sunnuntai 3. tammikuuta 2016

Vuoden ensimmäinen maakunta-ajelu osa 2 - Raision Kuuanvuori

"Raision Kuuanvuori oli esihistoriallinen muistomerkki heti noustuaan Litorina-meren kuohuista 8 000 vuotta sitten. Tuhansien vuosien kuluessa rantaviiva laskeutui yhä alemmas, ja ammoiset tyrskyt jättivät jälkeensä kivikkoisia muinaisrantoja, joita yhä näkyy Kuuanvuoren rinteillä.

Kasvillisuus vaihtelee rehevästä lehtometsästä kuivaan kangasmetsään ja avokallioihin. Kuuanvuoren luontopolkua kulkiessaan tulee tutustuneeksi hyvin monenlaiseen kasvuympäristöön, toinen toistansa viehättävämpään. Ei tarvita kovinkaan hyvää mielikuvitusta, kun jo pystyy aistimaan luonnonrauhan lisäksi häivähdyksen menneistä vuosituhansista, joitten aikana Kuuanvuori on rauhassa saanut kehittyä siksi luontonähtävyydeksi, joka se tänä päivänä on." 

Näin kirjoitti Raision kaupunginhallituksen jäsen Harri Ylitalo (kok) Turun Sanomien yleisönosastolla kesäkuussa 2011.


Olen yrittänyt valloittaa Kuuanvuorta jo vuosia. Ajelen silloin tällöin Raisiokaarta pitkin, mutta itse vuorelle kiipeily on jäänyt näihin päiviin. Homma toteutui lopulta vasta vuoden 2016 puolella.

Kolme vuotta sitten oli tarkoitus mennä Sunttu Sundellin ja Timo Sepänmaan kanssa Kuuanvuorelle. Auton parkkeerasin Metsä-Sylttylän tienhaaraa vastapäätä olevalle joutotienpätkälle, koska oletimme siitä sinne pääsevän.

Homma osoittautui lumitalvena kumminkin liian vaikeaksi. Ensinnäkään kukaan ulkoilija, joiden olisi luullut tietävän polun perille, ei ollut koskaan kuullutkaan moisesta paikasta. Kysyin noin kymmeneltä vastaantulijalta neuvoja mistä kohdasta ylös vuorelle pääsee. Vaikutti kuitenkin siltä, että he hiihtävät, kusettavat koiriaan ja kävelevät alueella päivittäin. Runsaan lumitilanteen takia emme ryhtyneet rämpimään umpimähkään metsässä, jossa lunta oli munia myöten.

Lauantaina 2. tammikuuta 2016 etsimämme Kuuanvuoren korkein kohta löytyi helposti Harri Nato Leinon opastuksella. Metsä-Sylttylää vastapäätä olevaa lenkkipolkua pitkin kävellään jonkun matkaa kunnes tulee vastaan kyltti, jossa kerrotaan "optisesta lennättimestä". Moinen härveli on todella ollut kallion laella, Krimin sodan aikana sinne rakennettu. Polulta on ylös vain sata metriä.

Näkymät Kuuanvuoren huipulta olivat komeat. Vain valtava voimalinja hieman häiritsi katselunautintoa.




Kuuanvuoresta on käytetty myös nimityksiä Kuuvanvuori ja Kuuva-Marinvuori. Vielä 1920-luvulla vuoren päällä on tanssittu ja vietetty railakkaita juhannusjuhlia. Homma tyssäsi kun läheisen kartanon omistaja kielsi moisen toiminnan tulipalovaaran takia.


Melkein suoraan voimalinjan ja optisen lennätinaseman alapuolella rinteessä on Raision ainoa luola. Kokonsa puolesta Pirunluolaksikin kutsuttu Kuuanvuoren luola on tyypillinen suomalainen luola. Sillä on pituutta 5 metriä, korkeutta 2 metriä ja leveyttä 0,5–1,5 metriä.

Helpoiten luolalle pääsee kävelemällä Kuuanvuoren alla, vuoren länsireunaa sivuavaa luontopolkua opastaululle numero 10. Vasemmalla pellon takana näkyy Raisionkaari. Tammesta ja lehtikuusesta kertovan opastaulun kohdalta noustaan etuviistoon oikealle kohti jyrkkää kalliota.

Keväisin ja kesäisin kannattaa tosin katsoa mihin astuu ja mistä ottaa tukea, sillä alueella suorastaan vilisee käärmeitä. Talvisin ne koisavaat luolan alapuolella levittäytyvässä kivikossa.





5 kommenttia:

  1. Et taida muistaa, mutta tarjuduimme jo aikoja sitten oppaaksesi Kuuanvuoren luontopolulle. Et kuitenkaan tarttunut tilaisuuteen. Hyvä kuitenkin, että sen lopulta löysit.

    VastaaPoista
  2. Muistan toki. Mutta nyt vasta Kuuanvuoren "valloitus" konkretisoitui uudelleen.

    VastaaPoista
  3. Vaikea löytää polku? Itse aikoinani vaivatta löysin Kuuanvuoren laelle tutkittuani ensin Turun opaskarttaa, johon on hyvin merkitty kukkulaa kiertävä luontopolku. Käärmeitä bongailee tosiaan, etenkin keväisin.

    VastaaPoista
  4. Kiitos kommentistasi Herra / Rouva Anonyymi. Hyvä kun olet päässyt tutustumaan kohteeseen vaivatta.

    Kirjoitin "Homma osoittautui lumitalvena kumminkin liian vaikeaksi. Ensinnäkään kukaan ulkoilija, joiden olisi luullut tietävän polun perille, ei ollut koskaan kuullutkaan moisesta paikasta. Kysyin noin kymmeneltä vastaantulijalta neuvoja mistä kohdasta ylös vuorelle pääsee. Vaikutti kuitenkin siltä, että he hiihtävät, kusettavat koiriaan ja kävelevät alueella päivittäin. Runsaan lumitilanteen takia emme ryhtyneet rämpimään umpimähkään metsässä, jossa lunta oli munia myöten."

    Että joskus näinkin.

    VastaaPoista