Pääsiäisajelulla Kakskerrassa

Turkulainen Kimmo Lepa Lehto on ollut tuttu mies parisenkymmentä vuotta. Yleensä olemme tavanneet rokkikeikoilla tai levykaupoissa, mutta tällä kertaa hänen autossaan. Nimittäin jo tovin oli ollut viritteillä käydä jossain maakunta-ajelulla kun sopiva tilaisuus tulee. Pääsiäisen aikoihin sellainen sitten tuli.

Luonnollisesti otin kameran mukaan, sillä ilman sitä en nykyään oikein mihinkään lähdekään. Lepa liikkuu ahkerasti Turun lähistöllä erilaisissa luontokohteissa ja myös valokuvaa niitä. Ehdotin suunnaksi Kakskertaa, joka on Turun saaristoa sanan varsinaisessa merkityksessä, koska kuuluu Turkuun.

Kakskerta on entinen kunta, joka liitettiin Turkuun vuonna 1968. Naapurikunnat olivat ennen kunnan lakkauttamista Rymättylä, Parainen, Kaarina ja Turku.

Kakskertaan ajellaan Hirvensalon ja Satavan saarien läpi. Niin sanottu Myllykylän lenkki kiertää Kakskerran. Kapealla tiellä ei kannata paljon kaasutella, sillä kaupungin linja-auton tullessa vastaan voi äkkiä olla ojassa.

Myllykylän reitin varrella on jalkaväenkenraalin ja Mannerheim-ristin ritarin numero 162 Adolf Ehrnroothin (1905-2004) talo. Se ei näy päätieltä, mutta on aivan sen läheisyydessä. Luonnollisestikaan paikalla ei ole suotavaa käydä kuikuilemassa, vaikka mieli vähän tekisikin.

Olen ollut kaksi kertaa kuvaamassa häitä Kakskerran kirkossa. Keskiaikaisen mallin mukaan tehty yksilaivainen harmaakivikirkko on yllättävän pieni. Hautausmaalla oleva, ilmeisesti entinen ruumishuone, muistuttaa arkkitehtuuriltaan lähinnä jotain roomalaista rakennusta ja on perin kummallisen näköinen näillä leveysasteilla.

Kirkosta tuli ulos vanhempi mies, joka ryhtyi välittömästi heittämään läppää kuin olisi ollut hyväkin tuttumme. Äijällä oli kai taka-ajatus, sillä pian huomasimme olevamme työntämässä hänen upouutta Terhi-merkkistä soutuvenettään rantaan. Mies joko asuu tai mökkeilee aivan kirkon viereisellä tontilla.

"Siellä alla on paljon rottia, eikä meidän kissammekaan saa niitä tapetuksi", kommentoi mies kun huomasi minun ottavan kuvan ruumishuoneesta. Uskoisikohan tuota.

Valkoposkihanhet ovat tulleet jälleen kesäksi Suomeen. Harjattulan rantasaunan edustalla niitä tepasteli muutama. Komea lintu, vaikka ulostaakin jatkuvalla syötöllä savukkeen kokoisia pötkylöitä.

Harjattulan lähellä näkyi pari valkohäntäpeuraa kaukana pellolla. Harvinaista, että satuin näkemään lajin taas. Edellisestä kerrasta ei ollut kuin reilu viikko. Kunhan vaan ei konepellille tupsahda.

Kakskerran syksyä

Ihme kyllä, ei ole satanut koko päivänä. Majakkarannassa asuva kaverini Simo Miettunen kyytiin ja kohti Kakskertaa.

Kakskerran kierros tuo auton mittariin noin 40 kilometriä. Matkalla voi merimaisemien lisäksi bongata muun muassa Kenraalintien, jossa edesmennyt jalkaväenkenraali Adolf Ehrnrooth asui.

Simo kertoi, että joskus 90-luvulla Ehrnrooth oli pitänyt hänelle kiivasluonteisen puhuttelun. Simo-parka ei ollut huomannut pitää pankkikonttorin ovea auki, kun kenraali adjutantteineen tuli hänen perässään pankkiin.

