Lapin reissu osa 2 - Luontokeskus Naava

Lapin viikolle oli erikseen varattu retkipäivä. Se alkoi Pyhätuntunturin Kultakeron juurella sijaitsevasta Luontokeskus Naavasta. Uudehko rakennus on huomattavasti toimivampi ja isompi kuin muutama sata metriä sen yläpuolella sijainnut vanha luontokeskus.  

Naavan aulassa vastassa oli mukava ja reipas naisopas, jonka nimen valitettavasti jo unohdin. Hän kertoi rakennuksen toiminnasta ja alueen luonnosta. 

Näyttely tutustuttaa äänin ja kuvin Pyhä-Luoston kansallispuiston luontoon ja kulttuurihistoriaan. Kuruja, keroja ja muinaisia metsäsaamelaisten pyhiä paikkoja alueella piisaa. 

Pyhä-Luoston kansallispuiston ydinosan muodostaa Suomen eteläisin tunturijono. Alue palvelee monipuolisesti niin luonnonsuojelua, paikallisväestöä, retkeilyä kuin matkailuakin.

Puisto koostuu vuonna 1938 perustetusta Pyhätunturin kansallispuistosta ja sen luoteispuolella sijaitsevasta Luoston alueesta, jotka yhdistettiin uudeksi kansallispuistoksi vuonna 2005. Kansallispuisto peittää alleen 35 kilometrin pituisen tunturijonon ja kansallispuiston pinta-ala on kokonaisuudessaan 142 neliökilometriä.

Pyhä-Luoston kansallispuiston läpi kulkevat laajat latu- ja retkeilyreitit yhdistävän matkailukeskukset toisiinsa. 

Luontokeskus Naava oli oikein mielenkiintoinen paikka. Tuskin kukaan matkaporukastamme lähti sieltä hampaat irvessä. Kermana kakun päällä oli vartin mittainen multivisioesitys Pyhä-Luoston kansallispuiston luonnosta. Komeita valokuvia oli kymmenittäin. Itse tosin olisin tiivistänyt showta jonkun verran ja tehnyt esityksestä hiukan reippaamman. Mutta hyvä noinkin. 

Kuvia katsellessa tuli jälleen mieleen, että joskus olisi hienoa käydä Pyhä-Luoston alueella kesällä tai varsinkin alkusyksyllä ruska-aikaan. Metriset lumikinokset kun on nähty jo neljällä käyntikerralla.