Fuerteventuralla vuonna 2016

Tällä viikolla tuli kuluneeksi kuusi vuotta Fuerteventuran matkasta. Viikon mittainen loma kotimaan paukkupakkasten keskelle ajoittui aivan nappiin ja lomakohdekin oli täysin kymppi. 

Fuerteventura on Kanariansaariin kuuluva saari Atlantin valtamerellä 115 kilometriä länteen Afrikan rannikosta. Se sai alkunsa tulivuorenpurkauksesta noin 12 miljoonaa vuotta sitten ja on Kanarian saarista vanhin. 

Saaren pinta-ala on noin 1660 neliökilometriä ja se on Kanariansaarista Teneriffan jälkeen suurin, noin sata kilometriä pitkä ja 30 kilometriä leveä. Korkein kohta on 807 metriä korkea Pico de Jandia.

Fuerteventura on maaperältää karu ja aavikkoinen. Rantaviivaa on noin 340 kilometriä, josta hiekkarantaa noin 50 kilometriä.  

Corralejon kaupungin eteläpuolella on suuri valkohiekkainen dyynialue ja siellä hotellimmekin sattui sijaitsemaan. Läheinen Isla de Lobosin saari tuli tutuksi päiväretkellä. 

Viikko Fuerteventuralla lukeutuu parhaimpiin etelänlomakokemuksiini. Hotellin all inclusive-palvelut olivat vertaansa vailla. En ole saanut missään yhtä hyvää palvelua. Kävi myös tajuton mäihä, että 880 huoneen kompleksista löytyi kymmenen hengen seurueellemme rivitalokämpät viihtyisältä palmu- ja nurmikkoalueelta, emmekä päätyneet valtavaan päärakennukseen.

Viikon aikana oli vaikka millaista nähtävää ja koettavaa, mutta erikoisin juttu saattoi olla hiekkarannalta bongaamani portugalinsotalaiva. Kyseessä ole mikään taistelualus, vaan vähän seksilelua muistuttava polttiaiseläinlaji, useista erikoistuneista polyypeista koostuva yhdyskunta. Ihmiselle vaarallinen olio ei ole meduusa, vaikka usein yhdistetäänkin niihin. 

Corralejon kaupunkiin hotellistamme oli matkaa kuutisen kilometriä. Kalahieronnan ja parturin lisäksi käyttämäni palvelut rajoittuivat muutamaan mukavaan kuppilaan. Koska matkapakettiin kuului ruoka- ja juomatarjoilu viihtyisässä hotellissa, ei paljon tarvinnut muualla istuskella. 

Lobosin saaren, joka on yksi kolmestatoista Kanariansaaresta, päiväretken lisäksi kävimme laajalla saarikierroksella. Kattava bussiretki vei meidät muun muassa vuoristokyliin, aloe vera-maatilalle ja saaren alkuperäisasukkaiden guanchien muistomerkille. 

Laivamatka naapurisaarelle Lanzarotelle kesti 45 minuuttia. Tuliperäisen laavasaaren rannikkokaupunki Playa Blanca olikin uusi tuttavuus. Pohjoisempana Puerto del Carmenissa lomailin talvella 2013. Hienoja paikkoja molemmat. 

Fuerteventuralla sanotaan tuulevan lähes aina. En huomannut sillä saralla mitään erityisempää, ainakaan bofoori ei millään lailla haitannut menoa. Esimerkiksi Liedossa puhaltaa vuodenajasta riippumatta huomattavasti enemmän. En ymmärrä miksei kunta perusta tuulivoimalapuistoa Avantiin, jossa olisi siihen tarkoitukseen sopiva maalänttikin valmiina Ahtonkaaren vieressä. 

Sekä Fuerteventura että Lanzarote ovat matkakohteita, joissa olisi mahtavaa käydä joskus uudelleenkin.  

Fuerteventura osa 6 - Corralejo

Hotellimme sijaitsi kuuden kilometrin päässä Corralejon kaupungista, joka on vanha kalastakylä Fuerteventuran pohjoisosassa. Mikään massaturismipaikka se ei ole, eikä tammikuussa ei ollut minkäänlaista ruuhkaa.

