Sunnuntaiajelulla 4. tammikuuta osa 2 - Viheriäinen ja Kukonpää

Raisiosta Nesteentien varrelta löytyy pieni asumalähiö, Viheriäinen. Se on täysin piilossa Naantalintien liikenteeltä, eikä sinne varmasti tule tule mentyä edes vahingossa. Talojen takana on laaja ulkoilualue, joka rajoituu Nesteen öljyjalostamoon ja päättyy Kukonpään niemeen.

Kävin viime marraskuussa alueella ensimmäisen kerran. Kuulin kaverilta juttua paikasta, joka on kuin "Tsernobyl". Siitä innostuneen olikin seuraava mahdollinen vapaapäivä käytettävä moisen ihmeen löytämiseen. No, paikkahan osoittautui Tsernobyliksi mielestäni vain vanhan urheilukenttänsä puolesta, jossa kasvoi pitkää heinää.

Urheilukentän lähellä on parin hehtaarin kokoinen omenapuutarha. Vain Ahvenanmaalla muistan nähneeni yhtä ison viljelmän. Vanhat puut vaikuttavat kulahtaneilta, mutta kuulemma tuottavat silti hyvin satoa.

Kävelimme rannan tuntumassa polkua pitkin Kukonpään niemenkärkeen Nesteen lähelle. Paikka on mitä ilmeisimmin sama, jossa raisiolaislaulaja Matti Inkinen teki juorulehden kohujutun takia itsemurhan vuonna 2009. Hänet löydettiin myöhemmin kuolleena merestä.

Kukonpäässä oli vieri vieressä kaksi kesämökkiä. Niiden läheltä bongasimme talonrauniot. Rakennuksen funkkistyylinen reunakaari pisti silmään. Mikä mahtaa olla rakennuksen historia ja miksi se on purettu?

Kukonpäästä näkyi Turun laivastoasemalle kuuluva Kuivaluoto. Hieman kauempana häämötti Kallanpään varikkoalue Ruissalossa.

Ne huomattuani intouduin muistelemaan inttijuttuja. Olin nimittäin varusmiespalvelusaikanani laivastossa. Kallanpään kiertovartioon jouduin varmaan kymmenkunta kertaa syksyllä 1990. Siellä mieleenpainuvimmat kokemukset tulivat turkulaisen matruusi Aarniemen ja naantalilaisen matruusi Leinon kanssa vietetyistä vuorokausista. Sittemmin en ole Kallanpäässä käynytkään, koska sinne eivät siviilit pääse.

Kallanpäästä oli öisin komeat näkymät öljyjalostamolle. Joku keksi kutsua sitä Gotham Cityksi. Paikka valoineen muistutti hiukan noihin aikoihin ensi-iltansa saaneen Batman -elokuvan kaupunkia.

Alueella risteilee Timalipolku -niminen luontopolku, jota pitkin kävelimme ainakin jonkun matkaa. Polku lähtee Raision venesatamasta ja on 3,8 kilometrin mittainen. Pitää keväämmällä tutkia  tarkemmin.

Sunnuntaiajelulla 4. tammikuuta osa 1 - Naantali

Viime viikonloppuna olisi ollut tehokasta vapaa-aikaa peräti kaksi päivää. Ei ennakkosuunnnitelmia, baareilua tai mitään kissanristiäisiä kalenterissa. Lauantai meni kumminkin neljän seinän sisällä, koska myrsky piiskasi lounaisrannikkoa oikein urakalla. Vettä tuli kuin aisaa ja välillä se oli lumensekaista. Ulos ei ollut mitään asiaa.

Lunta tuprutti lauantain ja sunnuntain välisenä yönä. Aamulla repiessäni verhot auki, oli mukava huomata maan olevan valkoinen.

Sunnuntaina oli tarkoitus lähteä etsimään erästä merkillistä rakennusta Merimaskusta Harri Nato Leinon ja Virpi Been kanssa. Aikamme Merimaskussa ajeltuamme ei voinut muuta kuin nostaa kädet pystyyn ja luovuttaa. Mystinen futurotalo on siellä jossain, mutta kukaan ei tunnu tietävän missä. Asiasta tarkemmin joskus myöhemmin, mikäli se löytyy.

Naantalin Kuparivuorella sijaitseva leirintäalue Naantali Camping ei ole jostain kumman syystä kovinkaan tuttu paikka allekirjoittaneelle. Vaikka kaupungissa on tullut pörrättyä jo 80-luvulla, on vuoren laella ja rinteessä oleva leirintäalue jäänyt paitsioon.

Haimme aikamme ajoväylää perille, kunnes se löytyi uusien kerrostalojen takaa läheltä satamaa. Varsin hankalasti tehty reitti, jonka muutoksesta emme olleet tietoisia.

