Laitilan Pirttikylässä sijaitseva Hautvuori on yksi maamme noin sadasta todennäköisestä linnavuoresta. Linnavuori tarkoittaa jyrkkärinteisen mäen tai harjun päälle rakennettua muinaista puolustusvarustusta. Hautvuoren kaivauksissa tehdyt löydöt sijoitetaan pronssikaudelle.
Pyhämaan Pamprinniemen luontopolulta palatessamme kävimme nauttimassa lounasta Laitilan ABC:llä. Paljon parjattu ketju oli jälleen maineensa arvoinen. Esimerkiksi perunamuusi oli niin vetelää, ettei se pysynyt edes lautasella. Pamprinniemen luontopolusta voi lukea täältä http://kaislatuuli.blogspot.fi/2018/05/pamprinniemen-luontopolku-pyhamaassa.html
Laitilalaisen metsästysmajan läheltä lähtee merkitty polku kohti Hautvuorta. Sekä polku että opasteet ovat jo vuosia sitten kulahtaneet ja kaipaavat pikaista ehostusta.
Hautvuori on kivistä aluetta, joka muuten metsäisessä maastossa nousee noin 20-30 metriä ympäristöään ylemmäksi. Sen takana on peltoa. Kallioiden välissä on lukuisia luolia. Linnavarustuksesta muistuttaa loivaan rinteeseen tehty yli 20 metriä pitkä kivivalli. Muuten nousut ovat jyrkkiä.
Hautvuorta on tutkittu jo 1800-luvun lopulla. Arkeologisia kaivauksia tehnyt Hjalmar Appelgren löysi sieltä muinaista keramiikkaa, jonka perusteella pääteltiin, että vuori on ollut käytössä jo varhaismetallikaudella eli pronssikaudella.
Tunnelma Hautvuoren metsässä on kunnioitusta herättävä. Jylhät näkymät saattavat jopa olla pelottavia. Jokin folk-, viikinki- tai muu metallibändi saisi tällaisessa paikassa oivia promootiokuvia.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste linnavuori. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste linnavuori. Näytä kaikki tekstit
maanantai 28. toukokuuta 2018
tiistai 19. huhtikuuta 2016
Mallifotoilua linnavuorella kesällä 2010
Kaivelin viime viikolla kuva-arkistojani etsien tiettyä kuvasarjaa. Samalla tulin selanneeksi vähän muitakin kansioita. Vaikka valokuvaustaitoni ovat mielestäni parantuneet nykypäivään tultaessa, löytyy kaikenlaista julkaisemisen arvoista vanhemmistakin otoksista.
Kesäkuussa 2010 kävin vanhan tuttuni Kirsin kanssa kuvaamassa Liedon Vanhalinnan linnavuorella. Paikka oli jo entuudestaan tuttu minulle, Kirsille taisi olla ensivisiitti noihin maisemiin - mikäli oikein muistan.
Idea fotosessioon kumpusi edeltävältä talvelta, jolloin minulla oli mahdollisuus tutustua Vanhalinnan kartanoon oikein sisältä käsin. Paikassa oli avoimien ovien päivä ja vierailin siellä parin kaverini kanssa. Pääsimme oppaan johdolla muun muassa kellariin asevarastoa ihmettelemään.
Kartanossa huomasin eräällä seinällä kehyksissä olevan vanhan mainosjulisteen, joka oli kuvattu linnavuorella. Siinä nätti nainen poseerasi kallion päällä, taustalla komea varsinaissuomalainen maisema. Juliste oli lietolaisen, muistaakseni jo edesmenneen pankin mainos. Mukana taisi olla slogankin, mutten enää muista mitä siinä rehvasteltiin. Teksti ei mitenkään liittynyt linnavuoreen, mutta asiassa varmaan tavoiteltiin paikallisuutta.
