Åland osa 2 - Eckerö

Eckerö (aik. suom. Ekkeröö t. Ekkerö) on Suomen kunta, joka sijaitsee heti Manner-Ahvenanmaan länsipuolella. Kunnassa asuu 971 ihmistä, ja sen pinta-ala on 752,63 km², josta 643,47 km² on merialueita ja 1,47 km² sisävesiä. Väestötiheys on 9,02 asukasta/km². Kunta on yksikielisesti ruotsinkielinen ja 89,0 prosenttia sen asukkaista on ruotsinkielisiä. (Wikipedia)

Ahvenanmaan reissun toisena päivän suuntasimme Suomen läntisimpään kuntaan, Eckeröön. Se oli ainoa päivä, jolloin matkan aikana satoi. Onneksi vain aamulla.

Eckerön posti- ja tullitalo on nähty jo monta kertaa, eikä se nyt tarjonnut paljoakaan. Legendaarisesta talosta nousi pienoinen kohu pari vuotta sitten, kun paikan postikonttori lakkautettiin kannattamattomana. Talo ympäristöineen tuntuu kumminkin olevan turistirysä. Nytkin on sakkia vaikka millä mitalla.

Vuonna 2007 havaitsin, että postitalon lähellä on komeat rantakalliot. Tuolloin kiersimme neljän hengen porukalla Ahvenanmaan mannerta parin päivän ajan. Tukikohtana toimi Gröna Uddenin leirintäalueen mökki numero 5 Maarianhaminassa.

Monet kai pitävät postitaloa samana kuin Eckerö, mutta on siellä paljon muutakin. Kun lähtee talolta eteenpäin tietä pitkin rantaan, saapuu satamaan, josta Eckerön Linen laivat lähtevät Ruotsiin. Olen ollut tälläisella risteilyllä kesällä 1984.

Tuolloisella Ahvenanmaan matkalla yövyimme leirintäalueella Käringsundissa, joka on lähellä sekä postitaloa että Eckerön satamaa. Nyt kummastusta herätti liikennemerkkisuma, jonka mukaan alueella on peräti neljä campingaluetta.

Kolme niistä olikin lähes vierivieressä, yksi kauempana. Komean näköistä tannerta kautta linjan. Mieleen juolahtikin, että seuraavalla Ahvenanmaan matkalla tuolta voisi vuokrata mökin.

Varsinainen yllätys oli Käringsundin Viltsafari. Vaikka touhu aluksi vaikuttikin lähinnä lapsille suunnatulta, oli kolmen vartin pyrähdys aidan takana mielenkiintoinen.

Oppaana oli ulkonäkönsä puolesta kuin suomalaisorkesteri Freud Marx Engels & Jungista karannut nuorukainen, joka selosti asiat ruotsiksi. Hän tosin kysyi jos joku tarvitsee englanninkielistä tulkkausta. Suomesta ei hiiskuttu sanallakaan. Joku irvileuka intoutui huutamaan "miksei suomeksi"? Hänkin oli ilmeisesti siirtolainen, koska kuulin hänen myöhemmin vääntävän riikinruotsia. Harmillista silti, ettei Suomessa saa suomenkielistä palvelua.

Saksanhirvi Börje ja Viltsafarin opas.

Safariopas oli reipas kaveri suustaan, sen verran mitä hänen selostuksistaan ymmärsin. Ensimmäinen stoppi oli saksanhirvien luona. Muutama sarvipää tuli välittömästi traktorin luo ja kaveri kaatoi niille viljaa syötäväksi. Eläimillä oli nimetkin. Kuvassa Börje.

Seuraavana vuorossa oli muita hirvieläimiä. Mitä lie peuroja, en tiedä tarkemmin. Niitä oli valtava lauma ja kärpäskuhina sen mukainen. Nämä veitikat eivät tuntuneet lainkaan pelokkailta, vaan kurkkivat sisälle vaunuunkin.

Seuraavana vuorossa olivat villisiat. Rauhalliset röhkijät eivät olleet turisteista moksiskaan.

Kierroksen kohokohta oli epäilemättä strutsiaitaus. Kolme uteliasta lintua kuikuili verkon takaa ihmisryhmää ruuan toivossa. Varsinkin porukan nuorimmilla oli hauskaa.

Tämä tyttö uskaltautui strutsisyötiksi.