Koska hotellissamme oli all inclusive eli ruuat ja juomat sisältyivät hintaan, ei tullut pahemmin Correlejon kujilla pyörittyä. Muutaman kerran kumminkin. Pääasiassa vain kaupungin pitkä pääkatu tuli tutuksi. Siinä oli kaikki olennainen turistirihkamakauppoineen ja terasseineen.

Kaupunkikierros juna-autolla kesti puolisen tuntia. Siinä ehti nähdä yhtä sun toista ja sai jonkunlaisen kuvan missä ollaan. Rundi ei kuitenkaan kattanut ollenkaan kaupungin rannanpuoleista osaa, joka oli tulvillaan pikku kuppiloita ja baareja. Ahtaille kujille ei olisi mahtunutkaan kruisailemaan pitkällä ajoneuvolla.

Rantabulevardi olisi saattanut jäädä kokonaan väliin, ellemme olisi kävelleet sitä kautta satamasta tullessa Lobosin reissun päätteeksi.

Eräänä aamupäivänä kävimme afrikkalaisilla markkinoilla. Ostin puisen naamion, joka odottaa yhä pääsyä seinälle killumaan. Huomiota herättävää oli, että turistit saivat kävellä rauhassa myyntipöytien seassa, eivätkä myyjät tulleet puoliaggressiivisesti tyrkyttämään tuotteitaan. Asiallista meininkiä moneen muuhun paikkaan verrattuna.

Corralejosta löytyi myös edullinen parturi. Leikkaus maksoi vain viisi euroa, joten minun oli suorastaan pakko käydä saksittavana siihen hintaan. Turussa vastaava operaatio maksaa 29 euroa.

Tammikuinen reissu Fuerteventuralle oli niin onnistunut, että tuskin maltan odottaa seuraavaa etelänmatkaa. Ehkä ensi talvena suunta on taas jonnekin päin Kanariansaaria.

Fuerteventura osa 5 - Lobosin saarella

Isla de Lobos on yksi Kanarian kolmestatoista saaresta. Yleisesti vain seitsemän isompaa asuttua saarta tunnetaan ja mainitaan joka paikassa, mutta Lobosin kaltaiset pienemmät ovat saaneet olla matkaesitteiden ulkopuolella.

Lobos on tuliperäisesti syntynyt saari, joka sijaitsee muutaman kilometrin päässä Fuerteventuran pohjoisosan keskuksesta Corralejosta. Pinta-alaltaan Isla de Lobos on pieni, noin 4,6 neliökilometriä. Hallinnollisesti saari kuuluu La Olivan kuntaan.

Lobos on ollut asumaton luonnonsuojelualue vuodesta 1982 lähtien. Saarella on muun muassa laguuni ja 127 metriä korkea tulivuoren kaldera eli tulivuoren romahtamisesta syntynyt kulhon muotoinen tuliperäinen muodostuma.

Kasvilajeja saarella on yli 130. Sitä ei hevillä uskoisi, sillä saaren kuumaisema näyttää päällisin puolin niin karulta, ettei siellä mitään viherpeukalon paratiisia luulisi kohtaavan.

Lobosilla ei ole palveluja tarjolla. Vaikka saarta mainostetaan asumattomana, on sen eteläpäässä pieni kylä. Jonkinlainen vaatimaton ravintola siellä näytti olevan. Tiedä sitten kenelle se on tarkoitettu, ellei sitä mitenkään mainostetakaan.

Isla de Lobosille, joka tarkoittaa susien saarta, pääsee Corralejon satamasta yhteysaluksella. Edestakainen biljetti maksoi viisitoista euroa.

Saarella kiertää yhdeksän kilometrin mittainen patikointireitti. Sekavan viitoituksen takia kävelimme summamutikassa muutaman kilometrin siellä täällä. Paahtavassa helteessä se riittikin  minulle varsin hyvin - etenkin kun alkuviikon all inclusive -tarjonta painoi päälle. Vettäkin oli mukana aivan liian pieni pullollinen, vaikka normaalisti laukussa kulki mukana kahden litran tykki. 

