Näytetään tekstit, joissa on tunniste Isokarhu Hurghada. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Isokarhu Hurghada. Näytä kaikki tekstit

lauantai 16. helmikuuta 2019

Egyptin matka osa 5 - Punaisellamerellä

Lomaviikon ainoa pitkäkestoisempi retki tehtiin Punaisellemerelle. Kyseessä oli yhdistetty maisema,- snorklaus- ja delfiinien bongausmatka.

Paikallisen retki- ja opaspalvelun Isokarhu Hurghadan Ahmed oli kanssamme tälläkin kertaa. Opasta ei kai olisi veneeseen mukaan tarvittu, mutta näköjään se kuuluu firman palveluihin.


Ahmed osoittautui oikein mukavaksi kaveriksi jo kaupunkikierroksellamme vuorokautta aiemmin. Kun englannin kielenikin alkoi parin oluen jälkeen osoittaa taas elpymisen merkkejä, oli mielenkiintoista jututtaa häntä muun muassa maansa asioista.

Ahmed oli etsinyt musiikkitoistopalvelu Youtubesta suomalaisia kappaleita. Eräs Reino Nordinin biisi oli herättänyt hänen huomionsa. Reiskan musiikkia kuulematta en tuntenut esittäjää, mutta pari muuta seurueestamme tiesi heti kuka artisti on kyseessä.

Johanna Kurkelan Rakkauslaulun sen sijaan tiesin heti alkutahdeista. Onhan kyseessä erittäin hyvä ja kaunis kappale. Tämä puolestaan herätti seurueessaamme kovasti huvia, koska sellainen on kuulemma liian lässyä minulle. En kuitenkaan ole lainkaan genreriippuvainen, vaikka leimallisesti varmaan hevimies olenkin.

The Banglesin 80-luvun jättihitti Walk Like An Egyptian ei ollut Ahmedille tuttu. Suosittelin sitä kovasti, samoin kuin kappaleesta tehtyä suomennosta, Vilperin perikunnan Kävelee kuin ruotsalaista. Voi olla, ettei jälkimmäinen oikein mennyt jakeluun.






Paatissa oli seurueemme lisäksi mukana parikymmenpäinen nuorisojoukko. Jututin erästä Misfits-paitaista heppua. Kaverin mukaansa sakki oli kotoisin Intiasta, Perusta, Boliviasta ja Brasiliasta. Epäselväksi jäi mikä heitä yhdisti. Mukavia tyyppejä kaikki, eikä alkuun arveluttanut mahdollinen sättääminen ollut minkäänlainen ongelma.









Kuski ankkuroi veneen koralliriutan edustalle. Se suojasi yllättävän hyvin kovalta aallokolta. Alus vaappui silti niin paljon, etten illalla hotelissa pystynyt istumaan tuolilla. Keikutti vieläkin.

Koralliriuatan edustalla oli mahdollisuus kokeilla snorkalausta tai pulahtaa muuten vaan uimaan. Aika moni tämän toteuttikin.











Merireissuun sisältyi myös ruokailu. Kaikki eivät syöneet, koska pelkäsivät vatsatauteja. Vaikka en itsekään ole rohkeimmasta päästä ulkomaisten kokkausten suhteen, tartuin tietenkin tilaisuuteen ja maistelin egyptiläisen keittiön tuotoksia. Oikein maukasta olikin.

Delfiinejä ei kovan merenkäynnin takia näkynyt. Olisi ollut mukava bonus muuten hienolle merimatkalle. Jotkut bongasivat kilpikonnan uiskentelamassa ulapalla.












keskiviikko 13. helmikuuta 2019

Egyptin matka osa 2 - Kaupunkikierros Hurghadassa

Hurghadaan saapumisemme jälkeisenä päivänä ohjelmassa oli kiertoajelu kaupungilla paikallisen toimijan johdolla. Retki- ja kuljetuspalvelu Isokarhu vei ryhmämme tutustumaan muun muassa Hurghadan markkinatorille.

Huterin virityksin kyhätyt telttakojut olivat kuin suoraan jostain Hollywood-elokuvasta. Tällä kertaa vaan sattui olemaan tosi kyseessä. Muhkurainen maalattia, väkevät tuoksut, kärpäsparvet, kauhea meteli ja valtavat elintarvikevuoret olivat aivan toista mihin kotikonnuilla on totuttu.

Oppaamme Ahmed kertoi, että valokuvia saa ottaa jos siltä tuntuu. Napsin pikaisesti jonkun verran materiaalia muistikortille, kun kerran näin erikoisessa paikassa olimme. Tarkempi tähtäily oli poissuljettu, koska tunsin oloni harvinaisen epämiellyttäväksi ja kävelykierroksemme herätti paikallisissa asukkaissa muutenkin huomiota.

Jotkut nuoremmat kauppiaat yltyivät oikein poseeramaankin, mutta muutama vanhempi äijä heilutti aggressiivisesti kättään kuvauskiellon merkiksi. Yrittipä eräs kaapuveikko tunkea kouraansa taskuunikin. Hänen harmikseen lompakkoni ei ollutkaan siellä.

Torikierros oli varmasti aidointa Egyptiä koko viikon reissumme aikana. Vartioidun hotellialueen aitusten sisällä sellaista ei koe. Melkoinen kulttuurishokki ainakin minulle. Enpä muista koska viimeksi olisi ollut yhtä ahdistava olo kuin torivierailun aikana.












Markkinatorilla oli hedelmien ja vihannesten lisäksi myytävänä tuoretta lähiruokaa. Oli niin Punaisenmeren antimia kuin karvakorvaisia pupujakin, puluista ja muusta siipikarjasta puhumattakaan. Viimeinen myyntipäivä ei todellakaan ollut ehtinyt umpeutua.

Suomalainen terveystarkastaja saisi varmasti sätkyn vieraillessaan tällaisessa läävässä. Saattaisi jopa mennä pakki sekaisin pelkästä katselusta! "Mukana myös haju", ei ikävä kyllä välity näistä kuvista.

















En tiedä tarkemmin millaiseksi oppaamme oli neljän tunnin kaupunkiretkemme suunnitellut, mutta se ei kai toteutunut aivan kaavan mukaisesti. Nimittäin jano pääsi yllättämään ryhmämme sataman liepeillä, eikä siinä tilanteessa ollut muuta vaihtoehtoa kuin etsiä lähin baari.

Waves Restaurant & Lounge Bar osoittautui mainioksi kuppilaksi. Stella-merkkinen egyptiläisolut maistui makoisalta paahtavan auringon alla. Komeaa satamaa kelpasi katsella rupusen markkinatorin sijaan.

Ahmed-oppaan mukaan alueella asustelevat rikkaat. Ja sen kyllä huomasi. Isoja paatteja ja uudehkoja kerrostaloja piisasi vaikka muille jakaa. Ulkomaalaiset kuulemma ostelevat asuntoja juuri tältä seudulta. Melkoinen kontrasti sisäkaupungin hulinaan verrattuna.