Kirsin kanssa oli ollut jo jonkun aikaa puhetta, että kesällä käydään kuvaamassa jossain. Kun esitin idean hänelle, asia olikin sitten sillä selvä. Olin ottanut hänestä kuvia jo kesällä 1996, joten emme olleet ihan ensimmäistä kertaa pappia kyydissä.
Yhden kuvan lähetin Rannikkoseutu -lehden kesäkuvakilpailuun, jossa se julkaistiin valittujen palojen joukossa, mutta ei kivunnut yleisöäänestyksessä kärkeen.
Kesäkuussa 2010 kävin vanhan tuttuni Kirsin kanssa kuvaamassa Liedon Vanhalinnan linnavuorella. Paikka oli jo entuudestaan tuttu minulle, Kirsille taisi olla ensivisiitti noihin maisemiin - mikäli oikein muistan.
Idea fotosessioon kumpusi edeltävältä talvelta, jolloin minulla oli mahdollisuus tutustua Vanhalinnan kartanoon oikein sisältä käsin. Paikassa oli avoimien ovien päivä ja vierailin siellä parin kaverini kanssa. Pääsimme oppaan johdolla muun muassa kellariin asevarastoa ihmettelemään.
Kartanossa huomasin eräällä seinällä kehyksissä olevan vanhan mainosjulisteen, joka oli kuvattu linnavuorella. Siinä nätti nainen poseerasi kallion päällä, taustalla komea varsinaissuomalainen maisema. Juliste oli lietolaisen, muistaakseni jo edesmenneen pankin mainos. Mukana taisi olla slogankin, mutten enää muista mitä siinä rehvasteltiin. Teksti ei mitenkään liittynyt linnavuoreen, mutta asiassa varmaan tavoiteltiin paikallisuutta.
Kirsin kanssa oli ollut jo jonkun aikaa puhetta, että kesällä käydään kuvaamassa jossain. Kun esitin idean hänelle, asia olikin sitten sillä selvä. Olin ottanut hänestä kuvia jo kesällä 1996, joten emme olleet ihan ensimmäistä kertaa pappia kyydissä.
Yhden kuvan lähetin Rannikkoseutu -lehden kesäkuvakilpailuun, jossa se julkaistiin valittujen palojen joukossa, mutta ei kivunnut yleisöäänestyksessä kärkeen.
sunnuntai 9. marraskuuta 2014
Vanhalinnan luontopolku
Liedon Vanhalinna sijaitsee kivenheiton päässä Turusta. Vilkkaalta Helsinkiin johtavalta maantieltä päästyään ei heti uskoisi, että aivan lähellä on todella historiallinen paikka.
Sorapäällysteinen Vanhalinnantie eli Liedon Vanhalinnan kohdalla oleva osuus Hämeen Härkätiestä on jäänyt sivuun 1960-luvun alussa rakennetusta Valtatie 10:stä ja kuuluu Liikenneviraston määrittelemiin museoteihin.
Vanhalinna on yksi Suomen esihistoriallisista ja varhaishistoriallisista linnavuorista. Se sijaitsee kahden historiallisen valtareitin, Aurajoen ja Hämeen Härkätien välissä.
Linnavuori kohoaa 47 metriä Aurajoen pintaa korkeammalle. Jyrkät rinteet ovat tarjonneet luontaiset edellytykset linnan perustamiselle. Linnavuorella tehdyissä kaivauksissa on voitu erottaa kolme aktiivista kautta linnavuoren historiassa. Ensimmäinen aktiivikausi oli nuoremmalla pronssikaudella (1100–500 eaa.) ja toinen merovingiajalla (500–700 jaa.). Kolmas aktiiviaika sijoittuu vuosien 1000–1370 välille.
1900-luvun alussa Vanhalinnaa tutkineen Juhani Rinteen mukaan linnavuoren eteläsivua suojasi kaksi muuria, joista sisempi oli osittain rakennettu tiilistä. Linnan ympäristöstä löytyneet nuolenkärjet, etenkin niiden runsas määrä viittaa siihen, että linnavuorelaiset ovat jossain vaiheessa joutuneet puolustautumaan.
