Loppiaisnäkymiä Paraisilta

Loppiaisena tammikuun 6. päivä oli kuluvan vuoden toistaiseksi komein keli. Auton mittari näytti -12 astetta, oli lunta ja aurinko paistoi.

Muutaman tunnin varoitusajalla oli yllättävän vaikeaa saada seuraa maakunta-ajelulle. Joko ei vastattu puhelimeen, väsytti ylivoimaisen paljon, pakkasta oli liikaa jopa autossa istumiseen ja olipa joku oli menossa hiihtämäänkin. Krapulaa ei kukaan valitellut. Kuudennella yrittämällä vihdoin tärppäsi.

Paraisilla tulee käytyä aina silloin tällöin. Turusta 26 kilometrin päässä oleva saaristokaupunki on viime vuosina laajentunut pinta-alaltaan valtavasti. Kuntalittosten myötä siihen kuuluvat nykyään entiset kunnat Houtskär, Korppoo, Nauvo ja Iniö.

Loppiaisena ajatuksena oli käydä Paraisten Lillholmenissa. Se sijaitsee muutaman kilometrin kaupungin keskustan ulkopuolella. Saarelle mennessä on avattava ponttoonisilta. Siitä ja sen lähistöltä on mieleen jäänyt komeita maisemia, joita oli tarkoitus tuijotella uudelleen.

Kävin Lillholmenissa ensimmäisen kerran kesällä 1989. Tuolloin saaressa järjestettiin tietääkseni viimeisen kerran Råttisrock -niminen festivaali. Tuolloin pääsin paikalle itsekin. Hyvä niin, sillä reissusta jäi hienot muistot.

Päivän aikana lavalla nähtiin silloisia huippunimiä, ainakin omassa luokittelussani. Jälkikäteen ajatellen kattaus oli todella kova. Muistaakseni ainakin Boycott, Wild Force, Hearthill, Gringos Locos ja Horsepower esittivät rock'n'rollia yleisölle. Kaikki nämä orkesterit olisivat olleet valmiita ulkomaiden markkinoillekin. Sen aikainen managerointi ja muut maailman valloitukseen tarvittavat resurssit kuitenkin olivat maassamme vielä liian lapsenkengissä.

Paluukyytiä Turkuun kyselin yleisössä seisoskelleelta Ironcrossin laulajalta Esa Leinoselta alias Tyrone Tougherilta. "Ei mahdu kun mun pitää heittää Läntisen Tomppa Turkuun". Menimme sitten bussilla.

Harmi kun Ironcross ei esiintynyt Råttisrockissa. Se olisi varmasti ollut ainakin minulle ja Mika Penttiselle festivaalin kohokohta. 

Loppiaisena Lillholmenin kulmilla oli pakkasta sen verran reippaasti, että näpit jäätyivät nopeasti kuvia ottaessa. Sain kumminkin tallennettua mielestäni melko hyvää materiaalia.

Harvemmin venetolppien vieressä näkee jäämuodostelmia, joissa vesi on näin paljon kuopalla. Ilmiö on varmaan melko yleinen, mutta eipä ole ennen pistänyt silmään. Tai sitten jään päällä on ollut lumipeite, eikä sitä ole näkynyt.

Katarina ja talvikuvaukset

Joulun aika ei ehkä ensimmäisenä tule mieleen ajankohtana, jolloin ulkona voi ottaa mallikuvia. Näin kuitenkin pääsi käymään pari viikkoa sitten. Olin harrastajamalli Katarinan kanssa Turun lähialueella kuvaamassa. Pakkanen paukkui, mutta koska ei tuullut lainkaan, tarkeni ulkona olla sen aikaa kuin siellä olimme.

Joskus täytyy vauhdissa muuttaa kuvaussuunnitelmia. Hiljattain samalla alueella käydessäni maisema näytti vähän erilaiselta. Lumipeitteiset polun varren puut olivat kuin satukirjasta. Vaikka nytkin oli lunta reippaasti, ei sitä ollutkaan puiden oksilla kuten hetkeä aiemmin. Oli siis sovellettava jotain muuta. Takataskussa on kumminkin aina varasuunnitelma, joten turhaan ei tarvinnut ihmetellä ja palella.