Käringsundin safari oli positiivinen yllätys. Sitä voi suositella niin isommille kuin pienemmillekin.

Ahvenanmaa osa 1

Sunttu ja Mikko Viking Linen kannella.

Kesälomani toisen osan tähänastinen huipennus on ollut 2. - 6. elokuuta tehty Ahvenanmaan reissu. Matkaa ruvettiin suunnittelemaan viime vuoden syksyllä. Tuolloin kuvioissa oli mukana myös Itämeren suurin saari, Ruotsin Gotlanti. Se kuitenkin pudotettiin pois.

Tutkailin majoitusvaihtoehtoja netistä ja Viking Linen Åland -oppaasta. Olin perin kyllästynyt Maarianhaminan leirintäalueeseen Gröna uddeniin. Eipä siinä mitään vikaa ole, mutta vaihtelu virkistäisi. Gröna uddenissa kun on tullut oltua laskujeni mukaan 30 vuoden aikana peräti 13 kertaa.

Gröna uddenissa mökki maksaa 90 euroa per vuorokausi, kun taas Viking Linen luettelosta löytynyt Sundin kunnassa sijaitseva Prästö stugor & camping oli vain noin 220 euroa neljältä yöltä. Ehdotin tätä matkakumppaneilleni Suntulle ja Mikolle. Läpi meni heti.

Kobba Klintar lähellä Maarianhaminaa Vikingin kannelta nähtynä.

Prästö on lähellä Bomarsundin linnanraunioita, eikä Kastelholman linnaankaan ei ole pitkä matka. Maarianhaminasta katsottuna se on kuitenkin kaukana, 32 kilometrin päässä.

Tie Maarianhaminan satamasta Prästöön on kauttaaltaan paremmassa kunnossa kuin mihin Manner-Suomessa on totuttu, nopeusrajoituskin lähes koko matkan 90 km tunnissa. Maarianhaminasta ei huristellut Prästöön kuin ehkä 25 minuuttia.

Päivärytmi reissulla oli sellainen, että lähtö Prästöstä aamupäivisin oli siinä kello 11 paikkeilla. Suunta oli jonnekin ennalta valittuun kohteeseen, kuten vaikka Eckeröön. Illansuussa sitten paluu campingalueelle, jossa grillausta ja alkoholin nauttimista.

Tällainen tahti osoittautui oikein mainioksi. Turhaa kiirettä aamutoimien kanssa ei ollut ja sai nukkua rauhassa kohtalaisen pitkään jos pystyi.

Prästö stugor & campingin mökkejä.

Prästön parisenkymmentä mökkiä ovat melko pieniä, mutta tarkoitettu silti neljälle hengelle. Meidän seurueellamme teki kolmenkin äijän kanssa tiukkaa. Siihen vielä matkatavarat päällle. Mahduimme lopulta kumminkin kohtalaisen hyvin.

Mökissä oli jääkaappi ja kaksi kerrossänkyä. Muita mukavuuksia ei sitten ollutkaan, eikä noin pieneen tölliin juuri paljon muuta mahtuisikaan. Kuisti oli pieni, mutta kolmestaan siihenkin jotenkin mahtui. Neljännen henkilön kanssa asuminen tällaisessä pikku kopissa olisi ollut jo turhan vaikeaa.

Prästön leirintäaluetta.

Perjantaina 3. elokuuta Prästön leirintäalueella oli tanssit. Kuulemma kuudennen ja viimeisen kerran tänä kesänä. Yhtäkkiä paikalle pamahti noin 150 ihmistä joraamaan ruotsalaisen tanssimusiikin tahdissa vastaanottokioskin ja pesutuvan välissä olevaan tanssipaviljonkiin. Kemut jatkuivat kolmisen tuntia ja meininki tuntui suorastaan kansainväliseltä. Eipä hevillä uskonut olevansa Suomessa.

Perjantai-illan tanssaaja.

Prästö stugor & camping oli rauhallinen paikka. Kapasiteetti kävi korkeintaan puolella teholla. Mökeissä vaihtui porukka yleensä vuorokauden välein. Suurin käyttäjäkunta tuntui olevan polkupyöräilijät. Paikka on hieman syrjässä, mutta edullisuutensa ja rauhallisuutensa takia suositeltava, mikäli sellaista hakee.

Grillikatos muuntautui tarvittaessa baariksi.