Vuoren päällä olevalta tasanteelta on löytynyt jäänteitä suorakulmaisesta linnasta, jonka kiviperustukset ovat noin 3–4 metriä paksut. Linnan mitat ovat ainakin 48 x 30 metriä. Rinne on ajoittanut muurit 1100-luvun lopulle tai 1200-luvun alkuun. Linnavuori on kuulunut kiistatta alkujaan paikalliselle väestölle, mutta päätyi ruotsalaisten tukikohdaksi.
Linnavuorta kiertää luontopolku. Olen sen pari kertaa aikaisemminkin kävellyt, mutta kerta kiellon päälle ei pahaa tee. Osin todella kapea polku kulkee aivan Aurajoen rantaa pitkin. Kaiteet ja askelmat ovat parhaat päivänsä nähneet. Marraskuisella kelillä, jolloin maassa oli jonkun verran lunta ja jäätä, oli liukkailla kivillä ja pitkospuilla syytä kävellä kieli keskellä suuta.
Reitti ei ole kovin pitkä, mutta sen varrella historia suorastaan havisee. Massiivinen linnavuori kurottautuu ylöspäin pitkien kuusten lomasta. Infotauluista saa tietoa muun muassa alueen kasveista, joita on löydetty peräti noin kolme sataa.
Tuuliselta Linnavuorelta avautuu huikeat näkymät Aurajokilaaksoon. Marraskuun alun ohut lumipeite teki siitä eri näköisen kuin viime käynnilläni. Jollei tuolla silmä lepää, niin tuskin sitten missään. Tosin kyyneliä joutuu välillä pyyhkimään, sillä tuuli ottaa silmiin takuuvarmasti ainakin kuvatessa.
Matkalla vuorelta alas, vilkahti kivikossa jotain liikettä. Pikkuruinen hiiri kurkkaili kolosta, muttei uskaltanut näyttäytyä kokonaan.
Bongaa kuvasta hiiri.
Sorapäällysteinen Vanhalinnantie eli Liedon Vanhalinnan kohdalla oleva osuus Hämeen Härkätiestä on jäänyt sivuun 1960-luvun alussa rakennetusta Valtatie 10:stä ja kuuluu Liikenneviraston määrittelemiin museoteihin.
Vanhalinna on yksi Suomen esihistoriallisista ja varhaishistoriallisista linnavuorista. Se sijaitsee kahden historiallisen valtareitin, Aurajoen ja Hämeen Härkätien välissä.
Linnavuori kohoaa 47 metriä Aurajoen pintaa korkeammalle. Jyrkät rinteet ovat tarjonneet luontaiset edellytykset linnan perustamiselle. Linnavuorella tehdyissä kaivauksissa on voitu erottaa kolme aktiivista kautta linnavuoren historiassa. Ensimmäinen aktiivikausi oli nuoremmalla pronssikaudella (1100–500 eaa.) ja toinen merovingiajalla (500–700 jaa.). Kolmas aktiiviaika sijoittuu vuosien 1000–1370 välille.
1900-luvun alussa Vanhalinnaa tutkineen Juhani Rinteen mukaan linnavuoren eteläsivua suojasi kaksi muuria, joista sisempi oli osittain rakennettu tiilistä. Linnan ympäristöstä löytyneet nuolenkärjet, etenkin niiden runsas määrä viittaa siihen, että linnavuorelaiset ovat jossain vaiheessa joutuneet puolustautumaan.
Vuoren päällä olevalta tasanteelta on löytynyt jäänteitä suorakulmaisesta linnasta, jonka kiviperustukset ovat noin 3–4 metriä paksut. Linnan mitat ovat ainakin 48 x 30 metriä. Rinne on ajoittanut muurit 1100-luvun lopulle tai 1200-luvun alkuun. Linnavuori on kuulunut kiistatta alkujaan paikalliselle väestölle, mutta päätyi ruotsalaisten tukikohdaksi.
