Marko Haavisto & Poutahaukat Kakskerrassa

Muutama viikko takaperin huomasin Facebookissa tapahtumamainoksen, jonka mukaan Turun Kakskerrassa Harjattulan kartanon Lasipalatsissa esiintyvät 22. heinäkuuta Bablo, Esa Eloranta ja Marko Haavisto & Poutahaukat.

Asia rupesi kiinnostamaan välittömästi. Olisi kerrankin erilainen kesäehtoo tiedossa. Paikalle pääsisi helposti Kauppatorilta lähtevällä bussilla numero 15 ja öinen paluukyytikin järjestetty.

Turussa oli samaan aikaan purjelaivatapahtuma Tall Ships Races ja sakkia liikkellä pilvin pimein. Ikävä kyllä Harjattulaan saapui ihmisiä vain kourallinen, vaikka tällaisen illan olisi luullut kiinnostavan.

Bussia sai odotella paahtavassa auringossa vajaan tunnin. Syynä oli kuulemma  poikkeuksellinen perjantaiaikataulu, joka oli muutettu Tall Ships Racesin takia. Kuski oli asiasta kovin pahoillaan. "Saimme kuulla tästä vasta eilen", hän kertoi.

Olen ollut Lasipalatissa viimeksi parikymmentä vuotta sitten. En muistanutkaan, että kattorakennelmat olivat minun mittaiselleni todella alhaalla. Pää kyyryssä piti astella pitkin salia, ettei nuppi kolahtanut rautatankoon.

Muuten Lasipalatsi osoittautui oikein hyväksi keikkapaikaksi. Soundit olivat ensiluokkaiset etenkin pääesiintyjän aikana. Tarjoilupuolikin toimi kuin tyhjää vaan. Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan tuotteista valitsin Kukko-lageria, koska tummiin tai muihinkaan erikoisoluisiin en hevillä koske. Tosin pari tölkkiä kumosin Kakolan kalpeaa, joka muistutti kovasti ahvenanmaalaisen Stallhagenin panimon sitruunaolutta.

Sooloartistina pitkään tunnettu Bablo ja mainiosta Garbo -yhtyeessä kannuksensa hankkinut Esa Eloranta soittelivat duona. Molemmilla miehillä on pitkä musiikkitausta ja kokemusta Suomen lavoilta paljon puhuttujen "tuhansien keikkojen" verran.

Liekö sitten ihmiskadosta johtuvaa, mutta keikka oli mielestäni vähän vaisu. Bablo ilmeisesti poistuikin heti kamat kasattuaan. Eloranta rantautui loppuillaksi yleisön harvalukuiseen joukkoon.

Haaviston poppoo on suurelle yleisölle ehkä tutuin Aki Kaurismäen elokuvien kautta. Jo parikymmentä vuotta esiintynyt yhtye on sekoitus iskelmää, rautalankaa, folkia ja kuusikymmentäluvun rokkia.

Poutahaukkojen aikana paikalle saapui muutamia selvästi yhtyeen faneiksi luokiteltavia henkilöitä. Keikassa oli jokseenkin kaikki kunnossa; hieno kesäilta, siihen täydellisesti sopiva musiikki, valot ja äänentoisto.

Haaviston orkesteri ei ollut väenvähyydestä moksiskaan. Yhtye soitteli reilun tunnin minulle suurimmaksi osaksi tuntemattomia kappaleitaan, joukossa toki pari tutumpaakin. Kaurismäen Mies vailla menneisyyttä -elokuvassakin soinut Paha vaanii jäi korvamadoksi kaaliini moneksi päiväksi.

Kitaristit Jouni Saario ja Jaakko Rossi hoitivat tonttinsa hienosti, laulajabasisti Haaviston Rauli Badding Somerjokea muistuttava ääni ja tyylikäs nelikielisen pompottelu sekä hillitysti rummutellut Samuli Halonen tekivät illasta parhaan livemusiikkikokemuksen pitkiin aikoihin.

Heli Harjattulan syksyssä

Kävin lokakuun alkupuolella kuvaamassa luottomalli Helin kanssa Turun Kakskerrassa Harjattulan kartanon mailla.

Paikka on allekirjoittaneelle tuttu, sillä opiskelin 90-luvun alkupuolella lukuvuoden Paaskivi-Opistossa, joka sijaitsee samalla alueella. Käytin jo tuolloin eräässä lyhytelokuvassa kuvauspaikkana samaa kartanomiljöötä. Se ei ole parissa vuosikymmenessä menettänyt tehoaan, vaan on yhtä upea paikka kuin ennenkin.

Tarkoitus oli saada kuviin syksy- ja ruskafiilistä. Harjattulan kartanon pihapiirissä on paljon lehtipuita ja köynnöskasveja, joiden väritys oli teemaan sopiva.

