keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Marraskuinen luola- ja kalliomaalausreissu osa 2

Ruskon siirtolohkareisiin tutustumisen jälkeen matka jatkui naapurikunta Maskuun. Ensimmäinen etappi oli Mätikän luola.

Luola sijaitsee aivan Maskun kirkonkylän tuntumassa. Paikan läheisyys lähimmästä asutuksesta yllätti ainakin minut. Matkaa lähitaloihin ei ole linnuntietä kuin pari sataa metriä.

Luola on korkean vuoren päällä. Sinne pääsee ainakin kahta eri kautta. Valitsimme Timo Sepänmaan tunteman reitin, joka lähti pellonreunasta loivaa rinnettä ylöspäin. Reittiä ei ole viitoitettu, tai en ainakaan huomannut puissa mitään merkkejä. Etsivä kuitenkin löytänee paikan helposti vuoren laelle päästyään.


Mätikän luolasta oli juuri juttua TSTV:n Luonto Plussassa. Se on ohjelma, jossa Turun yliopiston konservaattori Ari Karhilahti ja Turun Sanomien toimittaja Ann-Mari Rannikko käyvät läpi kasveja ja erilaisia luontokohteita Turun lähistöllä.

Kun Luonto Plussassa toimittaja Rannikkokin ryömi Mätikän luolaan sisälle, vakuutuin ajatuksesta, että kyllä minäkin siihen pystyn. Loppujen lopuksi isonkaan ihmisen ei näköjään tarvitse olla kovin elastinen mahtuakseen luolan ulkoapäin pieneltä näyttävästä suuaukosta sisälle.


Aluksi hiukan kammoksutti ajatus ryömimisestä ahtaaseen paikkaan. Mutta kun kyyristyi ja antoi mennä vaan, pian olikin jo luolassa sisällä. Ainoastaan toinen polvi ja hanskat hiukan likastuivat, sen enempää pyykkiä tuosta ei ainakaan minulle koitunut. Jotenkin kuvittelin, että kaikki kuteet ovat kurassa moisen operaation jälkeen.

Timo Sepänmaa ja Harri Nato Leino olivat kaukaa viisaasti varustetuneet tasku- ja otsalampuin. Niiden valossa minäkin näin luolasta sen verran kuin tarvitsikin.



Sepänmaa ja Leino Mätikän luolassa.


TSTV:n ohjelmassa luola vaikutti suuremmalta kuin se käytännössä oli. Isokin äijä mahtuu sinne seisomaan vaivatta, eikä kai mikään estä useampaa henkilöä änkeämästä sisälle samaan aikaan. Tilaa oli sen verran hyvin.

Luolan perällä on ahdas kolo, jonne ryömimällä pääsee lopulta ylös kallion päälle. Moista temppua ei kukaan ryhmästyämme kumminkaan yrittänyt. Harvan sitä kannattaa edes koittaa.

Matalasta lippamallisesta suuaukosta ei luolaan juuri valoa pääse. Seinämässä oli pienehkö reikä, josta kajasti ulkoilma sisälle. Mutta sen varaan ei kannata laskea, koska keinovalo on luolassa välttämätöntä.


Luolassa lienee aikoinaan asuttukin. Tarkkaa tietoa ei ole ketä ja milloin. Varsinais-Suomessa 1800-luvulla vaikuttaneen Sika-Kyöstin kerrotaan majailleen luolassa. Mies oli kuuluisa rosvo, joka terrorisoi lähitienoita ja kuulemma kävi keikoilla myös Hämeessä ja Satakunnassa saakka.

Paluu autolle tapahtui toista reittiä kuin ylös mennessä. Luolan vierestä lähtee jyrkkä rinne alas. Sitä on sen verran paljon talsittu, että siihen on muodostunut selvä polku. Alastulo onnistui helposti. Sääli vaan niitä, jotka kiipeävät sen ylös - vuoren toiselta puolelta on paljon helpompi nousta.

Mätikän luolasta juttua myös täällä http://retkipaikka.fi/vapaa/matikan-luola-masku/



Näkymä vuoren päältä.






Luolassa sisällä.

3 kommenttia:

  1. Ilman salamaa otetut kuvat erityisen hienoja.
    T.Matti "Viki" Vikström

    VastaaPoista
  2. Jep, kiinnostavan oloinen paikka.

    T: Mika L

    VastaaPoista