Banksyn mysteeri Turussa

Turussa on huhtikuusta asti ollut esillä The Mystery Of Banks "A Genius Mind"-niminen taidenäyttely. Wärtsilän vanhaan tehdashalliin rakennettu kokonaisuus käsittelee katutaiteen supertähteä Banksyä.

Englannin Bristollissa syntynyt, anonyyminä pysyttelevä taidemaalari ja graffititaiteilija lienee lähes jokaiselle tuttu. Viimeistään hepun kuvia katsellessa juolahtaa mieleen, että tämän olen nähnyt jossain ennenkin.

Banksyn arvioidaan olevan noin viisikymppinen taiteilija. Time-lehti rankkasi kaverin vuonna 2010 maailman sadan vaikutusvaltaisimman henkilön listalle Barack Obaman ja Steve Jobsin sekaan. 

Oma arvioni on, että Banksy on taiteilijakollektiivi. Tuskin yksi ja sama mies ehtii reissata ympäri maailmaa suihkuttelemassa maalia keskeisiin paikkoihin, vaan sitä tehdään porukalla. Mutta mene ja tiedä. 

Turun näyttely on lajissaan poikkeuksellinen, sillä mukana on noin kaksi sataa Banksyn teosta. Ne on toteutettu erityisesti tätä näyttelyä varten, joten niitä ei ole raahattu mistään sotatoimialueelta tai maailmanlaidoilta Aurajoen rannalle. Teokset ovat paikan päällä tehtyjä kopioita alkuperäisistä. 

Esillä on graffitteja, veistoksia, videoinstallaatiota, valokuvia sekä erilaisille materiaaleille kuten canvaasille ja alumiinille tehtyjä teoksia huolellisesti rakennetussa ympäristössä. 

"Minä en sinne jalallani astu, koska ne ovat kopioita", kuului erään turkulaisen kulttuurialan toimijan kommentti. Luulisi hänenkin kaaliin menevän, ettei jotain seinägraffitia New Yorkista voi hakata irti ja tuoda rahtina Suomeen. 

Kävin paikalla jo näyttelyn alkuvaiheessa huhtikuussa, aiheesta kirjoittaminen vaan on jäänyt tähän päivään. Kohta hallin ovet jo sulkeutuvatkin, mutta 25. lokakuuta asti ehtii käydä ihmettelemässä tätä huikeaa taidespektaakkelia.  

Porkkanatukka graffitimäellä

Turkulainen Ida on ollut pitkään nimenä tuttu sosiaalisen median kautta. Olen joskus katsellut hänen kuviaan ja huomannut kännykkäräpsyjen seasta varta vasten otetut fotot, joiden perusteella lähestyin häntä viestillä ja kyselin malliksi. 

Järjestelyhän sopi hyvin ja esitin idean graffitaustaisesta kuvauspaikasta. Ongelmana vaan oli pitkittynyt talvi, joka ei meinannut loppua kirveelläkään. Ei pahemmin huvittanut liukastella hiekoittamattomilla kaduilla tai kallioilla. 

Tapasimme viimein tässä taannoin. Kuten arvelinkin, oli Ida oli oikein mukava ja juttu luisti heti hyvin. 

Suuntasimme Turun Uittamon kaupunginosassa sijaitseville toisen maailmansodan aikaisille ilmatorjuntabunkkereille, joita olin ehdottanut kuvauspaikaksi. 

Bunkkerimäki on vuosia ollut nuorison suosiossa. Tyhjiä oluttölkkejä ei alueella näkynyt kun nykynuoriso ei kuulemma enää ryypiskele, mutta tyhjiä spraymaalipurkkeja senkin edestä. 

Ymmärtääkseni graffititaiteilijat saavat touhuilla mäellä kaikessa rauhassa. Värikkäillä maalauksilla täytetyt vanhat betoniseinät ovatkin pääosin komeita. Luultavasti moisesta taiteesta piittaamatonkin nyökyttelisi hyväksyvästi päätään mikäli paikalle eksyisi.  

Idan porkkanan väriset hiukset sopivat kuin nakutettu graffitimiljööseen. Aurinko paisteli paikoin hiukan turhankin kirkkaasti, eipä sekään liioin haitannut. Oikein onnistunut fotosessio.  

Fotosessiot Pirunmäellä

Viime lauantaina kävin ottamassa valokuvia Kristinasta ja Elinasta. Kuvauspaikkana toimi Turussa sijaitsevat Ruohonpään entiset ilmatorjuntabunkkerit. Alue, jota myös Pirunmäeksi kutsutaan.