Adolf Ehrnrooth

Kenraalin tytär Karin Ehrnrooth puolestaan asui monta vuotta naapuritalossani Turun Laivurinkadulla. Hänestä oli hiljattain Turun Sanomien lauantailiiteessä Extrassa juttua. Siinä kerrottiin, että Karin on muuttanut Saksaan. Enää en siis näe häntä esimerkiksi Merimiehenkadun bussipysäkillä, josta usein nousimme samaan linja-autoon.

Karin Ehrnrooth

Kakskerran Harjattulassa on komeita miljöitä. Kutsun aluetta myös Paasikivi-Opistoksi, koska sellainen siellä on. Opiskelin kyseisessä opinahjossa videovuosikurssilla syksyllä 1993 ja keväällä 1994. Paikka ei ole ulkoisesti juuri muuttunut noista ajoista. Samat vaahterat, sama golfkenttä ja sama päärakennus, joka on Harjattulan kartanon entinen navetta ja hevostalli.

"Paasikivi-opisto on aatteellisesti Kansallista Kokoomusta lähellä oleva yleissivistävää, ammattisivistävää sekä ammatillista peruskoulutusta viestinnän, kasvatuksen, politiikan ja taiteen aloilla antava kansanopisto Turun Kakskerrassa.

Opisto sijaitsee Kakskerran saaressa Harjattulan Kartanon alueella. Paasikivi-Opiston tiloissa toimii myös Humanistisen ammattikorkeakoulun Turun koulutusyksikkö." (Wikipedia)

Harjattulan ranta ei ole muuttunut miksikään sitten vuoden 1994. Isossa saunarakennuksessa oli aikoinaan railakkaita opiskelijabileitä. Mieleen muistuu elävästi ilta, jolloin eräs nimeltä mainitsematon nykyinen kirkonmies konttasi perse paljaana lattialla ja hoki "Apua, apua, nyt tulee kakka!". Hän ei kuitenkaan ehtinyt päästää pythonia parketille, kun tomera nuori nainen ohjasi hänet pihamaalle. "Saatanan sika, tänne et paskanna!".

"Merta, saaristoa, aktiviteetteja, kartano-glamouria ja vanhaa kulttuurimaisemaa vehreän luonnon keskellä. Noin 200 hehtaaria kauneinta saaristoa Turun Kakskerrassa. Kalaisat vesialueet ovat lisäksi noin 170 hehtaaria. Tule vaikka omalla veneellä! Satamassamme on parikymmentä vieraspaikkaa. Koko alueemme tavoitat myös parinkymmenen minuutin ajomatkan päästä Turun keskustasta. Alueelle ajaa paikallisliikenteen linja-auto numero 15 noin tunnin välein." (harjattula.fi)  

Harjattulan kartano on vaikuttava näky. Pihan suihkulähteet olivat kesän jäljiltä yhä toiminnassa, vaikka talvi tekeekin jo tuloaan.

Muutaman kilometrin päässä Harjattulasta sijaitsee Kakskerran kirkko. Olen käynyt siellä usein valokuvaamassa maisemia, kaksi kertaa häitäkin. Simo halusi nähdä Tamara Lundin haudan.

Raskas ajelu vaatii yleensä veronsa, joten ruokaillakin pitää. Hirvensalon Haarlan liikekeskuksessa on kebabpizzeria Picante, muutamalla käyntikerralla hyväksi havaittu. En tosin ole ennen syönyt siellä pizzaa, vaan kebabtuotteita. Nyt valitsin pizzan, jossa täytteinä oli kinkku, ananas ja aurajuusto. Annoksen koko oli hyvä. Pohja rapea ja juustossa löytyi, mutta se oli löysää kuin märkä sammalmätäs. Ehkä tovi uunin syvyyksissä olisi tehnyt eetvarttia. Tämä oli kuitenkin valovuosien päässä kauhukokemuksesta, joka tapahtui Pizzeria Perezissä. Aiheesta tarkemmin alkukuisessa blogikirjoituksessa.

Picantea suosittelen ainakin kaikille kebabin ystäville.