Naantalin satamasta pääsi aikoinaan ruotsinlaivalla naapurimaan Kapelskäriin. En muista koska liikennöinti lopettetiin, mutta vielä kesällä 1994 tein Kustavin poikien kanssa sellaisen risteilyn. Nykyään Naantalin satamasta seilaa ainakin Seawind Line, joka on keskittynyt enemmän autojen kuljettamiseen kuin risteilyvieraiden keskitsemiseen.

Naantali Camping uinui talvihorroksessa. Tiheään rakennetut mökit ovat niin lähellä toisiaan, että naapurisopu lienee koetuksella kesäisin, etenkin jos viereen sattuu osumaan viinaanmenevä porukka. Mökkejä näytti olevan peräti 34 kappaletta.

Meren yllä kohoavalla korkealla kalliolla on laivaston sankarivainajien muistomerkki. Paikka toimi merivoimien tukikohtana toisen maailmansodan aikana.

Naantalin Kailon saaressa sijaitseva Muumimaailma on jostain kumman syystä epävirallisesti auki talvellakin. Ainakin portista pääsee sisälle kunhan vaan panee jalkaa toisen eteen. Minkäänlaista toimintaa siellä ei silti ole tällaiseen aikaan, eikä "yhtään muumia laaksossa".

Olen käynyt paikassa ennenkin talviaikaan, eikä kukaan ole tullut urputtamaan yhtään mitään. Ilmeisesti siellä ei harrasteta ilkivaltaa, koska käynti on avoin tällaiseen vuodenaikaan. 

Sunnuntaina muumipuiston alueella oli melkoinen vilske, kun sekä itänaapuria molottavia että ehtaa Turun murretta taitavia ihmisiä tuli solkenaan vastaan.

Kailon saaressa kävi sellainen puhuri, ettei parin metrin päässä seisseen Leinon ääntä kuulunut, vaikka hän varmasti puhui kovemmalla volyymilla kuin normaalisti. Aallot hölskyttivät valtavan kokoista jäämurskalauttaa päin rantaa.

Muumimaailman korkeimmalta kohdalle on tehty näköalatasannne. Vastarannalla, Luonnonmaan saaressa, on presidentin kesäasunto Kultaranta. Kultarannan torni näkyi komeasti vastavaloon. Sormet kohmeessakin sain otettua mielestäni pari hyvää kuvaa.

Facebookiin lataamani foto toi turkulaiskitaristi Kari Riihimäen mieleen Juice Leskinen Slamin Tauko III (Viidestoista yö) -levyn kannen. Samaa fiilistä kuvassa kieltämättä onkin, täysin sattumalta.

Saaronniemi 27. joulukuuta

Marraskuun lopussa meri näytti vetäytyneen oikein kunnolla. Ruissalon Saaronniemen rannalla esiin tulleet kivikot ja hiekan alla kuprulla retkottava huopa olivat ikävän näköisiä. Lauantaina 27. joulukuuta oli taas näköjään palattu melko normaaliin merivedenkorkeuteen.

Saaronniemen parkkipaikka oli pullollaan autoja. Ilma oli talvipäiväksi mitä parhain, joten yleisöryntäys ei ollut lainkaan kumma. Mikäpä tuolla oli kulkea, etenkin kun hienot ilmat ovat vuodenvaihteen jälkeen olleet taas kortilla.

Kustavin Ströömi jouluaattona

Nyt kun jouluaatosta on kulunut puolitoista viikkoa ja ulkona raivoaa armoton myrsky, voikin kaivella esille jouluisia fotoja. Niissä vuodenaika jopa näyttää talvelta.

Kustavin Kivimaan laituri on yksi vakiokuvauspaikkojani. Äkkiseltään saattaa tuntua, ettei siellä ole juuri mitään kuvattavaa, mutta joka kerta jotain uutta kumminkin löytyy. Vuodenajasta riippuen eteen levittäytyvä Ströömin meriväylä näyttäytyy varsin erilaisena. 

Jouluaattona 24.12.2014 Kustavissa oli lunta. Aurinko paistoi, eikä Kivimaan laiturilla ei tuullut lainkaan. Laiturin nokassa olisi vaikka voinut istuskella tovin.

Vartsalan lossi lipui melkein äänettömästi ohi. Ennen vanhaan siitä kuului kuljettajasta riippuen varsinkin rantautuessa mieletön kolina. Varmaan Taivassalossa asti tiedettiin milloin lossi on rannassa.

Siusluodon veljekset nostivat paattia. Melko myöhäiseksi oli operaatio jätetty, mutta onnistuihan se toki jouluaattonakin.

 

Talvinen Kustavi joulupäivänä

Joulun tienoilla lounaisrannikolla oli komeat ulkoilu- ja kuvauskelit. Lunta oli juuri sopivasti ja valoa riitti, eikä pakkanenkaan pannut haittaavasti.

Tein Kustavin keskustan tuntumassa pienen valokuvauskierroksen. Kohteinani olivat Klipunkari ja merenlahden toisella puolella sijaitseva Tönvik.