Pääsiäisajelulla Kakskerrassa

Turkulainen Kimmo Lepa Lehto on ollut tuttu mies parisenkymmentä vuotta. Yleensä olemme tavanneet rokkikeikoilla tai levykaupoissa, mutta tällä kertaa hänen autossaan. Nimittäin jo tovin oli ollut viritteillä käydä jossain maakunta-ajelulla kun sopiva tilaisuus tulee. Pääsiäisen aikoihin sellainen sitten tuli.

Luonnollisesti otin kameran mukaan, sillä ilman sitä en nykyään oikein mihinkään lähdekään. Lepa liikkuu ahkerasti Turun lähistöllä erilaisissa luontokohteissa ja myös valokuvaa niitä. Ehdotin suunnaksi Kakskertaa, joka on Turun saaristoa sanan varsinaisessa merkityksessä, koska kuuluu Turkuun.

Kakskerta on entinen kunta, joka liitettiin Turkuun vuonna 1968. Naapurikunnat olivat ennen kunnan lakkauttamista Rymättylä, Parainen, Kaarina ja Turku.

Kakskertaan ajellaan Hirvensalon ja Satavan saarien läpi. Niin sanottu Myllykylän lenkki kiertää Kakskerran. Kapealla tiellä ei kannata paljon kaasutella, sillä kaupungin linja-auton tullessa vastaan voi äkkiä olla ojassa.

Myllykylän reitin varrella on jalkaväenkenraalin ja Mannerheim-ristin ritarin numero 162 Adolf Ehrnroothin (1905-2004) talo. Se ei näy päätieltä, mutta on aivan sen läheisyydessä. Luonnollisestikaan paikalla ei ole suotavaa käydä kuikuilemassa, vaikka mieli vähän tekisikin.

Olen ollut kaksi kertaa kuvaamassa häitä Kakskerran kirkossa. Keskiaikaisen mallin mukaan tehty yksilaivainen harmaakivikirkko on yllättävän pieni. Hautausmaalla oleva, ilmeisesti entinen ruumishuone, muistuttaa arkkitehtuuriltaan lähinnä jotain roomalaista rakennusta ja on perin kummallisen näköinen näillä leveysasteilla.

Kirkosta tuli ulos vanhempi mies, joka ryhtyi välittömästi heittämään läppää kuin olisi ollut hyväkin tuttumme. Äijällä oli kai taka-ajatus, sillä pian huomasimme olevamme työntämässä hänen upouutta Terhi-merkkistä soutuvenettään rantaan. Mies joko asuu tai mökkeilee aivan kirkon viereisellä tontilla.

"Siellä alla on paljon rottia, eikä meidän kissammekaan saa niitä tapetuksi", kommentoi mies kun huomasi minun ottavan kuvan ruumishuoneesta. Uskoisikohan tuota.

Valkoposkihanhet ovat tulleet jälleen kesäksi Suomeen. Harjattulan rantasaunan edustalla niitä tepasteli muutama. Komea lintu, vaikka ulostaakin jatkuvalla syötöllä savukkeen kokoisia pötkylöitä.

Harjattulan lähellä näkyi pari valkohäntäpeuraa kaukana pellolla. Harvinaista, että satuin näkemään lajin taas. Edellisestä kerrasta ei ollut kuin reilu viikko. Kunhan vaan ei konepellille tupsahda.