Kuivin jaloin Savojärvellä

Lauantaina 22. maaliskuuta suuntana oli Kurjenrahkan kansallispuisto. Sain luotettavalta taholta kuulla, ettei pitkospuilla tarvitse varoa kevättulvia tai jäätä. Moisen infon myötä kiinnostus lauantaireippailua kohtaan kasvoi siinä määrin, että matkaan lähdettiin Turusta kello 9:30. 

Mukana matkassa oli Matti Viki Vikström, jonka kanssa olemme kiertäneet Savojärven useasti aiemminkin. Mieleen muistuu eräskin kerta, jolloin suon ylittävä pitkospuusilta oli veden vallassa parinkymmenen metrin matkalta. Tällä kertaa kevätsää oli kuin morsian.

Kurjenrahkan kansallispuiston suosituin reitti on Savojärven kierros. Sen pituus on kuutisen kilometriä. Käyntipäivänä polulla ei ollut ruuhkaa lainkaan, ainoastaan puolen tusinaa ihmistä koirineen tuli ja meni. 

Olimme perustallaajaa aikaisemmin liikkeellä, sillä parkkialueelle palatessamme puolisentoista tuntia myöhemmin, oli siellä aikamoinen ruuhka. 

Osin usean kunnan alueella sijaitseva alue on tunnettu Kuhankuonon rajakivestä, joka sijaitsee kolmen sadan metrin päässä Kurjenpesän parkkipaikalta. Kiven ympärillä pyörähdellessä voi yhtä aikaa olla Pöytyällä, Nousiaisissa, Mynämäellä, Turussa, Aurassa, Ruskolla ja Maskussa. Aikamoista. 

Viime vuonna en vieraillut Kurjenrahkalla kuin yhden vaivaisen kerran. Tiedä sitten miksi näin pääsi käymään, kun parhaimpina aikoina olen patikoinut siellä varmaan viidesti. Koska nyt oltiin näin aikaisin liikenteessä, on erittäin todennäköistä, että tulevan kesän ja syksyn mittaan alueen metsissä nähdään meikäläinenkin uudelleen. 

Alkusyksyä Kurjenrahkan kansallispuistossa

Kurjenrahkan kansallispuisto on Auran, Maskun, Mynämäen, Nousiaisten, Pöytyän, Ruskon ja Turun kunnissa Varsinais-Suomessa sijaitseva kansallispuisto.

Matkaa Turun keskustasta kansallispuistoon on noin 35 kilometriä. Puiston pinta-ala on 29 neliökilometriä, ja se on Varsinais-Suomen suurin suojeltu, luonnontilainen suoalue.

Puiston suurin nähtävyys on kuntien rajapylkki Kuhankuonon rajakivi. Muita suosittuja käyntikohteita ovat Savojärven rannoilla sijaitsevat Kurjenpesän luontotupa ja Nousiaisten kunnan virkistysalue Rantapiha.

Kansallispuiston alueella kulkee useita merkittyjä polkuja, jotka kuuluvat Kuhankuonon retkeilyreitistön polkuverkostoon. Yli kaksisataa kilometriä pitkällä reitistöllä on kuusi viitoitettua rengasreittiä, joiden varrella on laavuja ja nuotiopaikkoja.

Keskiviikkona 3. syyskuuta valitsimme Lundbergin Merjan ja Tonyn kanssa Savojärven kierroksen. Pari vuotta sitten avattua reittiä on tullut tallattua useampaan otteeseen, mutta kyllästymisen merkkejä ei ainakaan vielä näy. Pituudeltaan se on 6,5 kilometriä.

Savojärven kierrokselle voi lähteä joko Kurjenpesän parkkipaikalta tai järven toiselta puolelta Rantapihalta. Valitsimme ensimmäisen vaihtoehdon. Turusta on helpompi ajella Säkylään vievää Seututie 204:ää pitkin Savojärvelle kuin kapeaa mutkittelevaa pikkutietä Rantapihalle.

Kurjenpesän parkkipaikka oli pullollaan autoja. Siitä huolimatta ei vastaan tullut kuin yksi pariskunta tarpoessamme pitkospuiden ja metsien halki. Tiedä sitten millä reitillä he kaikki mahtoivat olla.

Merkillinen näky kohtasi vajaa kilometri ennen Rantapihaa. Havaitsimme kasan vaatteita jätetyn polulle keskelle pitkospuiden halkomaa suota. Kauan sitä ei ehtinyt ihmetellä, kun puskista ilmaantui atleettinen nuorimies aataminasussaan. Oli kuulemma käynyt uimassa, eikä vesi ollut järin lämmintä. Luulisi, että kuteet voisi jättää pulahtamispaikan viereenkin, eikä kymmenien metrien päähän.

Pitkospuilla pomppi valtavasti pieniä sammakoita. Muutama sudenkorento lenteli ja laskeutui viereen. Tuhteja toukkia näkyi toisinaan. Kasvien värityksissä näkyi jo syksyn merkkejä.

Savojärven kierroksemme kesti kaksi ja puoli tuntia. Hämäräkin ehti tulla ennen kuin pääsimme takaisin Kurjenpesälle.

Ulkoilusta ja komeista maisemista sai jälleen kummasti sai virtaa ja mielenvirkeyttä. Jaksaa taas puurtaa töissä loputtomilta tuntuvissa iltavuoroissa.