Åland osa 6 - Kastelholma ja Bomarsund

Bomarsundin linnoitus rakennettiin 1832–1854 Ahvenanmaalle Sundin kuntaan. Venäjän keisarikunta tarkoitti sen Ahvenanmaalle sijoitettavien joukkojen tukikohdaksi.

Brittiläiset ja ranskalaiset joukot hyökkäsivät linnoitukseen vuonna 1854 Krimin sodassa ("Oolannin sota"). Puolustajia linnoituksessa oli noin 2 200, (joukossa suomalaisia tarkka-ampujia) ja hyökkääjiä oli noin 12 000. Neljän päivän taisteluiden jälkeen linnoitus antautui.

Myöhemmin linnoitus tuhottiin, koska brittiläisten etujen mukaista oli estää venäläisten sotilaallinen toiminta saarilla. Krimin sodan vuonna 1856 päättäneeseen Pariisin rauhansopimukseen otettiin määräys, ettei Ahvenanmaata saa linnoittaa. Linnan rauniot ovat edelleen matkailukohde. (Wikipedia)

Silta Bomarsundista Prästön saareen.

Prästö camping & stugor sijaitsi lähellä Bomarsundin linnanraunioita. Sanomattakin oli selvää, että moisia muinaisihmeitä piti käydä katsomassa lähempääkin. Itse olin ne jo useasti nähnytkin, mutta muutaman vuoden tauon jälkeen kivimuurien jämistä saattoi taas ottaa muutaman kuvan.

Kastelholma (ruots. Kastelholm) on linna Ahvenanmaan Sundissa.
Ensimmäinen maininta linnasta on maaliskuussa 1388 kuningatar Margareetan sopimuksessa, jossa annettiin suurin osa Bo Jonsson Gripin perinnöstä Margareetalle.

Kastelholman linnan loistoaika oli 1400-luvulla ja 1500-luvulla. 1500-luvun loppupuolella linna kuului Eerik XIV:n vihollisiin Stenbock-sukuun kuuluvalle entiselle Katariina-kuningattarelle. Vuonna 1599 Kaarle IX:n joukot valloittivat tykeillä linnan, jonka päällikkönä toimi Salomon Ille. Upseerit vietiin Turkuun mestattaviksi. Vuonna 1631 saatettiin linnan korjaustyöt loppuun. Linna oli perusteellisesti rakennettu uudelleen ja vuonna 1634 Ahvenanmaa liitettiin lääniuudistuksessa Turun lääniin. Kastelholman linna menetti asemansa hallintokeskuksena kolme vuotta korjausten jälkeen. 1600-luvun lopulta lähtien linnaa käytettiin vain vankilana. Linna paloi viimeisen kerran vuonna 1745 ja se hylättiin vankilana lopullisesti 1770-luvulla, jolloin linnan kiviä käytettiin Vita Björnin vankilan rakentamiseen. (Wikipedia)

Bomarsundin jälkeen vuorossa oli Kastelholman linna. Huomasin, että näyttelytiloissa linnan sisällä oli yksi nurkkaus lavastettu uudelleen sitten kesän 2007. Muuten linnareissu oli melkein toisinto viiden vuoden takaa.

Linna on varsinkin ensikertalaiselle ehdottomasti käymisen arvoinen paikka jos noilla kulmilla liikkuu.

Kastelholman linnan vieressä on ulkomuseo Jan Karlsgården. Sen tarkoituksena on kuvata 1800-luvuista ahvenanmaalaista maatilamiljöötä. Rakennukset on tuotu eri puolilta Ahvenanmaata.

Ahvenanmaan matkaa voisin surutta nimittää kesälomani kohokohdaksi. Sää suosi, matkaseura ei paljon parempaa olisi voinut olla ja maisemat upeita kautta linjan. Ainoastaan majoitus oli aavistuksen korvessa ajatellen Maarianhaminan iltarientoja, mutta hyvä näinkin. Ehkä jopa parempi.

Ahvenanmaa osa 1

Sunttu ja Mikko Viking Linen kannella.