Linnavuorta kiertää luontopolku. Olen sen pari kertaa aikaisemminkin kävellyt, mutta kerta kiellon päälle ei pahaa tee. Osin todella kapea polku kulkee aivan Aurajoen rantaa pitkin. Kaiteet ja askelmat ovat parhaat päivänsä nähneet. Marraskuisella kelillä, jolloin maassa oli jonkun verran lunta ja jäätä, oli liukkailla kivillä ja pitkospuilla syytä kävellä kieli keskellä suuta.
Reitti ei ole kovin pitkä, mutta sen varrella historia suorastaan havisee. Massiivinen linnavuori kurottautuu ylöspäin pitkien kuusten lomasta. Infotauluista saa tietoa muun muassa alueen kasveista, joita on löydetty peräti noin kolme sataa.
Tuuliselta Linnavuorelta avautuu huikeat näkymät Aurajokilaaksoon. Marraskuun alun ohut lumipeite teki siitä eri näköisen kuin viime käynnilläni. Jollei tuolla silmä lepää, niin tuskin sitten missään. Tosin kyyneliä joutuu välillä pyyhkimään, sillä tuuli ottaa silmiin takuuvarmasti ainakin kuvatessa.
Matkalla vuorelta alas, vilkahti kivikossa jotain liikettä. Pikkuruinen hiiri kurkkaili kolosta, muttei uskaltanut näyttäytyä kokonaan.
Bongaa kuvasta hiiri.
maanantai 11. elokuuta 2014
Piikkiön linnavuorella
Huttalan linnavuori on Piikkiössä sijaitseva 74 metriä korkea jyrkkärinteinen mäki. Wikipedian tietojen mukaan linnavuori on ollut käytössä kahteen otteeseen; esiroomalaisella ajalla 500 eaa. - 0 ja rautakauden lopussa 1000-1000-luvuilla.
Lauantaisella Piikkiön reissulla käytiin myös linnavuorella. Olen kirjoittanut aiheesta pari kertaa aikaisemminkin, joten kertaamisen pelossa yritän olla naputtelematta samoja tarinoita.
Linnavuoren erikoisin nähtävyys lienee muutaman metrin korkuinen kivipaasi. Se on oikea luonnon taideteos. Kivi on ilmeisesti ollut vanha uhrauspaikka. Polulta päin se muistuttaa toiselta reunaltaan sekä australialaisen aboriginaalin että erään entisen työkaverini sivuprofiilia.
Lauantaina kävin ensimmäisen kerran kiven toisella puolella. Tällä kertaa mielikuvitus loihti siitä esille Alienin ja Predatorin kasvojen piirteet. Elokuvamonsterien lisäksi löysin myös paksun kirjan. Tulkinnan varaa näyttää olevan paljon.
Piikkiön linnavuori on laajempi verrattuna vaikkapa naapurikunta Liedon Vanhalinnan linnavuoreen. Ympärillä menee retkeilyreitistöjä. Vuoren laelta on komeat näkymät peltojen ja metsien yli aina Turkuun saakka.
Linnavuoren erikoisin nähtävyys lienee muutaman metrin korkuinen kivipaasi. Se on oikea luonnon taideteos. Kivi on ilmeisesti ollut vanha uhrauspaikka. Polulta päin se muistuttaa toiselta reunaltaan sekä australialaisen aboriginaalin että erään entisen työkaverini sivuprofiilia.
Lauantaina kävin ensimmäisen kerran kiven toisella puolella. Tällä kertaa mielikuvitus loihti siitä esille Alienin ja Predatorin kasvojen piirteet. Elokuvamonsterien lisäksi löysin myös paksun kirjan. Tulkinnan varaa näyttää olevan paljon.
Piikkiön linnavuori on laajempi verrattuna vaikkapa naapurikunta Liedon Vanhalinnan linnavuoreen. Ympärillä menee retkeilyreitistöjä. Vuoren laelta on komeat näkymät peltojen ja metsien yli aina Turkuun saakka.
Tilaa:
Kommentit (Atom)