Brinkhallin kartanon mailla

Pari viikkoa sitten sunnuntaiajelukohteena oli Turun Kakskerran saarella sijaitseva historiallinen Brinkhallin kartano. 

Brinkhallin uusklassinen päärakennus valmistui vuonna 1793 ja se on tyylilajinsa ensimmäinen Suomessa. Päärakennuksen suunnitteli Turun akatemian rehtori, professori Gabriel von Bonsdorff. 

Kartano suojeltiin vuonna 1991. Museovirasto on määritellyt kartanon ympäristöineen valtakunnallisesti rakennetuksi kulttuuriympäristöksi. 

Vuosina 1998-2002 Brinkhallin kartano oli YLEn historiallisen draamasarjan Hovimäen kuvauspaikkana ja vuonna 2008 Aku Louhimiehen elokuvalle Käsky. 

Vuosien varrella olen kuullut Brinkhallin kartanosta lukuisia kummitusjuttuja. Eräs kaveri vaimoineen oli tavannut pihamaalla puheliaan huoltomiehen. Putkireiska oli esitellyt paikkoja, kertonut karmeita tarinoita ja opastanut heidät talon kellariinkin, jossa oli hänen mukaansa aikoinaan tapahtunut kummia.

Itse satuin sattumalta kuuntelemaan Aavetaloja ja ihmiskohtaloita-podcastin Brinkhallin kartano-jakson noin viikkoa ennen sunnuntaiajelua. Tiedä sitten vaikuttiko tuo Jarmo Mäkisen juontama kauhutarina asiaan, mutta aiemminkin pihalla seisoskelleena tuntuu kuin joku katselisi yläkerran ikkunoista.

Jos uskallusta riittää, jakson voi kuunnella linkistä https://www.supla.fi/episode/fec3ceef-d02c-4d3c-82aa-f287d193d3ef

Keli oli käyntipäivänä kylmä ja tuulinen. Kuvista päätellen näin ei ehkä uskoisi, mutta ulkona ei kovin kauan voinut ihmetellä ilman paleltumisvaaraa. 

Lähimetsästä kuului korppien raakkumista. Pian kaksi uljasta merikotkaa liittyi joukkoon. Tiedä sitten mikä tilanne oli kyseessä, mutta veikkasin siellä lojuvan jonkin sortin raadon, joka lintuja kiinnosti.  

Indra ja Harjattulan ruska

Tutustuin syyskuussa Indraan, joka on kameran edessä kuin kotonaan ja sattuu asumaankin lähistöllä. Syksyn mittaan olemme silloin tällöin käyneet ottamassa kuvia erilaisissa ulkomiljöissä. 

Tällä kertaa suuntana oli Turun Kakskerran saari ja tarkemmin Harjattula. En ollut aikoihin käynyt sillä suunnalla, joten se tuli mieleen potentiaalisena kuvauspaikka. 

Lokakuun puolivälissä puissa oli vielä jonkun verran lehtiä. Pääosin ne olivat kuitenkin jo varisseet maahan. Turun seudulla paras ruska on tilastollisesti 12. lokakuuta, mutta mielestäni tänä syksynä se oli jo aikaisemmin. 

Golfkentän lisäksi Harjattulassa sijaitsee Paasivi-Opisto, jossa allekirjoittanut vietti yhden lukuvuoden pian 30 vuotta sitten. Kyseessä oli kurssi, jossa enimmäkseen opiskeltiin liikkuvaa kuvaa, mutta mukana oli jonkun verran myös esimerkiksi valokuvausta. 

Opettajana linjalla oli elokuvantekijä Timo Lapila Perniöstä. En tiedä yhtään mitä hänelle nykypäivänä mahtaa kuulua, en ole nähnyt ainakaan 25 vuoteen. Timo piti myös muovikassimuseota kotitilansa ulkorakennuksessa. En osaa sanoa onko sellainen vielä olemassa. 

Noilta ajoilta on olemassa paljon lyhytelokuvia, joita voisi joku päivä katsella vuosien tauon jälkeen. Tiedä sitten miten rainat ovat kestäneet aikaa, mutta kai sieltä jotain löytyy mitä pystyisi pyörittämään ilman että nousee puna poskille. 

Harjattulan kartano ei näissä kuvissa näy. Se ei mielestäni sopinut kokonaisuuteen, vaikka komea rakennus onkin. Leijonapatsas portaiden alla tosin pääsi Indran viereen. 

Kartanopuiston ohella kuvauslokaationa oli ranta, jossa viime kesän uutuutena oli Rantakahvila Juho Kusti. En ehtinyt siellä kertaakaan käymään, mutta kai se ensi vuonnakin aukeaa. 

Aluetta on siistitty lähivuosina muun muassa raivaamalla pajukkoa. Ihmettelin tosin jo puolitoista vuotta sitten oranssia laivakonttia, joka seisoo parkkipaikan vieressä nurmella. Mutta kai sillekin joku funktio löytyy. 

Heinänokan jäänekut

Lounais-Suomessa pakkastalvi tuli ja meni ainakin toistaiseksi. Tällä haavaa saamme nauttia nollakelistä ja vesisateesta.  

Lauantaina 5. joulukuuta oli erilainen sää. Suuntasin tuolloin kierrokselle Turun saarille, joka käsittää Hirvensalon, Satavan ja Kakskerran saaret. Mukana matkassa oli hiljattain eläköitynyt pieni työmies Matti Viki Vikström.

Ehdotin, että kävisimme katsomassa Heinänokan leirikeskusta Satavassa. Paikka oli Vikillekin uusi tuttavuus. 

