Örön reissu osa 1 - Mietteitä merimatkalla

Lokakuun 10.-11. päivä osallistuin syysretkelle entisenä armeija- ja linnakesaarena tunnetuun Öröön.

Huomasin reissuilmoituksen elo-syyskuun vaiheessa sosiaalisesta mediasta. Vaikka olen Örössä muutaman kerran aikaisemminkin käynyt, heräsi kiinnostus välittömästi.  

MS Norrskär-laiva lähti Turun Aurajoesta, joten minun ei tarvinnut raahata matkalaukkuani kauas kotiovelta. Matkan järjestäjänä toimi Vitharun ja Örön nykyinen yrittäjäpariskunta. 

Matkaporukan kokoontuessa Läntiselle rantakadulle, silmäilin pikaisesti ihmiset läpi jos vaikka olisi tuttuja joukossa. Ei niin ainuttakaan. Paitsi työkaverini Sunttu Sundell, jonka kanssa jaoin hotellihuoneen. 

Ennakkoon oli ilmoitettu, että kasvomaskien käyttö laivamatkan aikana olisi suotavaa näin korona-aikana. En ollut aiemmin moista rättiä päähäni asetellut. Kerta se ensimmäinenkin. 

Arvelin, että ruissulla olisi mukana paljon sotahistorista kiinnostuneita ja toinen puolikas koostuisi lintubongareista. Yllätyksenä tuli, että kumpaakaan ryhmää ei ainakaan näkyvästi ollut. Sen sijaan muutama tyttö- ja naisporukka, lapsiperhe ja vanhempi pariskunta löysyivät MS Norrskärin uumenista istumapaikkansa. Jotkut rohkeat jäivät kannellekin 4,5 tunnin merimatkan ajaksi. Yhteensä sakkia oli nelisenkymmentä. 

Olen ennenkin huomannut, että tällaisilla seuramatkoilla osa porukasta on sosiaalista ja osa taas todellakaan ei ole. Mikäli olen myöhemmin kuullut jonkun hapannaaman sosiaalisen statuksen siviilielämässä, en ole voinut kuin ihmetellä miten hemmetissä hänkin saa toteuttaa ammattiaan jos ei edes tervehdi parin päivän reissaamisen jälkeen. 

Tämänkertaisistakin matkakumppaneista osa oli fiksuja ja sosiaalisia, mutta toinen puoli sitten taas  osastoa, jolla oli naama norsunvitulla maskista huolimatta. Niin sanottu halpamakkara-katse tuli paluumatkalla eräältä rouvalta, vaikka tuskin olin hänen viikonloppuaan mitenkään pilannut. 

Vaikka ilma ei mielestäni ollutkaan sellainen, että laivan kannella olisi tarjennut istua kylmettymättä ilman pilkkihaalareita tai minkkiturkkia, käväisin haukkaamassa happea pariin otteeseen. Reitti kulki halki Saaristomeren Turusta Paraisten kautta Öröön. 

Sähköpostiohjeistuksesta ymmärsin retken hinnan olevan alkaen 128 euroa. Sen kummemmin sitä ei oltu eritelty. Hieman ihmettelinkin, kun MS Norsskärin kippari tuli jossain vaiheessa matkaa pyytämään 79 euron maksua. Mielestäni se oli kova hinta merimatkasta, kahvista ja pullasta. Moni muukin oli monttu auki, mutta kortti viuhui auliisti kun kerran pyydettiin. 

Myöhemmin selvisi, että kokonaishinta oli aivan oikein, mutta laivalla tehty välirahastus kummastutti kovasti pientä kulkijaa. Perillä vanhan kasarmin, nykyisen hotellin, kulmalla maksettiin loputkin. 

Minulle viikonlopun kokonaishinnaksi muodostui 180 euroa. Siihen kuuluivat matkat, luksusta huokuva uusi hotellihuone sekä ruokailut seisovasta pöydästä. Omilla eväillä ja matkaan kuuluvalla yhteismajoituksella olisi päässyt perushinnalla. 

Kasarmihotelli näyttää ulkoapäin samalta kuin sen toimiessa varusmiesten kotina, mutta sisältä on kaikki paikat remontoitu. Se osoittautui vallan mainioksi paikaksi yöpyä.

Rakennuksessa on kahdeksantoista kahden hengen huonetta, joista osa on yhdistettävissä perhehuoneiksi. Arvelen meidänkin huoneen olleen juuri tällainen, koska keskellä seinää oli lukittu ovi. Kahdelle isolle miehelle huone oli ehkä aavistuksen pieni, mutta kyllä siellä kääntymään mahtui. 

Pitkän merimatkan jälkeen huoneeseen päästyäni, oli aika heittäytyä nojatuolin syövereihin, tehdä pikku drinksut ja kuunnella erinomaista poppia bluetooth-kaiuttimen kautta.