Noin kuukausi sitten vastasin Kristinan kuvaajahakuilmoitukseen sosiaalisessa mediassa. Sopiva päivä fotoiluun löytyi lopulta melko vaivatta. Mukaan Kristina otti pikkusiskonsa Elinan.

Pirunmäellä maalaavat graffititaitelijat olivat olleet ahkerina sitten elokuisen edellisen käyntini. Uutta tuotantoa oli ilmestynyt ainakin yhteen bunkkeriin. Piti oikein tunnustella betonia mahtaako maali olla yhä tuoretta, etteivät likkojen kuteet tahriinnu.

Olimme Pirunmäellä noin tunnin verran. Kuvasaldosta tuli mielestäni oikein mainio.

Graffiteja Pirunmäellä

Läntisessä Turussa Ruohonpäässä, Satakunnantien, Varkkavuorenkadun ja Tammipaltantien väliin jäävä metsäinen vyöhyke tunnetaan nimellä Pirunmäki. Siellä sijaitsee 1940 kaupunkia turvaamaan rakennetut ilmatorjuntabunkkerit.

Turkulaisen tehtailijan Hans von Rettigin tuella Ruotsista hankitut Boforsin 75-milliset tykit on jo aikoja sitten viety pois, mutta betoniset bunkkerit ovat yhä paikoillaan ympäri kallioista ja metsäistä aluetta.

Pirunmäki on yksi kolmesta Turun kukkulasta, joiden tarkoitus oli puolustaa kaupunkia ilmahyökkäyksiltä. Muut paikat ovat Uittamo ja Mikonmäki.

Käväisin eilen Pirunmäellä, jonne tein ensivisiittini joulukuussa 2012. Tuolloin oli turputellut lunta oikein urakalla, joten nyt vehreä maisema näytti aivan toiselta.

Polku mäellä löytyi helposti Tammispaltantien suunnasta. Auton sai parkkiin eräälle levennykselle, jonka vieressä asuva vanhempi isäntä tuli heti juttelemaan. "Jaaha, sitä ollaan vissiin kaupungin miehiä?". Tiedä sitten miksi hän niin luuli, mutta jo seuraavaksi mies ryhtyi esittelemään maassa lojuvaa hiirenraatoa, jollaisia kissansa kuulemma raahaa kotiin riesaksi asti. "Heitän loput harakoille mitä kissa ei jaksa syödä".

Graffititaiteilijat ovat saaneet vuosikausia ahkeroida rauhassa Pirunmäellä. Vaikka luomukset toisaalta komeita ovatkin, saattaisi toisenlaisissa olosuhteissa maalarien paikka olla lukkojen takana, ainoana viihdykkeenään venäjänkielinen aikakausilehti ja selli pullollaan kohtalontovereita. Onneksi niin ei ole käynyt.

Pirunmäen bunkerien maalikerrosten määrää voi vain arvailla. En osaa sanoa millainen hierarkia graffititaitelijoilla on vai onko ollenkaan, mutta mahtaa ketuttaa mikäli joku maalaa teoksensa uunituoreen taiteen päälle.

Tunnistin ainakin yhden suihkepullon heiluttajan tyylin. Sama kaveri on vuosikaudet maalannut Uittamon bunkkereita. Hänelle luulisi riittävän oikeitakin töitä vaikkapa automaalarina, mikä tietysti saattaa sekin olla mahdollista.

Fotoilua Uittamon ilmatorjuntabunkkereilla

Kävin torstaina kuvaamassa Turun Uittamon vanhoilla ilmatorjuntabunkkereilla. Paikka on tuttu parilta käyntikerralta ja tuli mieleen kuvausmiljööksi. Mallina toimi Hanna.

Toisen maailmansodan aikana Uittamolla oli melkoisesti erilainen meininki kuin nykyään. Bunkkerit ovat saaneet vuosikymmeniä toimia nuorison mellastuspaikkana ja graffititaitelijoiden galleriana. Nyt ei kumma kyllä näkynyt ristin sielua lähimaillakaan, vaikka päivä oli hyvin kesäinen.

Kuvista tuli värikkäitä jo pelkästään graffitien takia. Pinkit saapikkaatkin sopivat hyvin miljööseen.

Malli: Hanna
Kuvauspaikka: Uittamon bunkkerit, Turku
Kamera: Canon PowerShot SX50