Savojärven kierroksella 11. elokuuta

Tiistaina 11. elokuuta oli aika hypätä työkaverin auton takapenkille ja suunnata kohti Kurjenrahkan kansallispuistoa. 

Aamuvuoron jälkeen oli vielä puhtia kiertää reilun kuuden kilometrin pituinen Savojärven kierros. Pidän sitä yhtenä komeimmista luontopoluista Varsinais-Suomessa. 

Tämä oli ensimmäinen Savojärvi-visiittini tänä vuonna. Keväällä en sinne mielelläni kovin aikaisin mene, koska pitkospuut ovat vielä osin jäiset ja suovesi tulvinut kulkuväylille. 

Se ei kumminkaan ollut tänä keväänä suurin ongelma, vaan korona. Turun Sanomat ja moni muu media takoi kansalaisten kaaliin, että kriisiaikana pitää mennä luontoon! 

Niinpä Savojärvelle ja muuallekin Kurjenrahkalle muodostui suoranaisia ruuhkia. Ihmiset kulkivat peräkanaa lähes tappituntumalla jonossa kun ei muuallekaan enää mahtunut. 

Onneksi en ollut riippuvainen yhdestä ulkoilupaikasta, joten Savojärven kiertäminen jäi aina tänne loppukesään. Reitillä oli tuolloin lisäksemme vain yksi perhe, koira ja kaksi parikymppistä naista. Ei ainakaan tarvinnut pelätä koronaa tai astella toisten kantapäille. 

Lähtöpaikkamme oli Nousiaisissa sijaitseva Rantapiha. Pikkutiet Rantapihalle ovat paikoin niin heikossa kunnossa, ettei ainakaan täysin samaa kautta kannattaisi sinne enää ajella. 

Mielestäni Rantapihalle on Turun suunnasta helpointa mennä Säkyläntietä ja kääntyä Järvenkylän kyltin kohdalla vasemmalle. 

Parilla-kolmellakymmenellä Savojärvi-käynnilläni olen yleensä suosinut Savojärven toisella puolella olevaa Kurjenpesän parkkipaikkaa, jonne pääsee kätevästi melkein heti Säkyläntieltä.

Oli pitkästä aikaa mahtavaa talsia Savojärven pitkospuilla. Etenkin järven pohjoisreuna, jota polku pitkälti myötäilee, on todella hieno. Nyt sattui vielä fantastinen keli - ei tuullut, ei ollut itikoita ja valoakin riitti kierroksen loppuun asti. 

Lenkin kruunasi pulahdus järviveteen Rantapihan saunalta. Oudon värinen vesi näytti läheltä tutkittuna vähän punaviiniltä. 

Valokuvasaldosta tuli onnistunut, vaikka kuvat Savojärveltä tuppaavatkin hieman samantapaisia aina olemaan. 

Savojärven kierroksella 6. huhtikuuta

Kurjenrahkan kansallispuiston suosituin reitti Savojärven kierros on yleensä tässä kevään korvilla ollut ajankohtainen. Ja niin oli nytkin, kun lauantaina 6. huhtikuuta kaasuttelin Säkyläntietä pitkin kohti Ylänettä ja Kurjenpesän parkkipaikkaa.

Mukana matkassa oli turkulainen historia- ja luontomies Harri Nato Leino. Hänen kanssaan olen muutaman kerran aiemminkin tarponut tämän reilun kuuden kilometrin taipaleen läpi.

Viimeksi taisimme olla näissä maisemissa toukokuun alkupuolella viime vuonna. Tuolloin bongasin Savojärvi-historiani ensimmäisen ja ainoan käärmeen ojanpenkasta läheltä Rantapihan taukopaikkaa. Aiheesta enemmän tuolla http://kaislatuuli.blogspot.com/2018/05/vuoden-ensimmainen-savojarven-kierros.html

Eräs tuttuni kävi Savojärven kierroksella puolitoista viikkoa aikaisemmin eli viikolla 13, maaliskuun lopulla. Kyselin innokkaana mahtaako siellä olla vielä paljon jäätä ja ovatko pitkospuut mahdollisesti jo kuivat, jotta uskaltaisi kävellä ilman pelkoa liukastumisesta ja suohon kaatumisesta. "Juu ei ollut enää jäätä missään kohtaa! Pitkospuutkin täysin kuivat", kuului vastaus.

