Turun linnan suljetut ovet

Sunnuntaina 30. syyskuuta ohjelmistossa oli Turun linna. Huomasin sosiaalisesta mediasta mainoksen, jossa kerrottiin linnan Suljetut ovet-kierroksesta.

Alunperin tarkoitukseni oli osallistua kierrokselle jo elokuussa, mutta homma vaan jäi. Suuren suosion saavuttanut tapahtuma alkoi kaivertaa mieltä siihen malliin, että syyskuisena sunnuntaiaamuna oli pakko tehdä ryhtiliike ja suunnata kohti linnaa.

Olin paikalla jo vähän yli kymmenen, koska infossa kehoitettiin ostamaan lippu hyvissä ajoin. Itse kierroksen oli määrä alkaa yhdeltätoista.

Sakkia valui tasaisesena virtana linnan aulaan valtava määrä. Oppaat jakoivat porukat ryhmiin. Soluttauduin kärppänä ensimmäiseen lähtöön, jossa oli laskelmieni mukaan 45 osallistujaa.

Paikalla oli varsin sekalaista seurakuntaa. Arvelin tällaisen kiinnostavan etupäässä Osmo Soininvaaran näköisiä vanhempia herroja ja löysästi pukeutuneita yliopistotyttöjä, mutta väärässä olin.

Ryhmämme vetäjäksi sattui Antti-niminen kaveri, joka olikin erinomainen opas. Hänellä oli sana hallussa ja kantava ääni.

Kierrosella tutustuttiin Turun linnan paikkoihin, joihin tavallinen pulliainen ei normaalisti pääse. Näimme muun muassa rakennuksen vanhimman asuinhuoneen, salakäytävän ja 38 metriä korkean länsitornin, jossa on ollut tykkejä. Mielenkiintoinen matka historian syövereihin kesti puolisentoista tuntia.

Ennakkotiedoissa olisi mielestäni voinut mainita, ettei kierros sovellu huonokuntoisille- tai etenkään jalkaisille. Ahtaissa portaikoissa ja epätasaisilla alustoilla eivät kaikki pärjää.

Varsinaisen kierroksen jälkeen tuli jylhää rakennelmaa koluttua laajemminkin. Olen viimeksi käynyt linnassa sisällä kymmenkunta vuotta sitten.

Auringonlasku Mäntyniemessä

"Lokakuun terassikelit ovat täällä", otsikoi iltapäivälehti alkuviikolla. Viisitoista astetta onkin varsin mukava lukema tässä vaiheessa vuotta, etenkin kun mittari käväisi viime viikolla jo pakkasen puolella.

Lämpöaallosta innostuneena päätin käydä katsomassa miltä työpaikkani kesäkodissa näyttää arkiehtoona. Uuvuttavan työpäivän jälkeen on yleensä niin poikki, ettei juuri mitään ylimääräistä jaksa touhuta. Nätti keli kumminkin oli suuri houkutus.

Turun Hirvensalon Papinsaaressa sijaitseva Mäntyniemi oli sinne ajellessani aurinkoinen. Hirvensalon sillalla pallukka oli tosin jo niin matalalla, että se häikäisi ratin taakse lähes vaarallisesti.

Luulin, että valoa olisi enemmänkin ja saisin napattua syysruskakuvia. Valon hiipuessa vauhdilla mailleen, homma menikin niin, että venelaiturin edustalla rehottava kaislikko oli seudun kuvauksellisin. Yleensä kasvit toimivat vastavalossa hienosti.

Nelli Katariinanlaaksossa

Olin hiljattain turkulaisen harrastajamalli Nellin kanssa kuvaamassa Katariinanlaaksossa. Nelli on tuttu likka parin vuoden takaa ja olemme silloin tällöin liikkuneet samoilla asioilla eri puolilla Turkua.

Katariinanlaakso on luonnonsuojelualue Turun ja Kaarinan rajalla. Siellä on suosittu luontopolku, jonka varrella on useita potentiaalisia kuvauspaikkoja. Päädyimme sille ehkä kaikkein todennäköisimmälle eli Pitkänsalmen rantaa myötäilevän kävelyrampin lähistölle. Miljöö on erinomainen. 