Pari koiraa ulkoiluttamassa ollutta ikämiestä sai varmasti lisäpuhtia joulukinkun sulatukseen. Ainakin ilmeistään päätellen.

Sunnuntaiajelulla 4. tammikuuta osa 2 - Viheriäinen ja Kukonpää

Raisiosta Nesteentien varrelta löytyy pieni asumalähiö, Viheriäinen. Se on täysin piilossa Naantalintien liikenteeltä, eikä sinne varmasti tule tule mentyä edes vahingossa. Talojen takana on laaja ulkoilualue, joka rajoituu Nesteen öljyjalostamoon ja päättyy Kukonpään niemeen.

Kävin viime marraskuussa alueella ensimmäisen kerran. Kuulin kaverilta juttua paikasta, joka on kuin "Tsernobyl". Siitä innostuneen olikin seuraava mahdollinen vapaapäivä käytettävä moisen ihmeen löytämiseen. No, paikkahan osoittautui Tsernobyliksi mielestäni vain vanhan urheilukenttänsä puolesta, jossa kasvoi pitkää heinää.

Urheilukentän lähellä on parin hehtaarin kokoinen omenapuutarha. Vain Ahvenanmaalla muistan nähneeni yhtä ison viljelmän. Vanhat puut vaikuttavat kulahtaneilta, mutta kuulemma tuottavat silti hyvin satoa.

Kävelimme rannan tuntumassa polkua pitkin Kukonpään niemenkärkeen Nesteen lähelle. Paikka on mitä ilmeisimmin sama, jossa raisiolaislaulaja Matti Inkinen teki juorulehden kohujutun takia itsemurhan vuonna 2009. Hänet löydettiin myöhemmin kuolleena merestä.

Kukonpäässä oli vieri vieressä kaksi kesämökkiä. Niiden läheltä bongasimme talonrauniot. Rakennuksen funkkistyylinen reunakaari pisti silmään. Mikä mahtaa olla rakennuksen historia ja miksi se on purettu?

Kukonpäästä näkyi Turun laivastoasemalle kuuluva Kuivaluoto. Hieman kauempana häämötti Kallanpään varikkoalue Ruissalossa.

Ne huomattuani intouduin muistelemaan inttijuttuja. Olin nimittäin varusmiespalvelusaikanani laivastossa. Kallanpään kiertovartioon jouduin varmaan kymmenkunta kertaa syksyllä 1990. Siellä mieleenpainuvimmat kokemukset tulivat turkulaisen matruusi Aarniemen ja naantalilaisen matruusi Leinon kanssa vietetyistä vuorokausista. Sittemmin en ole Kallanpäässä käynytkään, koska sinne eivät siviilit pääse.

Kallanpäästä oli öisin komeat näkymät öljyjalostamolle. Joku keksi kutsua sitä Gotham Cityksi. Paikka valoineen muistutti hiukan noihin aikoihin ensi-iltansa saaneen Batman -elokuvan kaupunkia.

Alueella risteilee Timalipolku -niminen luontopolku, jota pitkin kävelimme ainakin jonkun matkaa. Polku lähtee Raision venesatamasta ja on 3,8 kilometrin mittainen. Pitää keväämmällä tutkia  tarkemmin.

Sunnuntaiajelulla 4. tammikuuta osa 1 - Naantali

Viime viikonloppuna olisi ollut tehokasta vapaa-aikaa peräti kaksi päivää. Ei ennakkosuunnnitelmia, baareilua tai mitään kissanristiäisiä kalenterissa. Lauantai meni kumminkin neljän seinän sisällä, koska myrsky piiskasi lounaisrannikkoa oikein urakalla. Vettä tuli kuin aisaa ja välillä se oli lumensekaista. Ulos ei ollut mitään asiaa.

Lunta tuprutti lauantain ja sunnuntain välisenä yönä. Aamulla repiessäni verhot auki, oli mukava huomata maan olevan valkoinen.

