Takatalvea Maskussa ja Ruskolla

Viime lauantaina suuntasin Harri Nato Leinon ja Virpi Been kanssa Turun naapurikuntiin. Kevätkeli oli vaihtunut yhdessä yössä aivan toisenlaiseksi. Lunta tuprutti urakalla ja ajokeli oli harvinaisen huono. Olosuhteista huolimatta löysimme vaivatta Maskuun Kajamonlinnavuorelle. 

Linnavuori on arkeologinen termi, joka tarkoittaa korkean tai jyrkkärinteisen mäen tai harjun päälle rakennettua muinaista puolustusvarustusta. Linnavuoret tunnistaa parhaiten kivisistä valleista, jotka ovat ilmeisesti toimineet puisten rintavarustusten perustuksina. Todennäköisiä linnavuoria tunnetaan Suomessa noin 90.

Kajamonlinnavuoren laelta on komea näkymä alas Kajamonjärvelle. Nyt ilma oli sellainen, ettei tarmo riittänyt lätäkön tarkempaa tutkiskeluun. Puista tippuneet märät lumipallot osuivat liiankin hyvin, joten uuden maisemienkatselun jätän vaikka ensi kesäksi.

Ruskon kirkko on rakennettu 1500-luvun alussa. Mäen päällä sijaiseva kivikirkko, vuonna 1744 tehty kellotapuli, hautausmaa, Ruskonjoen ylittävä kivisilta ja muu lähialue sai vuonna 2009 Museoviraston määritelmän, jonka mukaan se on yksi Suomen valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä. 

Metsässä Ruskon keskustan tuntumassa on eräs siirtolohkarekasa. Siitä tekee erikoisen mahdollinen ikivanha kalliomaalaus, jonka aluetta inventoinut arkeologi havaitsi ollessaan sateensuojassa kivilipan alla.

Kävin viitisen vuotta sitten arkeologi Timo Sepänmaan kanssa kiveä kummastelemassa. Puolitoista vuotta sitten vieraillimme siellä uudelleen. Tällä välin lähistölle oli alkanut ilmestyä pientaloja kuin sieniä sateella. Saapa nähdä jos kyseinen kivikkokin saa joskus omakotitalon naapurikseen.

Mahdollisen kalliomaalauksen viereen on ilmestynyt nykytaidetta revan muodossa.

Marraskuinen luola- ja kalliomaalausreissu osa 3

Maskun Mätikän luolasta matka jatkui Nousiaisten Uunisvuorelle. Paikka sijaitsee huomattavasti enemmän syrjässä asutuksesta kuin Mätikän luola. Lähistöllä on peltoja ja tekeillä oleva omakotitalo, mutta muuten se on melko korvessa.

Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö metsässä olisi liikettä. Merkillisiä, teipeillä eristettyjä alueita oli siellä täällä. Kyseessä on kaiketi jonkunlainen ajorata, jossa päristellään menemään jollain vehkeellä. Jäljistä ei ottanut selkoa mikä ajoneuvo voisi olla kyseessä, ehkä mönkijä tai moottoripyörä. Autolla ei sentään moiseen umpirämeikköön luulisi pääsevän.

Hilpeyttä herättänyt kyltti pellon reunassa selittyi nähtyämme jäljet metsässä.

Ilmankosteus oli huipussaan. Hengitys höyrysi, silmälasit olivat sumussa ja valokuvaaminen lähes mahdotonta. Viime aikojen sateet näkyivät joka puolella.

Lopulta luolakin löytyi. Kiersimme ensin laajan reitin väärästä suunnasta.

Vuoren itärinteellä sijaitseva luola on aivan erilainen kuin Mätikän luola. Suuaukko on suorastaan valtavan kokoinen. Keskellä kasvaa mahtava kuusi. Luolan perältä pääsee kuulemma eteenpäin ryömimällä. Kukaan ryhmästämme ei kokeillut mitä sieltä mahtaa vastaan tulla.

 

Legendaarisen Sika-Kyösti -rosvon arvellaan pitäneen myös täällä majaansa. Ehkä Uunisvuoren luola on ollut miekkosen kesäresidenssi, mene ja tiedä. Nykymittapuulla mukavuusolot eivät kovin häävejä ole, mutta varmaan ennen vanhaan viranomaisia paenneet konnat saattoivat tällaisissa paikoissa pakon edessä oleskellakin.

Luola näyttää olevan ainakin jossain määrin yleisessä tiedossa. Sinne johti selvä polku lähipellolta. Jopa ojan yli oli asetettu paksu tukki kulkua helpottamaan. Makkaraa oli kovasti grillattu ja jokunen roskakin valitettavasti jätetty, mutta muuten luola näytti olevan luonnontilassa.

 

Päivän viimeinen etappi oli Naantalissa Luonnonmaan saaressa. Timo Sepänmaa tiesi sieltä kalliomaalauksen, jota kävimme vilkaisemassa.