Kakskerran syksyä

Ihme kyllä, ei ole satanut koko päivänä. Majakkarannassa asuva kaverini Simo Miettunen kyytiin ja kohti Kakskertaa.

Kakskerran kierros tuo auton mittariin noin 40 kilometriä. Matkalla voi merimaisemien lisäksi bongata muun muassa Kenraalintien, jossa edesmennyt jalkaväenkenraali Adolf Ehrnrooth asui.

Simo kertoi, että joskus 90-luvulla Ehrnrooth oli pitänyt hänelle kiivasluonteisen puhuttelun. Simo-parka ei ollut huomannut pitää pankkikonttorin ovea auki, kun kenraali adjutantteineen tuli hänen perässään pankkiin.

Adolf Ehrnrooth

Kenraalin tytär Karin Ehrnrooth puolestaan asui monta vuotta naapuritalossani Turun Laivurinkadulla. Hänestä oli hiljattain Turun Sanomien lauantailiiteessä Extrassa juttua. Siinä kerrottiin, että Karin on muuttanut Saksaan. Enää en siis näe häntä esimerkiksi Merimiehenkadun bussipysäkillä, josta usein nousimme samaan linja-autoon.

Karin Ehrnrooth

Kakskerran Harjattulassa on komeita miljöitä. Kutsun aluetta myös Paasikivi-Opistoksi, koska sellainen siellä on. Opiskelin kyseisessä opinahjossa videovuosikurssilla syksyllä 1993 ja keväällä 1994. Paikka ei ole ulkoisesti juuri muuttunut noista ajoista. Samat vaahterat, sama golfkenttä ja sama päärakennus, joka on Harjattulan kartanon entinen navetta ja hevostalli.

"Paasikivi-opisto on aatteellisesti Kansallista Kokoomusta lähellä oleva yleissivistävää, ammattisivistävää sekä ammatillista peruskoulutusta viestinnän, kasvatuksen, politiikan ja taiteen aloilla antava kansanopisto Turun Kakskerrassa.

Opisto sijaitsee Kakskerran saaressa Harjattulan Kartanon alueella. Paasikivi-Opiston tiloissa toimii myös Humanistisen ammattikorkeakoulun Turun koulutusyksikkö." (Wikipedia)

Harjattulan ranta ei ole muuttunut miksikään sitten vuoden 1994. Isossa saunarakennuksessa oli aikoinaan railakkaita opiskelijabileitä. Mieleen muistuu elävästi ilta, jolloin eräs nimeltä mainitsematon nykyinen kirkonmies konttasi perse paljaana lattialla ja hoki "Apua, apua, nyt tulee kakka!". Hän ei kuitenkaan ehtinyt päästää pythonia parketille, kun tomera nuori nainen ohjasi hänet pihamaalle. "Saatanan sika, tänne et paskanna!".

"Merta, saaristoa, aktiviteetteja, kartano-glamouria ja vanhaa kulttuurimaisemaa vehreän luonnon keskellä. Noin 200 hehtaaria kauneinta saaristoa Turun Kakskerrassa. Kalaisat vesialueet ovat lisäksi noin 170 hehtaaria. Tule vaikka omalla veneellä! Satamassamme on parikymmentä vieraspaikkaa. Koko alueemme tavoitat myös parinkymmenen minuutin ajomatkan päästä Turun keskustasta. Alueelle ajaa paikallisliikenteen linja-auto numero 15 noin tunnin välein." (harjattula.fi)  

Harjattulan kartano on vaikuttava näky. Pihan suihkulähteet olivat kesän jäljiltä yhä toiminnassa, vaikka talvi tekeekin jo tuloaan.

Muutaman kilometrin päässä Harjattulasta sijaitsee Kakskerran kirkko. Olen käynyt siellä usein valokuvaamassa maisemia, kaksi kertaa häitäkin. Simo halusi nähdä Tamara Lundin haudan.

Raskas ajelu vaatii yleensä veronsa, joten ruokaillakin pitää. Hirvensalon Haarlan liikekeskuksessa on kebabpizzeria Picante, muutamalla käyntikerralla hyväksi havaittu. En tosin ole ennen syönyt siellä pizzaa, vaan kebabtuotteita. Nyt valitsin pizzan, jossa täytteinä oli kinkku, ananas ja aurajuusto. Annoksen koko oli hyvä. Pohja rapea ja juustossa löytyi, mutta se oli löysää kuin märkä sammalmätäs. Ehkä tovi uunin syvyyksissä olisi tehnyt eetvarttia. Tämä oli kuitenkin valovuosien päässä kauhukokemuksesta, joka tapahtui Pizzeria Perezissä. Aiheesta tarkemmin alkukuisessa blogikirjoituksessa.

Picantea suosittelen ainakin kaikille kebabin ystäville.