Stallions Of The Highway Street Bar 95:ssa

Saxon -tribuuttibändi Stallions Of The Highway on vaikuttanut Turun seudulla jo pitkään. Keikkoja on käsittääkseni ollut muutama vuodessa. Allekirjoittaneelta ne ovat lipsuneet ohi yhtä lukuunottamatta. Viime lauantaina asiaan tuli korjaus, kun tie vei Satakunnantiellä sijaitsevaan Street Bar 95:een.

Street Bar on Turun keskustasta nähden hieman syrjässä, mutta ainakin iltakymmenen tienoilla sinne oli hyvät joukkoliikenneyhteydet. Keikkapaikkana baari on mielestäni varsin toimiva ja porukkaa mahtuu yllättävän paljon.

Oluen hinta kummastutti. Ensimmäinen tuoppini maksoi peräti 5,90 euroa, sitä seuraavat vähemmän. Hyvä että sentään näin päin.

Stallions On the Highwayn olen nähnyt vain kerran aikaisemmin. Areenana oli tuolloin Uudenmaankadulla hetken aikaa toiminut rokkihenkinen baari, jonka nimen olen jo unohtanut. Vuosi taisi olla 2007 tai 2008. Entinen Iron Maiden -laulaja Paul Di'Annokin kävi siellä keikalla suomalaisen taustabändin kanssa.

Koska Saxon on yksi genrensä perusbändejä ja muistin Stallionsin olleen vuosia sitten pätevä esittämään sen tuotantoa, en pettynyt Street Barissakaan. Silmät kiinni keikkaa seuraten olisi melkein voinut luulla oikean Saxonin esiintyvän. Laulaja Makke Tuomela nimittäin kuulosti yllättävän paljon Saxonin Biff Byfordilta. Hän myös kuritti välillä kitaraa, jolloin bändissä oli kolme kuusikielisen taitajaa.

Yhtye keskittyi soittelemaan lähes pelkästään Saxonin varhaistuotantoa 80-luvun alusta. Mikäpä siinä, sieltähän ne suurimmat klassikkobiisit löytyvätkin. Princess Of The Night, Denim And Leather, 747 (Strangers In The Night), Wheels Of Steel ja muut rallit esitettiin alkuperäisiä versioita kunnioittaen. Uudemmista kappaleista en Stallionsit esittivät ainakin mainion Dogs Of Warin vuodelta 1995.

Stallions Of The Highwayn perään esiintyi Megadeth-coverbändi Trust In Peace. Pätevästi soittaneiden kaverien keikka ei jaksanut sytyttää kovan Saxon-ryöpytyksen jälkeen, mutta paikalla tuntui olevan monta varta vasten heitä katsomaan tullutta.

Metallia Vehmaalta

Olen muutamaan otteeseen törmännyt vehmaalaisbändi Rearwinterin nimeen lukiessani Vakka-Suomen Sanomia. Näin kävi viimeksi tänään. Päätin ottaa selvää millainen pumppu onkaan kyseessä.

Parin Youtubesta löytämäni näytteen perusteella Rearwinter soittaa 80-lukuista heviä, josta tulee mieleen sellaiset bändit kuin Metal Church ja Megadeth. Yhtyeen soundi on suoraan kuin vuodelta 1985, jolloin edellä mainitut orkesterit olivat vielä alkutaipaleellaan. Perushevin ja thrashmetallin yhdistelmää.

Rearwinterin soittajat ovat kuvista päätellen vielä nuoria. Homma vaikuttaisi ainakin oheisen Youtube -rainan perusteella olevan hyvin hallussa. Plussaa on, ettei laulaja ole mikään örisijä. Arvelin lehtikuvasta bongaamani naisjäsenen olevan bändin laulaja, mutta hän onkin rumpali.

Keikkoja bändillä on muistaakseni ollut ainakin Vehmassalmen lavalla, jossa se on lämmitellyt Yötä ja Popedaa. Nuo kaksi suomirockin dinosaurusta kun käyvät siellä kerran kesässä tanssilavan vieressä majailevien karavaanarien toimesta.

Yhtye on käynyt turkulaisstudio Red Housessa nauhoittamassa demon. Siellä alla oleva videokin on luullakseni kuvattu. Ainakin paikka näyttää samalta.

Olen itse käynyt Red Housessa tasan kerran, keväällä 2009. Tuolloin studion omistaja Danil "Tane" Venho esitteli työympäristöään minulle.

Tane Venho

Tane on itsekin kunnostautunut monissa yhtyeissä. Genrerajoja hän ei tunne. Death metallia mies on soittanut Anal Deathissa, hc-punkkia Turun taudissa ja suomirokkia Valuvissa vesiputouksissa. Vain muutaman  mainitakseni.

Valuvat vesiputoukset on yhtyeen nimenä suorastaan järkyttävän huono. Bändin musiikki sen sijaan on nyt parinkymmenen vuoden jälkeen ensimmäistä kertaa kuultuna melko mukiinmenevää. Tulee mieleen sellainen orkesteri kuin Kelpo pojat.

Tässä pätkässä bändi esiintyy Turun legendaarisessa Tinatuopissa M.A. Nummisen kanssa.