Yhteysaluksella oli yllättävän paljon porukkaa ottaen huomioon, ettei karulla erämaasaarella ole mitään viihdykettä kuten vastapäätä Corralelon kaupungissa. Matkustajatkaan eivät olleet  Koijärveltä karanneen näköisiä lintu- ja luontobongareita, joihin Suomessa on tottunut.

Ihmettelin myös minne kaikki laivalla olleet nuoret naiset katosivat sen siliän tien kun alus saapui satamalaituriin. He tuskin menivät lintuja bongaamaan. Ehkä Lobosilla on auringonottoon houkuttelevia suojaisia poukamia, joita Fuerteventuran hiekoilla ei ole.

Paluulaivaa odotellessa ventovieraat ihmiset tervehtivät reippaasti minuakin. Suomessa kun ei ole pienintäkään vaaraa, että aurinkoa ottamassa olleet äiti ja tytär edes hymyilisivät. Nyt kuului vaan Hola! ja reipas kaksikko istui viereeni penkille. Aikamoisia kulttuurieroja.

Fuerteventura osa 1 - Yleistä matkasta

Lomailin tammikuun puolivälin tienoilla viikon verran Kanarian saariin kuluvalla Fuerteventuralla. Seurueeseen kuului yksitoista muutakin. Suurin osa heistä oli ennestään tuttuja.

Matkanjohtajana toimi Matti Vikström. Hänen porukassaan olen aikaisemmin ollut muun muassa Lomakeskus Lupossa Pyhätunturilla, Viron Saarenmaalla, Unkarin Budapestissa, Rodoksella Kreikassa ja vuosi sitten Gran Canarian Playa del Inglesissä.

Fuerteventuraa olen ajatellut matkakohteeksi jo jonkun vuoden. Kolme vuotta sitten olin naapurisaari Lanzarotella, joka teki suuren vaikutuksen karulla kauneudellaan. Ajatelin, että joskus vielä täytyy Fuerteventurakin kokea. Ehdotin sitä sitten Vikströmille matkakohteeksi. Sehän osui ja upposi.

Matka varattiin alkusyksyllä 2015. Tarkoitus oli koota isohko ryhmä ja Matti lähettikin ahkerasti sähköpostia potentiaalille osallistujille. Lopulta koossa oli peräti kaksitoista ihmistä.

Finnmatkojen käyttämä tanskalaislentoyhtiö Jet Time osoittautui heti kättelyssä pettymykseksi. Koneen kyllä piti lähteä ajallaan, mutta lopulta istuimme ahtaissa penkeissä peräti kaksi tuntia ennen kuin siivet saivat tuulta alleen.

Tarjoilusta ei odotellessa ollut tietoakaan. Se kai perustui siihen, että jos kapteeni päättää yhtäkkiä startata, olisivat lentoemot kärryineen keskellä käytävää. Menomatka Helsinki-Vantaan kentältä Fuerteventuralle kesti lopulta 8,5 tuntia.

Minkäänlaisia monitoreja ei nykykoneiden tapaan ollut, joten elokuvanautintoa tai edes lentoreittiä ei näkynyt. Halpavaikutelman kruunasi rypistynyt A4-lappu, joka oli kuulemma ohjaamosta peräisin. Siihen oli kuulakärkikynällä tuherrettu lentoreittimme ja harakanvarpailla tekstailtu jotain epämääräistä. Vierustoverini alkoi jo epäillä mahdammeko koskaan päästä ehjänä perille.

Finnmatkojen reissu oli varsin edullinen ottaen huomioon Corralejon kaupungin lähellä sijainneen neljän tähden RIU Oliva Beach -hotellin tason, sekä all inclusive -paketin, johon sisältyivät ruuat ja juomat.