Hälytyskelloni soivat välittömästi. Vastoin tapojani en kumminkaan jaksanut kommentoida muuta kuin "Kiva juttu, täytyy varmaan itsekin käydä siellä piakkoin" tai jotain vastaavaa. En kai minä nyt niin saapas sentään ole, että selitys menisi läpi tuosta vaan. Jos kerran rannikollakin on jäätä, lätäköitä ja liukasta, niin kai sitä on umpimetsässä hieman pohjoisempanakin.

Pohdin siinä, että mahtoikohan tämä tuttavani olla edes käynyt Savojärven kierroksella. Ainakin puolitoista viikkoa myöhemmin taipaleella oli märkiä kohtia muutama, joista aivan loppuvaiheessa lenkkiä myötäpäivää kierrettäessä erityisen paha kohta. Pitkospuut olivat totaalisesti uponneet suohon usean metrin matkalta.

Mieleen muistui muutaman vuoden takainen Savojärven kierros, jolloin Matka-Matti Viktsrömin kanssa ihmettelimme tovin parinkymmenen metrin mittaista vesilätäkköä lenkin isoimman suotaipaleen keskellä. Jotenkin siitäkin selvisi ilman kenkien kastumista, kumma kyllä. Aiheesta enemmän http://kaislatuuli.blogspot.com/2016/04/savojarven-kierros-9-huhtikuuta.html

Kuten usein aiemminkin on tullut todisteltua, on maailma vähän pirun pieni. Savojärven kierroksellakaan ei voinut välttyä työkavereilta, joita käveli vastaan peräti kolme kappaletta. Eipä siinä, ettenkö heitä haluaisi tavata, mutta en odottanut joutuvani väistelemään heitä pitkospuilla keskellä Yläneen metsää.

Kellotin kierroksella kuluneen ajan, mutta se on tätä naputelessa päässyt unohtumaan. Pari pikku taukoa ja valokuvaustuokiot kaupan päälle siitä tulee yleensä sellaiset reilut kaksi tuntia.

Elokuista Savojärveä kiertämässä

Tässä viikon 34 kuluessa olen käynyt peräti kahteen otteeseen Savojärvellä Kurjenrahkan kansallispuistossa.

Ensimmäinen yritys kiertää Savojärvi tyssäsi rankkaan parinkymmenen minuutin sadekuuroon, jonka kohteeksi jouduin noin kilometrin päässä lähtöpaikasta. Vettä tuli siihen malliin, etten meinannut nähdä eteeni. Kaikki kuteet olivat likomärkiä ja pelko kameran sekä kännykän kastumisesta saivat palaamaan takaisin autolle Savojärven Rantapihalle. Se sijaitsee Nousiaisten puolella järveä, kun taas toinen puoli on Ylänettä, nykyistä Pöytyää.

Alkutaival oli kumminkin oikein kaunista ja aurinkoista säätä. Noin kuuden kilometrin mittaisen reitin maisemallisesti parhaat palat ovat juuri noilla seuduin.

Vaikka sade harmitti, ei se mikään katastrofi loppupeleissä ollut. Olen ollut Savojärven kierroksella parisenkymmentä kertaa ja kokemus se tämäkin oli. Kamera ja kännykkä toimivat yhä moitteettomasti, autokaan ei kastunut pahemmin märistä matkalaisista.

Kuin ihmeen kautta samana ehtoona tuli viesti, jossa kyseltiin halukkuutta lähteä seuraavana päivänä Savojärven kierrokselle. No, mikä ettei kun kerran lomaakin on.

Olin nyt varautunut paremmin mahdolliseen sateeseen. Sellaista ei onneksi tullut. Ilma oli oikeastaan täydellinen ulkoiluun.

Tällä kertaa startti tapahtui helpommasta paikasta Turun suunnasta tullessa eli Kurjenpesän parkkipaikalta.

Uutta oli aivan Säkyläntien varteen tehty iso parkkialue ja myyntikoju. Niitä ei ollut vielä toukokuun alussa. Kyseessä on ilmeisesti kesällä kokeiluluontoisesti aloittaneen Föli-bussin kääntöpaikka. Sen tarkoitus oli tuoda porukkaa Turusta Kurjenrahkalle.

Savojärven kierrosta on mahdotonta tehdä ilman kameraa. Vaikka joka kerta lähes samat kohteet tallentuvatkin muistikortille, eipä paljon haittaa. Reitti on suurimmaksi osaksi maisemiltaan komea, vain muutaman sadan metrin mittainen Blairwitch Project-elokuvaa muistuttava ryteikkömetsä Kuhankuonon rajakiven ja Rantapihan välissä on ikävä.

Järven vesi oli harvinaisen matalalla. Pohjakivet ja turveläjät pilkottivat siellä täällä.