Leirikeskus uinuu tähän aikaan vuodesta talviunta. Tilukset olivat laajemmat kuin olin kuvitellut. Majoitustilaa, saunoja ja muita rakennuksia näytti olevan runsaasti. 

Sellainen muistikuva molemmilla oli, että syksyn 2015 turvapaikkahakutulvan aikana tännekin majoitettiin Lähi-idästä tulleita nuoria miehiä. 

Tuulessa ja pakkasessa seisoskellessa kiinnitin huomioni rannassa olleisiin luonnon jäätaideteoksiin. Ne muistuttivat hieman vanhan ajan tikkunekkuja. 

Heinänokasta löytyi myös komea autiotalo ja mielettömän kokoinen koivupahka. 

Talon tarinan olen joskus kuullutkin, mutta en enää muista miten se mahtoi mennä. Turkulaistuttuni Fredi Forsen innostui kerran kertomaan rakennuksen taustat juurta jaksaen. 

Erään toisen tuttavan mukaan talossa olisi melko lähivuosina kuvattu kotimaista elokuvaa, jossa näytteli Vesa-Matti Loiri. En ole leffaan missään törmännyt ja homma epäilyttää vähän muutenkin kun taloa katselee. Helpommalla luulisi saavan liikkuvaa kuvaa talteen studiossa tai melkein missä vaan kuin tuolla.

Tanja Harjattulan rannalla

Pari viikkoa sitten aurinkoisena sunnuntai-iltana kävin turkulaisen fitness- ja laulajanaisen Tanja Tanita Sundellin kanssa kuvaamassa Turun Kakskerran Harjattulassa. 

Tarkoituksena oli ottaa ranta- ja bikinkuvia, joten oli löydettävä siihen sopiva miljöö. Ainakin Ekvallan ranta oli niin täynnä porukkaa, ettei sinne voinut mennä.

Tanja on hallitseva Miss Bum Bum Finland. Kurvikas kaunotar olisi voinut herättää hieman liikaa huomiota punaisissa bikineissään niin kansoitetulla rannalla. Jos se ei häntä olisi häirinnyt, niin minua ainakin, mikäli joku äijälauma olisi kerääntynyt viereen katsomaan. 

Olimme aavistuksen myöhään liikkeellä, mutta aurinkoa onneksi riitti vielä Harjattulassakin. Osaan kuvista tulikin erinomainen valo, osa puolestaan otettiin vähän varjossa, eivätkä ne oikein stemmaa näiden kanssa yhteen.

Tanja on erinomainen malli. Liikkeet taittuvat sulavasti kuin tyhjää vaan. Kumma jos joku on eri mieltä! 

Hirvensalossa ja Kaskerrassa 17. marraskuuta

Meteorologit lupailivat kovasti lauantaille 17. marraskuuta aurinkoista keliä. Sellainen toki lopulta saatiinkin, vaikka vielä aamupäivällä oli sen näköistä, että taisi taas mennä ennustukset päin honkia. Suuntana oli Turun Hirvensalon saari.

Tall Ships Races -purjelaivatapahtuman aikana kesällä 2017 kummastelin ystäväni Harri Nato Leinon ottamia valokuvia, joista en ensin saanut lainkaan tolkkua. Kuvakulma nimittäin oli suorastaan hämmästyttävä. Mistä vinkkelistä hän oikein oli zoomaillut Aurajoen isoja purjealuksia? Se oli mysteeri viime lauantaihin saakka, jolloin Leino opasti minut paikalle.

Hirvensalon Retikallio ei ole mikään valtavan korkea, mutta näköalat sieltä ovat erinomaiset varsinkin Turun sataman, Aurajoen ja Ruissalon telakan suuntaan. Maisemametsuria jäin silti kaipaamaan, toki myös niitä isoja purjelaivoja.

Seuraavan kerran kun Tall Ships Races järjestetään Turussa, aikoo allekirjoittanut olla Retikalliolla sormi laukaisimella. Tapahtumaan ei ole kuin vajaa kolme vuotta aikaa, kesällä 2021 suuret purjelaivat saapuvat jälleen Aurajokeen.

Kivenheiton päässä sijaitsi ennen myös Peurakallion tanssilava. Siitä ei ollut enää jäljellä mitään, josta olisi voinut päätellä tontilla joskus olleen tanssipaikan. Hyvinpä oli putsattu joka ikinen rakennusjätteen palanen.

Retikallion lähistöllä on vanhoja ilmatorjuntabunkkereita, joita emme nyt käyneet ihmettelemässä.

Seuraava etappimme oli Kakskerran saari ja siellä sijiatsevan Nunnavuoren laella oleva pronssikautinen hauta. Leinon tietojen mukaan se on laajuudessaan lajinsa suurin näillä main. Kokoa kivikeolla totta vieköön olikin.

Kasaa oli selvästi kaiveltu ainakin sen keskivaiheilta. Liekö kyseessä muinainen tai vähän tuoreempi tutkija, siihen on vaikea minun maallikkona vastata. Sen sijaan joku taulapää oli kantanut hautakiviä nuotiotarpeisiin ja savustellut kyrsäänsä aivan kiviröykkiön lähellä. Mahtoi maistua herkulliselle.

Nunnavuorelta aukeni komeat näkymät niin Turkuun kuin Naantaliinkin. Pernon telakan nosturit, Tuomiokirkon, Martinkirkon ja Mikaelinkirkon tornit erottuivat selvästi.

Korkeiden kerrostalojen täytyy neljännessä kuvassa olla Turun Uittamoa, muutakaan emme pähkäilyltämme keksineet.