Paikka sijaitsee aivan uimarannan läheisyydessä. Kesällä siellä lienee vilkasta. Tuskin kukaan tietää pulikoivansa esihistoriallisen maalauksen lähellä. Tätä kalliomaalausta ei maallikko nimittäin kykene millään erottamaan kallioseinämästä. Todennäköisesti lähes jokainen kävelee reteesti sen ohi. Tällaista tuskin havaitsee muut kuin asianharrastajan harjaantuneet silmät.

En osaa yhtään sanoa mihin aikakauteen maalaus voisi sijoittua. Joku muinainen ihminen sen on joka tapauksessa tehnyt. Sepänmaa varmaan asiasta mainitsikin.

Päivä oli varsin mielenkiintoinen. Paljon ehtikin valoisaan aikaan tehdä. Ajoitus Naantalin suhteen osui aivan nappiin - pian alkoi sataa ja hämärä laskeutui.

Reissun kruunasi Raision Kebab & Pizzeriassa nautittu ateria. Paikka on todettu oivaksi jo muutama vuosi sitten, mitä nyt välillä nimi vaihtunut. Viimeksi kun kävin siellä, se oli Broadway.

Marraskuinen luola- ja kalliomaalausreissu osa 1

Sunnuntaina 4. marraskuuta oli mielenkiintoinen päivä. Ensin suuntana oli Rusko, sitten Masku ja lopuksi vielä Naantali.

Lauantaina oli pitkästä aikaa todella komea ja aurinkoinen päivä. Sunnuntaiaamunakin vaikutti siltä, ettei sadetta tule. Eikä myöskään tullut kuin vasta joskus viiden aikaan iltapäivällä. Näinkin kuiva viikonloppu alkaa olla harvinaista herkkua nykyään.

Reissun tarkoituksena oli käydä geologisia muinaiskohteita läpi. Autoon istuivat alan asiantuntija, arkeologin hommia töikseen paiskiva Timo Sepänmaa ja vannoutunut asianharrastaja Harri Nato Leino. Minä noviisina seurasin mukana.

Ensimäinen etappi oli Rusko. Kuukausi sitten kävin Leinon kanssa kummastelemassa isoa siirtolohkaretta Ruskon kirkonkylän tuntumassa. Nyt oli aika näyttää sama paikka Sepänmaallekin.

Miehet hääräsivät aikansa kiven ja sen takana olevan louhikon ympärillä tutkien lähes joka loukon. Vieläkään ei ole selvillä mikä kiven nimi mahtaa olla. Yleensä tällaisilla paikoilla on aina nimi, miksei siis tälläkin.

Edellistä blogikirjoitustani samasta aiheesta ovat lukeneet jotkut ruskolaisetkin. Linkitin nimittäin jutun erään ruskolaistutun Facebook-sivulle. Kukaan heistä ei ole kumminkaan vaivautunut vastaamaan, mikäli ovat edes tietoisia kiven tai paikan nimestä.

Sepänmaa ja Leino Ruskolla.

Erikoisuus on myös lohkaretta vasten kasvava rungostaan levinnyt ja ylhäältä monihaarainen mänty, jollaista kuulemma "lahnamännyksikin" kutsutaan. Liekö viime vuonna riehunut Tapani-myrsky repinyt lähimännystä latvan pois, kun se nyt retkottaa kiven päällä.

Koska päivänvalo on tähän vuodenaikaan kortilla, ei tällä kohteella kupattu kovin kauaa. Lusikka pohjaan ja kohti seuraavaa paikkaa, joka sekin on Ruskon kirkonkylän lähistöllä.

Kävin "Ruskon kivellä" tai "Ruskon lohkareella", kuten sitä arkeologipiireissä kutsutaan, kolme vuotta sitten Sepänmaan kanssa. Hän oli kollegaltaan kuullut kivessä olevasta jäljestä, joka saattoi olla ikivanha ihmisen tekemä punamultapiirros.

Sepänmaan arkeologikaveri oli metsässä inventoimassa maastoa, koska alueelle kaavailtiin asuintaloja. Hän meni sateensuojaan kivilipan alle, jolloin huomasi punertavan läikän katossa. Nyt on kuulemma kuitenkin tultu siihen tulokseen, ettei jälki olisi muinaisen taiteilijan pensselistä lähtöisin, vaan ihan luonnontuote.

Mahdollinen esihistoriallinen kalliomaalaus.

Vielä kolme vuotta sitten paikan lähistöllä ei ollut ainuttakaan taloa. Nyt niitä on kymmenittäin. Lisää on tulossa maarakennuksesta päätellen. Tyypillinen nuorten lapsiperheiden asuinalue, jonne omakotitaloja nousee kuin sieniä sateella.

Paikallinen Big Brother-sukupolvi on löytänyt kiven sitten viime käyntimme ja jättänyt sinne oman taideteoksensa. Ikivanhan jäljen vieressä nimittäin loisti nyt suuri keltainen pillunkuva. Tekijät tuskin olivat tietoisia, että moinen muhkea reva olisi voinut osua juuri kohteemme päälle.

Seuraavaksi matka jatkui Maskuun, Mätikän luolalle.