eikä tammikuussa ei ollut minkäänlaista ruuhkaa.

Koska hotellissamme oli all inclusive eli ruuat ja juomat sisältyivät hintaan, ei tullut pahemmin Correlejon kujilla pyörittyä. Muutaman kerran kumminkin. Pääasiassa vain kaupungin pitkä pääkatu tuli tutuksi. Siinä oli kaikki olennainen turistirihkamakauppoineen ja terasseineen.

Kaupunkikierros juna-autolla kesti puolisen tuntia. Siinä ehti nähdä yhtä sun toista ja sai jonkunlaisen kuvan missä ollaan. Rundi ei kuitenkaan kattanut ollenkaan kaupungin rannanpuoleista osaa, joka oli tulvillaan pikku kuppiloita ja baareja. Ahtaille kujille ei olisi mahtunutkaan kruisailemaan pitkällä ajoneuvolla.

Rantabulevardi olisi saattanut jäädä kokonaan väliin, ellemme olisi kävelleet sitä kautta satamasta tullessa Lobosin reissun päätteeksi.

Eräänä aamupäivänä kävimme afrikkalaisilla markkinoilla. Ostin puisen naamion, joka odottaa yhä pääsyä seinälle killumaan. Huomiota herättävää oli, että turistit saivat kävellä rauhassa myyntipöytien seassa, eivätkä myyjät tulleet puoliaggressiivisesti tyrkyttämään tuotteitaan. Asiallista meininkiä moneen muuhun paikkaan verrattuna.

Corralejosta löytyi myös edullinen parturi. Leikkaus maksoi vain viisi euroa, joten minun oli suorastaan pakko käydä saksittavana siihen hintaan. Turussa vastaava operaatio maksaa 29 euroa.

Tammikuinen reissu Fuerteventuralle oli niin onnistunut, että tuskin maltan odottaa seuraavaa etelänmatkaa. Ehkä ensi talvena suunta on taas jonnekin päin Kanariansaaria.