Hotellikompleksi oli todella laaja - huoneita oli muistaakseni peräti 880 kappaletta! Päärakennus sijaitsi mäellä lähellä rantaa, mutta onneksi seurueemme huoneet olivat vehreällä viheralueella parin sadan metrin päässä siitä. Rivitalotyyppinen asuinmuoto sopi vallan mainiosti kaikille, etenkin kun kämpät olivat ensimmäisessä kerroksessa maantasalla.

Takapihan patioilla oli hyvä istuskella iltaisin ja ottaa kuppia. Drinkkejä, joissa ei todellakaan ollut naurettavaa neljää senttilitraa alkoholia, vaan noin puolet viinaa ja puolet lantrinkia, sai läheisestä allasbaarista useamman kerrallaan. Oikein kävi siivoojarukkaa sääliksi, joka aamupäivisin korjasi valtavia mukipinoja kärryihinsä.

Laskestelin tuossa, että kurkustani meni alas viikon aikana neste- ja kiinteässä muodossa suunnilleen saman arvosta tavaraa kuin mitä koko matka maksoi. Olihan moista "ilmaispalvelua" hyödynnettävä!

Hotellin päärakennuksen salissa oli iltaisin showesityksiä. Ainoa, jonka minä kävin katsomassa oli tulopäivän ehtoona nähty kauhunäytelmä. Koska juomapalvelu pelasi heti kättelyssä todella hyvin, ovat muistikuvat hivenen hatarat. Ainakin eräät seurueemme jäsenet olivat kovasti vakuuttuneita näytöksestä.

Viikko ei kuitenkaan ollut pelkkää drinkkien imuroimista hotellin palmujen katveessa. Joka päivä oli jonkunlaista ohjelmaa, joka suuntui muun muassa Corralejon kaupungille, naapurisaarille tai matkatoimiston järjestämille retkille.

Suureksi yllätyksekseni Fuerteventuran luonto ja maisemat poikkesivat valtavasti naapurisaari Lanzaroten vastaavista. Kun Lanzarote on tasaista, mustan laavan peittämää kenttää, on Fuerteventura korkeine vuorineen ja aavikkoineen aivan erilainen. Jännä homma, vaikka saaret ovat näköyhteyden päässä toisistaan.

Fuerteventura syntyi tulivuorenpurkauksesta noin 12 miljoonaa vuotta sitten. Kaikki Kanarian saaret ovat samaa perua, mutta tämä saari putkahti merestä ensimmäiseksi esille.

Fuerteventura sijaitsee Atlantin valtamerellä 115 kilometriä länteen Afrikan ja Marokon rannikosta. Saarella asuu noin satatuhatta ihmistä. Se on sata kilometriä pitkä, 30 kilometriä leveä ja täten toiseksi suurin Kanarian saari Teneriffan jälkeen.

Fuerteventuran nimen alkuperästä ei ole tarkkaa tietoa, mutta ranskalainen 1400-luvulla saarelle saapunut Jean de Betancourt miehitti Betancurian kaupungin, jossa aiemmin asui saaren alkuperäisasukkaita guancheja. Tarinan mukaan Betancourt nimesi saaren Fuerteventuraksi, koska piti toimiaan saarella suurena seikkailuna. Myös espanjankielistä el viento fuertea on arvuuteltu. Se tarkoittaa voimakasta tuulta.

Saari on maaperältään varsin karu ja aavikkomainen. Rantaviivaa löytyy 340 kilometriä, joista hiekkarantaa on peräti 50 kilometriä. Ilmasto on läpi vuoden tasainen. Lämpötila ei juurikaan laske alle +18 asteen, eikä myöskään paljon yli +25:n.

Fuerteventuralla tuulee melkein aina. Tällainen yhdistelmä sopii ainakin minulle varsin hyvin, sillä voin hikoilla kotona saunassakin, eikä sitä tarvitse tehdä lomaillessa.

Saaren tärkein elinkeino on matkailu. Hotellistamme kuuden kilometrin päässä sijainnut Corralejon kaupunki on Fuerteventuran pohjoisosan suurin matkailukohde.