Nauvon Susivuori

Sunnuntaina 25. marraskuuta suuntasin kolmen kaverini kanssa ajelulle Nauvoon. Viimeksi kävin elokuussa tuossa kauniissa saaristopitäjässä, joka nykyään kuntaliitosten myötä kuuluu Paraisiin.  Tuolloin reissun syy oli lähinnä huviajelu ja pizzalla käynti Nauvon satamassa sijaitsevassa ravintolalaivassa. Tarinaa tästä Nauvo-keikasta löytyy blogiarkistosta elokuun kohdalta.

Nyt sunnuntaijelulle oli selvä syy. Tarkoitus nimittäin oli löytää Susivuori (Vargberget). Olin lukenut siitä mainiosta Retkipaikka.fi -blogista ja katsellut turkulaisen ulkoilmafriikki Harri Nato Leinon valokuvia.

Maisema Susivuoren lähellä oli kuin sodan jäljiltä.

Leino antoi hyvät ajo-ohjeet, mutta mukana oli gps-paikanninkin. Sitä käsitellyt Timo Sepänmaa on alan miehiä, joten eksymisen vaaraa ei ollut senkään puolesta. Sunttu Sundellin ennen niin luotettava tomtom-vehje sen sijaan osoitti suunnaksi Haaparantaa. Se taas sijaitsee pohjoisessa Tornion vieressä, mutta Ruotsin puolella. Päättelimmekin, että laitteessa taitaa olla joku vika.

Autolla pääsi melko lähelle Susivuorta. Paljaaksi kaluttua kalliolänttiä voisi melkein kutsua jopa parkkipaikaksi, koska sitä lienee käytetty tukkien kasaamisalueena ja rekkojen lastauspaikkana. Vuoren alapuolella oli tehty laajoja metsätöitä. Hakkuuaukea oli hehtaarien kokoinen.

Lompsimme tietenkin kohteeseen vaikeimman kautta eli vetisen, kaatuneita runkoja vilisevän epätasaisen maaston läpi. Lähellä olisi ollut kalliopohjainen, esteetön metsäautotiekin. No, eihän sitä voi kaikkea heti huomata... Paikalle oli vielä oikein viitoituskin, jonka tietenkin havaitsimme vasta tullessamme takaisin autolle.

Laatta ja Sunttu erätaipaleella.

Susivuoren päällä oli laavu ja nuotiopaikka. Hataralta vaikuttanut näkötorni ei houkutellut kiipeämään ylös korkeuksiin, koska ambulanssin tulo moiseen korpeen olisi varmasti ollut hankalaa. Vaarana nimittäin oli, että portaat olisivat pettäneet ja kokelas tullut alas rymisten. Porukan kevyin kaveri eli Sepänmaa puolestaan loikki ylös huolettoman kepein askelin, kun muut tyytyivät turvallisuussyistä katselemaan maisemia maankamaralta.

Susivuorella voisi poiketa toistekin. Silloin pitäisi vaan olla paremmat kelit, mielellään kesäiset. Kalliolla nimittäin kelpaisi istuskella makkaran grillauksen lomassa. Nyt ympäristö oli sateen jäljiltä paikoin vaarallisen liukas.

Tulipahan tällainenkin paikka löydettyä.

Susivuoresta lisää http://www.saaristo.org/index.php?page=293&lang=1 ja http://retkipaikka.fi/vapaa/vargberget-nauvo/