Matkaa Turun keskustasta kansallispuistoon on noin 35 kilometriä. Puiston pinta-ala on 29 neliökilometriä, ja se on Varsinais-Suomen suurin suojeltu, luonnontilainen suoalue.
Puiston suurin nähtävyys on kuntien rajapylkki Kuhankuonon rajakivi. Muita suosittuja käyntikohteita ovat Savojärven rannoilla sijaitsevat Kurjenpesän luontotupa ja Nousiaisten kunnan virkistysalue Rantapiha.
Kansallispuiston alueella kulkee useita merkittyjä polkuja, jotka kuuluvat Kuhankuonon retkeilyreitistön polkuverkostoon. Yli kaksisataa kilometriä pitkällä reitistöllä on kuusi viitoitettua rengasreittiä, joiden varrella on laavuja ja nuotiopaikkoja.
Keskiviikkona 3. syyskuuta valitsimme Lundbergin Merjan ja Tonyn kanssa Savojärven kierroksen. Pari vuotta sitten avattua reittiä on tullut tallattua useampaan otteeseen, mutta kyllästymisen merkkejä ei ainakaan vielä näy. Pituudeltaan se on 6,5 kilometriä.
Savojärven kierrokselle voi lähteä joko Kurjenpesän parkkipaikalta tai järven toiselta puolelta Rantapihalta. Valitsimme ensimmäisen vaihtoehdon. Turusta on helpompi ajella Säkylään vievää Seututie 204:ää pitkin Savojärvelle kuin kapeaa mutkittelevaa pikkutietä Rantapihalle.
Kurjenpesän parkkipaikka oli pullollaan autoja. Siitä huolimatta ei vastaan tullut kuin yksi pariskunta tarpoessamme pitkospuiden ja metsien halki. Tiedä sitten millä reitillä he kaikki mahtoivat olla.
Merkillinen näky kohtasi vajaa kilometri ennen Rantapihaa. Havaitsimme kasan vaatteita jätetyn polulle keskelle pitkospuiden halkomaa suota. Kauan sitä ei ehtinyt ihmetellä, kun puskista ilmaantui atleettinen nuorimies aataminasussaan. Oli kuulemma käynyt uimassa, eikä vesi ollut järin lämmintä. Luulisi, että kuteet voisi jättää pulahtamispaikan viereenkin, eikä kymmenien metrien päähän.
Pitkospuilla pomppi valtavasti pieniä sammakoita. Muutama sudenkorento lenteli ja laskeutui viereen. Tuhteja toukkia näkyi toisinaan. Kasvien värityksissä näkyi jo syksyn merkkejä.
Savojärven kierroksemme kesti kaksi ja puoli tuntia. Hämäräkin ehti tulla ennen kuin pääsimme takaisin Kurjenpesälle.
Ulkoilusta ja komeista maisemista sai jälleen kummasti sai virtaa ja mielenvirkeyttä. Jaksaa taas puurtaa töissä loputtomilta tuntuvissa iltavuoroissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti