Ruissalon Kansanpuistossa ja rantapromenadilla 31.1.2015

Tammikuun viimeisen päivän ulkoilut suuntautuivat Ruissaloon. Eipä mikään yllättävä paikka sinänsä, onhan siellä tullut käytyä tänäkin vuonna jo pari kertaa. 

Meteorologien lupaama lumipyry ei vielä tätäkään kirjoittaessani iltakahdeksalta ole saapunut Turkuun, vaikka vielä aamulla lunta uhattiin tulevan päivän mittaan peräti parikymmentä senttiä.

Ruissalon Kansanpuistossa ei ollut ihmisiä. Kontrasti heinäkuun alussa järjestettävälle Ruisrockille oli melkoinen. Todennäköisesti olen tulevana kesänä itsekin taas siellä kymmenien tuhansien muiden seassa.

Ruissalon Kasvitieteellisen puutarhan ylipuutarhuri Arno Kasvi ilmaisi taannoin Turun Sanomien yleisönosastolla huolestumisensa hiekkarannan päässä olevien puiden puolesta. Laivaliikenteestä johtuva eroosio syö maata vuosi toisensa jälkeen ja puut vajoavat hiljalleen mereen. Kasvi ehdottikin rannan paaluttamista mahdollisimman pian.

Thaimaassa viime talvena näkemiäni mangrovepuiden reunustamia jokisuistoja ei Suomesta löydy, mutta lähin paikka josta sellainen voi näillä main tulla mieleen, on juuri tuo Kasvinkin mainitsema ranta.

Nyt väylällä ei näkynyt ainuttakaan laivaa. Kansanpuiston rannassa voi nähdä efektin, jossa esimerkiksi Viking Gracen kaltainen iso alus imaisee ensin vettä metritolkulla pois rannasta, ja laivan jo mentyä se vyöryy valtavina aaltoina takaisin. Eipä mikään ihme, että rantapenkoilla on eroosiota.

Ainuttakaan valkoposkihanhea tai muutakaan lintua nyt näkynyt. Kesällä niitä piisaa tuhansittain Kansanpuistossa. Jatkuvalla syötöllä muutaman sentin mittaisia ulostepökäleitä suoltavat hanhet ovat kauniita lintuja, mutta samalla ranta on käytännössä käyttökelvoton. Uimistakaan siellä ei suositella.

Kansanpuistosta matkamme Harri Nato Leinon kanssa jatkui Pikku-Pukin rantapromenadille. Komeita pitsihuviloita kelpaa ihastella jopa tuulisella ja kylmällä säällä. Useimmissa taloissa näytti valoista päätellen olevan joku kotona.

Erääseen huvilaan on ilmeisesti hiljattain muuttanut lapsiperhe. Pari kuukautta sitten näin pihalla mukuloita leikkimässä ja nyt äiti lykkäsi lastenvaunuja samoilla nurkilla. Ainakin on kämppä todella komella paikalla.

Pikku-Pukin rantapromenadilla sijaitsevan, eläkeläismies Timo Blyn pitämän pikkuruisen Villa Ekhem's Cafen kulmalla sain kuvausidean, jonka lopputulosta kehuisin kovasti, mikäli se olisi jonkun toisen ottama foto. Omista kuvistani kun en yleensä numeroa tee. Tämä kuva täytyy kumminkin nostaa erikseen esille. Sen nimi olkoon "Ruissalossa klo 11.53".

Marraskuun harmautta Ruissalossa

Marraskuun viimeisenä päivänä ajelin Ruissaloon ja tein pari pikku kävelylenkkiä. Luonnollisesti mukani oli kamera. Säädin siitä mustavalkoasetuksen päälle korostaakseni vuoden ehkä pimeintä ja ankeinta aikaa.

Vielä aamukymmeneltä oli todella hämärää. Yhdentoista paikkeilla alkoi näyttää siltä, että jonkun foton voisi saadakin.

Saaronniemen rannassa ja Kolkannokassa ei pehemmin väkeä ollut, mutta jokunen reippaileva pariskunta ja lapsiperhe tuli sentään vastaan. Rannan grillikatoksesta tuprusi sankka savupilvi, kun perheenpää käänteli pihvejä.

Kolkannokalle osuva viima oli armoton. Pari urheaa kalastajaa uhmasi sitä ja virvelinsä saivat kyytiä.

Merivesi oli huomattavan alhaalla. Rannat näyttivät kummallisilta, koska vesiraja oli laskenut oikein reilusti. 

Villa Ekhem's Cafe Pikku-Pukin Rantapromenadin varrella on käymisen arvoinen. Pikkuruinen kahvilakioski aivan meren rannalla on auki talvellakin. 

Hyväntuulinen kauppias Timo Bly tervehtii jo kaukaa, olit sitten asiakas tai et. Sunnuntaina 30. marraskuuta Timolla oli kuitenkin tuuraaja, mutta eiköhän mies ennen pitkää taas pääse paikalle.