Kesälomani toisen osan tähänastinen huipennus on ollut 2. - 6. elokuuta tehty Ahvenanmaan reissu. Matkaa ruvettiin suunnittelemaan viime vuoden syksyllä. Tuolloin kuvioissa oli mukana myös Itämeren suurin saari, Ruotsin Gotlanti. Se kuitenkin pudotettiin pois.

Tutkailin majoitusvaihtoehtoja netistä ja Viking Linen Åland -oppaasta. Olin perin kyllästynyt Maarianhaminan leirintäalueeseen Gröna uddeniin. Eipä siinä mitään vikaa ole, mutta vaihtelu virkistäisi. Gröna uddenissa kun on tullut oltua laskujeni mukaan 30 vuoden aikana peräti 13 kertaa.

Gröna uddenissa mökki maksaa 90 euroa per vuorokausi, kun taas Viking Linen luettelosta löytynyt Sundin kunnassa sijaitseva Prästö stugor & camping oli vain noin 220 euroa neljältä yöltä. Ehdotin tätä matkakumppaneilleni Suntulle ja Mikolle. Läpi meni heti.

Kobba Klintar lähellä Maarianhaminaa Vikingin kannelta nähtynä.

Prästö on lähellä Bomarsundin linnanraunioita, eikä Kastelholman linnaankaan ei ole pitkä matka. Maarianhaminasta katsottuna se on kuitenkin kaukana, 32 kilometrin päässä.

Tie Maarianhaminan satamasta Prästöön on kauttaaltaan paremmassa kunnossa kuin mihin Manner-Suomessa on totuttu, nopeusrajoituskin lähes koko matkan 90 km tunnissa. Maarianhaminasta ei huristellut Prästöön kuin ehkä 25 minuuttia.

Päivärytmi reissulla oli sellainen, että lähtö Prästöstä aamupäivisin oli siinä kello 11 paikkeilla. Suunta oli jonnekin ennalta valittuun kohteeseen, kuten vaikka Eckeröön. Illansuussa sitten paluu campingalueelle, jossa grillausta ja alkoholin nauttimista.

Tällainen tahti osoittautui oikein mainioksi. Turhaa kiirettä aamutoimien kanssa ei ollut ja sai nukkua rauhassa kohtalaisen pitkään jos pystyi.

Prästö stugor & campingin mökkejä.

Prästön parisenkymmentä mökkiä ovat melko pieniä, mutta tarkoitettu silti neljälle hengelle. Meidän seurueellamme teki kolmenkin äijän kanssa tiukkaa. Siihen vielä matkatavarat päällle. Mahduimme lopulta kumminkin kohtalaisen hyvin.

Mökissä oli jääkaappi ja kaksi kerrossänkyä. Muita mukavuuksia ei sitten ollutkaan, eikä noin pieneen tölliin juuri paljon muuta mahtuisikaan. Kuisti oli pieni, mutta kolmestaan siihenkin jotenkin mahtui. Neljännen henkilön kanssa asuminen tällaisessä pikku kopissa olisi ollut jo turhan vaikeaa.

Prästön leirintäaluetta.

Perjantaina 3. elokuuta Prästön leirintäalueella oli tanssit. Kuulemma kuudennen ja viimeisen kerran tänä kesänä. Yhtäkkiä paikalle pamahti noin 150 ihmistä joraamaan ruotsalaisen tanssimusiikin tahdissa vastaanottokioskin ja pesutuvan välissä olevaan tanssipaviljonkiin. Kemut jatkuivat kolmisen tuntia ja meininki tuntui suorastaan kansainväliseltä. Eipä hevillä uskonut olevansa Suomessa.

Perjantai-illan tanssaaja.

Prästö stugor & camping oli rauhallinen paikka. Kapasiteetti kävi korkeintaan puolella teholla. Mökeissä vaihtui porukka yleensä vuorokauden välein. Suurin käyttäjäkunta tuntui olevan polkupyöräilijät. Paikka on hieman syrjässä, mutta edullisuutensa ja rauhallisuutensa takia suositeltava, mikäli sellaista hakee.

Grillikatos muuntautui tarvittaessa baariksi.