Pääasiassa Katariinanlaaksossa tuntuu muistikortille tallentuvan kysyhköjä oravia, mutta tällä kertaa rannalla oli jopa ruuhkaa. Satuimme paikalle samaan aikaan erään toisen parivaljakon kanssa. He tosin poistuivat melko pian. En usko, että kukaan tallentui väärään kameraan.

Tarkoitus oli saada syksyistä luontoa mukaan kuviin. Varmaan kokeneempi silmäilijä erottaakin näistä vuodenajan ja kuukauden.

Huomasin vasta tätä koostaessani, että kuvista tulikin aika kaihoisia. Se ei ollut varsinainen tarkoitus. Seuraavalla kerralla sitten enemmän hymyä.

Majakkaseuran syyskiertue - Bengtskärin tarina

Syyskuun 13. päivä Suomen Majakkaseuran syyskiertue saapui Kaarinaan. En ole aiemmin seuran tilaisuuksissa käynytkään, enkä myöskään Kaarina-talossa, jossa tapahtuma järjestettiin. Uudenkarhea rakennus vaikutti ensinäkemältä oikein komealta.

En tiedä missä kaikkialla tapahtumaa mainostettiin, mutta itse huomasin siitä maininnan Facebookissa. Saliin kerääntyi valtava määrä lähinnä ikäihmisiä, jotka tuskin saman väylän kautta infonsa saivat.

Suomen Majakkaseuran elokuun lopulla käynnistynyt syyskiertue piti sisällään Bengtskärin tarina-elokuvan ja pari lyhyempää saman genren leffaa. Nimenomainen Bengtskär-filmi sai minut paikan päälle, jonne lähti intoa puhkuen myös kaverini Harri Nato Leino.

Bengtskär sattuu olemaan lempimajakkani, vaikka Kustavista kotosin olevana minun pitäisi kai suosia Isokarin majakkaa. Jokin Bengtskärissä vaan kiehtoo ylitse muiden. Tähän mennessä olen käynyt siellä kuusi kertaa. Ensivisiitti oli vuonna elokuussa 2002 ja toistaiseksi viimeisen heinäkuussa 2015.

Bengtskärin tarina oli parempi kuin odotin. Se on hyvin kuvattu, leikattu ja jäsennelty. Arkistopätkät sopivat uusien kuvien kanssa hyvin yhteen.

Suomen Majakkaseuran tuottama leffa kertoo Bengtskärin tarinan majakan valmistumisvuodesta 1906 tähän päivään. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita on vuosien varrella riittänyt. Bengtskärin taistelu jatkosodan aikana vuonna 1941 on varmasti majakan historian dramaattisin tapahtuma.

Majakkaseura myi Kaarina-talon aulassa seuran tuotteita kuten kirjoja, paitoja ja kalentereita. Ostin viidellätoista eurolla ensi vuoden kalenterin, joka on pullollaan komeita fotoja Suomen majakoista. Kyllä nyt kelpaa tuijotella seinää tammikuun ensimmäisestä päivästä alkaen.

Blogijutun kuvat on otettu kesäkuussa 2013, elokuussa 2014 ja heinäkuussa 2015.

Tiina tuulisessa Kuuvassa

Selasin hiljattain kuvia menneeltä kesältä. Työkaverini Tiina on muutaman kerran ollut fotomallinani ja innostui jälleen tuossa elokuun loppupuolella ajatuksesta lähteä Turun Ruissaloon kuvaamaan.

Alunperin ideanani oli tietty ranta Ruissalon Kuuvassa. Siellä vaan sattui valo tulemaan vähän väärästä vinkkelistä ja väkeäkin oli yllättäen turhan lähellä kuvauspaikkaa. Vauhdissa piti sitten soveltaa jotain muuta. Kun takataskusta löytyy aina suunnitelma B, ei tarvinnut kauan ihmetellä mitäs nyt tehdään.

Olin joskus miettinyt yhtä Kuuvannokan tuntumassa olevaa rantaa potentiaalisena mallikuvauspaikkana. Nyt sitä sitten tulikin käytettyä vähän kuin varkain. Samalla rannalla on Turun Sanomissakin taannoin noteerattu kalliohakkaus, jonka nakuttamiseen on jollain varmasti mennyt kauan.

Elokuinen arkipäivä oli tuulinen. Airistolta vyöryvät aallot tosin toivat kuviin mukavaa lisämaustetta, eikä Tiinakaan sentään palelemaan joutunut. Tulikin paljon hyviä otoksia.