Radiopuhelimet

Like -kustannuksen vuonna 2006 julkaisema kirja Radiopuhelimet -yhtyeestä tarttui jokin aika sitten mukaani kirjakaupasta. Opus kattaa oululaisbändi Radiopuhelinten siihen astisen historian eli 20 vuotta.

Radiopuhelimet


Törmäsin kirjaan ensikerran  kesäkuussa 2006 Elmu ry:n bussissa. Olimme matkalla Sweden Rockiin Etelä-Ruotsiin. Oululainen Tomi Salow istui penkkiriviä edempänä ja lueskeli sitä aikansa kuluksi. Jossain vaiheessa pyysin kirjaa selattavaksi. Vaikutti mielenkiintoiselta.

Kirjan tarinat ovat kummunneet orkesterin jäsenten (Antti Annunen, Jarno Mällinen, Jyrki "J.A." Mäki, Jyrki Raatikainen, Esa "Katz" Nissi) kynistä. Kirjan ovat toimittaneet J.A. Mäen kanssa teatteriohjaajana paremmin tunnettu Juha Hurme. Minulle Hurme on nimenä tuttu lähinnä siitä, että takavuosina mies teki Kustavin Volter Kilpi viikoilla teatteria.

Allekirjoittaneelle Radiopuhelimet ei ole koskaan ollut millään lailla tärkeä orkesteri. Pikemminkin päinvastoin. Moisesta mölystä en ole ollut koskaan valmis maksamaan levyjen muodossa penniäkään. Keikoilla olen yhtyettä silloin tällöin nähnyt. Turussa S-Osiksen Indie-iltamissa, Provinssirockin klubeilla ja varmaan muuallakin. Rumpali Raatikaisen kanssa muistan joskus jutelleenikin Seinäjoella Provinssirockin aikaan.

Kuulin Radiopuhelimista ensimmäisen kerran varmaan vuonna 1987. Silloin yhtyeen ensimmäinen ep-levy Sinappia ja ketsuppia ilmestyi. Rumba -lehti kirjoitti bändistä.

Kesällä 1988 Kustaviin muutti työn perässä säkyläläinen kaveri, joka oli kova Radiopuhelimet -diggari. Hänellä oli debyytti-ep:n lisäksi Tyhjä on täysi -ep ja esikoistäyspitkä Rokkiräjähdys. Hän tykkäsi kovasti myös Radiopuhelinten edeltäjästä KTMK:sta.

KTMK (Kansanturvamusiikkikomissio) vasta olikin kammottavaa meteliä. Muistan yrittäneeni kuunnella sitä ja Radiopuhelimien levyjä. Eipä silloin auennut, eikä ole auennut vieläkään. Tosin en ole vuosiin edes yrittänyt bändiä kuunnella. En edes tätä kirjaa lukiessa.

Olen kummkinkin aina kunnioittanut Radiopuhelimien asennetta. Bändi on ollut tinkimätön tekemisissään. Asennetta voi diggailla, musiikista ei välttämättä tarvitse pitää.

Radiopuhelimet -kirja on täynnä huimia sattumuksia orkesterin matkan varrelta. Yhtyeen jäsenet osaavat kirjoittaa hauskasti ja sujuvasti. Muutkin kuin toimittajan hommia tekevä kitaristi Mällinen.

Suomalaisten keikkapaikkojen oloista saa realistisen kuvan esimerkiksi tästä anekdootista.

- Mitä ruokaa?
- Teille on noita einespizzoi.
- Onko mitään mausteita?
- Onhan tossa tota sokerii.

Bändi on kiertänyt myös ulkomailla, vaikka suomeksi laulaakin. Mielenkiintoisia kiertuetarinoita riittää.

Radiopuhelimet -kirja on samalla tarina ihmissuhteista. Ei ole helppoa olla bändissä, jonka täytyy yöpyä paskaisissa läävissä, katsella humalaista yleisöä tai yhtyekavereitaan ja liikkua romuilla ajoneuvoilla, jotka hajoavat keskelle asumatonta taivalta.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Radiopuhelimet