Annika Marjaniemen kartanolla

Annika Hakala on turkulainen pitkän linjan tanssija- ja tanssinopettaja. Olen tuntenut hänet kymmenkunta vuotta ja nykyään asummekin niin liki, että voisi vaikka huutaa kuulumiset parvekkeelta toiselle. 

Annika on ollut silloin tällöin fotomallinani. Toisinaan mukana on ollut hänen ystävänsä Mercia, joka niin ikään on tanssija. Annika on itse myös innokas valokuvaaja, tallentaa kovasti niin luontoa kuin ihmisiäkin. 

Kyselin viime kuussa hänen kiinnostustaan lähteä Turun Ruissaloon, joko malliksi tai sitten napsimaan maisemakuvia oman kameransa kanssa. Valinta osui ensimmäiseen vaihtoehtoon. 

Toukokuun yllätyshelteiden aikana luonto heräsi vauhdilla järkyttävästä takatalvesta. Ruissalossakin oli käyntipäivänämme melkein jo täysi kesä. Takuuvarmana hyttysmagneettina sain kimppuuni vuoden ensimmäiset verenimijät.  

Kuvausmiljööksi mieleeni juolahti komea Marjaniemen kartano Ruissalon saaren itäpäässä. Tai oikeammin se on huvila, villa, kuten Ruissalossa on tapana näitä rakennuksia kutsua. 

Annikalla oli kolme erilaista asua mukanaan. Marjaniemessä kahdelle niistä oli käyttöä. Mielestäni valkoinen sopi Marjaniemeen täydellisesti. 

Annika itse tykkäsi eniten terassikuvasta, joka on tuossa yllä. Se olikin hänen ideansa. Aikani yritin hakea kuvakulmia, mutta aina oli tolppa edessä tai jotain ylimääräistä mukana. Onnistui kuitenkin. 

Kustavin kirkkomaa 7. kesäkuuta

Kustavi täyttää tänä vuonna 150 vuotta. Lauantaina 8.6.2024 kunnan keskustaajamassa Kivimaalla sijaitsevalla Tuulentuvalla juhlittiin musiikin, juhlapuheiden ja kakkukahvien kera. 

En osallistunut tapahtumaan, vaikka kivenheiton päässä Tuulentuvasta olinkin. Vietin sattumoisin samana päivänä omiakin syntymäpäiviä - täytin 96 vuotta vähemmän kuin Kustavi. 

Edeltävänä päivänä kävin kastelemassa kukat isäni haudalla. Kiertelin samalla hautausmaalla laajemminkin. 

Päivä oli kaunis ja miljöö kesäasussaan varsin kuvauksellinen. Uusia kuvakulmiakin löytyi. 

Floran-risteilyllä Vepsässä

Tämän kesän ensimmäisen Vepsän reissuni tein Floran-risteilyllä. Kyseessä oli Turun yliopiston TVO:n Seniorit ry:n järjestämä matka M/S Kuusisto-vesibussilla lauantaina 18. toukokuuta.

Tapahtumalla on pitkä historia ylioppilaiden juhlana. Nykyään sen keskeinen tarkoitus on yhdessäolo ja hauskanpito. Käsittääkseni tämä oli toinen Floran-risteily aikoihin. Se herätettiin henkiin erään yliopistoaktiivin toimesta, jonka nimen ehdin ikävä kyllä jo unohtaa. 

Infon retkestä huomasin Facebookista. Mukaan sai osallistua muitakin kuin osakuntalaisia, joten ilmoittauduin mukaan ja vinkkasin asiasta muutamalle muullekin Vepsä-konkarille. 

Alkuperäinen risteilypäivämäärä oli lauantai 11. toukokuuta. Luojan kiitos sitä siirrettiin viikolla. Minua painoi matkaväsymys Kreikan reissusta, sunnuntaina 12. toukokuuta oli äitienpäivä ja nyt sattui olemaan helle, joka yleensä on optimaalinen ilma Vepsän visiitille. 

Käyntipäivänämme Turun kaupungin ulkoilusaari uinui vielä talviunta. Vepsän palvelut ja vesibussiliikenne alkoivat vasta kesäkuun vaihteessa. Risteilijöiden täpötäysiä kasseja katsellessa kovin moni tuskin kärsi ainakaan nestehukasta, vaikka saaren vesihanat oli vain osittain kytketty päälle.

Vepsässä oli jonkun verran myös muita veneilijöitä. Keskusgrillille ryhmittynyt yliopistoporukka oli kuitenkin suurin ryhmä 32 osallistujan voimalla. 

Ilma ei olisi tämän parempi voinut olla. Vesibussi Kuusistokin osoittautui mainioksi kulkupeliksi ja miehistö oli mukavaa. Täytyy seurata ensi vuoden tapahtumailmoittelua! 

Vepsässä ottamistani luontokuvista kerkesin jo blogijutun tehdäkin https://kaislatuuli.blogspot.com/2024/05/saaristoluontoa-airistolla-18-toukokuuta.html

Lummelammella 2. kesäkuuta

Sunnuntaiehtoolla kävin kankkusen karkotusmatkalla Turun yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa Ruissalossa. Tiedä sitten kuinka paljon apua siitä oli, mutta ainakin henkinen puoli virkistyi luonnon helmassa sammakoita ja matelijoita kuvatessa. 

Ulkopuutarhan lummelammikoilla oli hiljaisempaa kuin aiemmin kuluvana vuonna. Vihersammakot, joiden tarkempi lajimääritys on ruokasammakko eli syötävä sammakko, eivät metelöineet lainkaan. Yksilöitä sai hakemalla hakea, kunnes muutama pää ja mulkosilmät erottuivat vedestä.

Sudenkorennot olivat lisääntyneet sitten edellisen visiittini. Olen kuvitellut niiden olevan loppukesän ilmiö, mutta nyt kun kesä on vasta virallisesti alussa, pörrää niitä ainakin Ruissalossa runsaasti. 

Kaksi rantakäärmettäkin huomasin. Toinen oli niin vikkelä, että katosi pöheikköön salamannopeasti. Toisella ei ollut kiirettä mihinkään. Luulin hetken, että se on heittänyt lusikan nurkkaan kun ei liiku lainkaan. Kaveri ei ollut minusta moksiskaan, vaan vaihteli asentoaan lankun päällä.