maanantai 5. marraskuuta 2012

Marraskuinen luola- ja kalliomaalausreissu osa 1

Sunnuntaina 4. marraskuuta oli mielenkiintoinen päivä. Ensin suuntana oli Rusko, sitten Masku ja lopuksi vielä Naantali.

Lauantaina oli pitkästä aikaa todella komea ja aurinkoinen päivä. Sunnuntaiaamunakin vaikutti siltä, ettei sadetta tule. Eikä myöskään tullut kuin vasta joskus viiden aikaan iltapäivällä. Näinkin kuiva viikonloppu alkaa olla harvinaista herkkua nykyään.

Reissun tarkoituksena oli käydä geologisia muinaiskohteita läpi. Autoon istuivat alan asiantuntija, arkeologin hommia töikseen paiskiva Timo Sepänmaa ja vannoutunut asianharrastaja Harri Nato Leino. Minä noviisina seurasin mukana.


Ensimäinen etappi oli Rusko. Kuukausi sitten kävin Leinon kanssa kummastelemassa isoa siirtolohkaretta Ruskon kirkonkylän tuntumassa. Nyt oli aika näyttää sama paikka Sepänmaallekin.

Miehet hääräsivät aikansa kiven ja sen takana olevan louhikon ympärillä tutkien lähes joka loukon. Vieläkään ei ole selvillä mikä kiven nimi mahtaa olla. Yleensä tällaisilla paikoilla on aina nimi, miksei siis tälläkin.

Edellistä blogikirjoitustani samasta aiheesta ovat lukeneet jotkut ruskolaisetkin. Linkitin nimittäin jutun erään ruskolaistutun Facebook-sivulle. Kukaan heistä ei ole kumminkaan vaivautunut vastaamaan, mikäli ovat edes tietoisia kiven tai paikan nimestä.


Sepänmaa ja Leino Ruskolla.

Erikoisuus on myös lohkaretta vasten kasvava rungostaan levinnyt ja ylhäältä monihaarainen mänty, jollaista kuulemma "lahnamännyksikin" kutsutaan. Liekö viime vuonna riehunut Tapani-myrsky repinyt lähimännystä latvan pois, kun se nyt retkottaa kiven päällä.


Koska päivänvalo on tähän vuodenaikaan kortilla, ei tällä kohteella kupattu kovin kauaa. Lusikka pohjaan ja kohti seuraavaa paikkaa, joka sekin on Ruskon kirkonkylän lähistöllä.

Kävin "Ruskon kivellä" tai "Ruskon lohkareella", kuten sitä arkeologipiireissä kutsutaan, kolme vuotta sitten Sepänmaan kanssa. Hän oli kollegaltaan kuullut kivessä olevasta jäljestä, joka saattoi olla ikivanha ihmisen tekemä punamultapiirros.


Sepänmaan arkeologikaveri oli metsässä inventoimassa maastoa, koska alueelle kaavailtiin asuintaloja. Hän meni sateensuojaan kivilipan alle, jolloin huomasi punertavan läikän katossa. Nyt on kuulemma kuitenkin tultu siihen tulokseen, ettei jälki olisi muinaisen taiteilijan pensselistä lähtöisin, vaan ihan luonnontuote.


Mahdollinen esihistoriallinen kalliomaalaus.

Vielä kolme vuotta sitten paikan lähistöllä ei ollut ainuttakaan taloa. Nyt niitä on kymmenittäin. Lisää on tulossa maarakennuksesta päätellen. Tyypillinen nuorten lapsiperheiden asuinalue, jonne omakotitaloja nousee kuin sieniä sateella.

Paikallinen Big Brother-sukupolvi on löytänyt kiven sitten viime käyntimme ja jättänyt sinne oman taideteoksensa. Ikivanhan jäljen vieressä nimittäin loisti nyt suuri keltainen pillunkuva. Tekijät tuskin olivat tietoisia, että moinen muhkea reva olisi voinut osua juuri kohteemme päälle.





Seuraavaksi matka jatkui Maskuun, Mätikän luolalle.

2 kommenttia:

  1. Mielenkiintoista nykykalliotaidetta...
    T.Matti "Viki" Vikström

    VastaaPoista