Paikallisen retki- ja opaspalvelun Isokarhu Hurghadan Ahmed oli kanssamme tälläkin kertaa. Opasta ei kai olisi veneeseen mukaan tarvittu, mutta näköjään se kuuluu firman palveluihin.
Ahmed osoittautui oikein mukavaksi kaveriksi jo kaupunkikierroksellamme vuorokautta aiemmin. Kun englannin kielenikin alkoi parin oluen jälkeen osoittaa taas elpymisen merkkejä, oli mielenkiintoista jututtaa häntä muun muassa maansa asioista.
Ahmed oli etsinyt musiikkitoistopalvelu Youtubesta suomalaisia kappaleita. Eräs Reino Nordinin biisi oli herättänyt hänen huomionsa. Reiskan musiikkia kuulematta en tuntenut esittäjää, mutta pari muuta seurueestamme tiesi heti kuka artisti on kyseessä.
Johanna Kurkelan Rakkauslaulun sen sijaan tiesin heti alkutahdeista. Onhan kyseessä erittäin hyvä ja kaunis kappale. Tämä puolestaan herätti seurueessaamme kovasti huvia, koska sellainen on kuulemma liian lässyä minulle. En kuitenkaan ole lainkaan genreriippuvainen, vaikka leimallisesti varmaan hevimies olenkin.
The Banglesin 80-luvun jättihitti Walk Like An Egyptian ei ollut Ahmedille tuttu. Suosittelin sitä kovasti, samoin kuin kappaleesta tehtyä suomennosta, Vilperin perikunnan Kävelee kuin ruotsalaista. Voi olla, ettei jälkimmäinen oikein mennyt jakeluun.
Kuski ankkuroi veneen koralliriutan edustalle. Se suojasi yllättävän hyvin kovalta aallokolta. Alus vaappui silti niin paljon, etten illalla hotelissa pystynyt istumaan tuolilla. Keikutti vieläkin.
Koralliriuatan edustalla oli mahdollisuus kokeilla snorkalausta tai pulahtaa muuten vaan uimaan. Aika moni tämän toteuttikin.
Merireissuun sisältyi myös ruokailu. Kaikki eivät syöneet, koska pelkäsivät vatsatauteja. Vaikka en itsekään ole rohkeimmasta päästä ulkomaisten kokkausten suhteen, tartuin tietenkin tilaisuuteen ja maistelin egyptiläisen keittiön tuotoksia. Oikein maukasta olikin.
Delfiinejä ei kovan merenkäynnin takia näkynyt. Olisi ollut mukava bonus muuten hienolle merimatkalle. Jotkut bongasivat kilpikonnan uiskentelamassa ulapalla.