Sunnuntaina oli tarkoitus lähteä etsimään erästä merkillistä rakennusta Merimaskusta Harri Nato Leinon ja Virpi Been kanssa. Aikamme Merimaskussa ajeltuamme ei voinut muuta kuin nostaa kädet pystyyn ja luovuttaa. Mystinen futurotalo on siellä jossain, mutta kukaan ei tunnu tietävän missä. Asiasta tarkemmin joskus myöhemmin, mikäli se löytyy.

Naantalin Kuparivuorella sijaitseva leirintäalue Naantali Camping ei ole jostain kumman syystä kovinkaan tuttu paikka allekirjoittaneelle. Vaikka kaupungissa on tullut pörrättyä jo 80-luvulla, on vuoren laella ja rinteessä oleva leirintäalue jäänyt paitsioon.

Haimme aikamme ajoväylää perille, kunnes se löytyi uusien kerrostalojen takaa läheltä satamaa. Varsin hankalasti tehty reitti, jonka muutoksesta emme olleet tietoisia.

Naantalin satamasta pääsi aikoinaan ruotsinlaivalla naapurimaan Kapelskäriin. En muista koska liikennöinti lopettetiin, mutta vielä kesällä 1994 tein Kustavin poikien kanssa sellaisen risteilyn. Nykyään Naantalin satamasta seilaa ainakin Seawind Line, joka on keskittynyt enemmän autojen kuljettamiseen kuin risteilyvieraiden keskitsemiseen.

Naantali Camping uinui talvihorroksessa. Tiheään rakennetut mökit ovat niin lähellä toisiaan, että naapurisopu lienee koetuksella kesäisin, etenkin jos viereen sattuu osumaan viinaanmenevä porukka. Mökkejä näytti olevan peräti 34 kappaletta.

Meren yllä kohoavalla korkealla kalliolla on laivaston sankarivainajien muistomerkki. Paikka toimi merivoimien tukikohtana toisen maailmansodan aikana.

Naantalin Kailon saaressa sijaitseva Muumimaailma on jostain kumman syystä epävirallisesti auki talvellakin. Ainakin portista pääsee sisälle kunhan vaan panee jalkaa toisen eteen. Minkäänlaista toimintaa siellä ei silti ole tällaiseen aikaan, eikä "yhtään muumia laaksossa".

Olen käynyt paikassa ennenkin talviaikaan, eikä kukaan ole tullut urputtamaan yhtään mitään. Ilmeisesti siellä ei harrasteta ilkivaltaa, koska käynti on avoin tällaiseen vuodenaikaan. 

Sunnuntaina muumipuiston alueella oli melkoinen vilske, kun sekä itänaapuria molottavia että ehtaa Turun murretta taitavia ihmisiä tuli solkenaan vastaan.

Kailon saaressa kävi sellainen puhuri, ettei parin metrin päässä seisseen Leinon ääntä kuulunut, vaikka hän varmasti puhui kovemmalla volyymilla kuin normaalisti. Aallot hölskyttivät valtavan kokoista jäämurskalauttaa päin rantaa.

Muumimaailman korkeimmalta kohdalle on tehty näköalatasannne. Vastarannalla, Luonnonmaan saaressa, on presidentin kesäasunto Kultaranta. Kultarannan torni näkyi komeasti vastavaloon. Sormet kohmeessakin sain otettua mielestäni pari hyvää kuvaa.

Facebookiin lataamani foto toi turkulaiskitaristi Kari Riihimäen mieleen Juice Leskinen Slamin Tauko III (Viidestoista yö) -levyn kannen. Samaa fiilistä kuvassa kieltämättä onkin, täysin sattumalta.

Saaronniemi 27. joulukuuta

Marraskuun lopussa meri näytti vetäytyneen oikein kunnolla. Ruissalon Saaronniemen rannalla esiin tulleet kivikot ja hiekan alla kuprulla retkottava huopa olivat ikävän näköisiä. Lauantaina 27. joulukuuta oli taas näköjään palattu melko normaaliin merivedenkorkeuteen.

Saaronniemen parkkipaikka oli pullollaan autoja. Ilma oli talvipäiväksi mitä parhain, joten yleisöryntäys ei ollut lainkaan kumma. Mikäpä tuolla oli kulkea, etenkin kun hienot ilmat ovat vuodenvaihteen jälkeen olleet taas kortilla.