Brändön Lappossa osa 3 - Maarianhamina

Heinäkuun alun Ahvenanmaan reissun tukikohta oli Brändön kunnan Lappon saarella. 

Koska pienehkö Lappo oli periaatteessa päivässä nähty ja työkaverini Ahlrothin himoitsemat geokätkötkin löydetty, oli aika matkata saarimaakunnan pääkaupunkiin Maarianhaminaan. 

Moinen operaatio onnistui varsin helposti. Yhteysalus tuli aamulla Lappoon ja nousimme kyytiin. Pois jäimme Vårdön kunnan Hummelvikin satamassa, josta pääsi bussikyydillä Maarianhaminaan. 

Lapposta tuli yllättävän paljon porukkaa yhteysalus MS Alfågelnin kyytiin. Päiväretkeily vaikutti olevan varsin suosittua.

Koko lysti maksoi vain bussikyydin verran eli 4,50 euroa. Matkaa Hummelvikista Maarianhaminaan on 42 kilometriä, joten eipä joukkoliikenne Ahvenanmaalla kovin kallista ole. 

Laivalla ehti katsella kauniita maisemia ja nauttia hyvin varustetun ravintolan antimista. 

Bussi koukkasi matkalla muun muassa historiallisen Kastelholman linnan edestä ja ohitti Bomarsundin linnanrauniot. Myös Taffel Shipsin tehdas tuli bongattua. 

Yllättävin huomioni ikkunasta töllistellessä oli, että kesällä 2012 Ahvenanmaan matkan majoituksena toimineen Prästö Campingin toiminta oli ajettu alas. Sundissa, lähellä Bomarsundia sijaitseva leirintäalue oli nopeasti katsottuna kuin varjo entisestään - mökit purettu ja maisemaa muutenkin muokattu. 

Matka Hummelvikista Maarianhaminaan tuli ensimmäisen kerran tutuksi kesällä 1982, jolloin osallistuin Kustavin kesänuoriso-ohjaajan vetämälle pyöräretkelle. 

Tuolloin majoituksena oli teltta Gröna Uddenin leirintäalueella noin kilometri kaupungin keskustasta etelään. Koska satuin nyt olemaan kovin nostalgisella tuulella, ehdotin kävelyä leirintäalueelle. 

Perillä odotti varsin surkea näky. Ainakin siltä kantilta, että asiakkaista oli huutava pula. Ruotsalainen vastaanottovirkailija selitti, että koronan takia Ruotsista ei pääse Ahvenanmaalle. Senhän jo tiesimmekin. 

Oikein sääliksi kävi tyhjää leirintäaluetta. Sieltä on lukuisia hienoja muistoja yli kymmeneltä reissulta lähes neljän vuosikymmenen ajalta. 

Maarianhaminassa oli rutkasti aikaa ihmetellä paikallista maailmanmenoa. Kovin oli rauhallista, joka kai suurimmaksi osaksi johtui ruotsalaisten turistien puuttumisesta. 

Ravitsemuspuoli hoitui jo vuosia sitten päteväksi todetussa Dino's Bar & Grill-ravintolassa. Siellä on esiintynyt maailmankuuluja rokkareita aina ex-Scorpions-kitaristi Uli Jon Rothista Michael Monroen kautta ex-Iron Maiden-laulaja Blaze Bayleyhin. 

Poikkesimme välikaljoilla Pub Ettanissa, joka sijaitsee lähellä kaupungin linja-autoasemaa. Pikkuruinen rokkipubi oli minulle uusi tuttavuus, nimi oli tosin tuttu musiikkijutuista. 

Myös Pub Ettanin muutaman neliön lavalla on vieraillut yllättävän kovia nimiä. Kuvasuurennoksista seinillä huomasin, että peräti kaksi entistä Iron Maiden-laulajaa on mylvinyt baarissa. Nimittäin Paul Dianno ja jo mainittu Bayley. 

Uutta minulle oli, että Kustavin Savipajan 70-luvun puolivälissä silloisen vaimonsa Aijan kanssa perustaneen Jussi Mäkelän kuuluisa Jussi's Keramik ei enää sijainnutkaan Dino's Barin vieressä. En tiennyt oliko se lopetettu vai muuttanut, mutta vuosikymmeniä liike näkyi keskeisellä paikalla Maarianhaminan katukuvassa. 

Kun asiaa tätä kirjoittaessani tutkin, oli Jussi's Keramikin lasinpuhallustuotanto saanut vuonna 2018 uudet jatkajat. Ja missäpä muualla kuin Kustavissa, Jussin tyttären Pian Paratiisipajalla, joka sijaitsee samalla tontilla kuin Kustavin Savipaja. 

Bussi takaisin Hummelvikiin lähti puoli kuuden maissa. Kokopäiväreissuksi tämä oli erinomainen, eikä rahaakaan palanut juuri nimeksikään. Vajaan kahden tunnin merimatkan jälkeen olimme jälleen Lappossa.

Ahvenanmaa osa 1

Sunttu ja Mikko Viking Linen kannella.

Kesälomani toisen osan tähänastinen huipennus on ollut 2. - 6. elokuuta tehty Ahvenanmaan reissu. Matkaa ruvettiin suunnittelemaan viime vuoden syksyllä. Tuolloin kuvioissa oli mukana myös Itämeren suurin saari, Ruotsin Gotlanti. Se kuitenkin pudotettiin pois.

Tutkailin majoitusvaihtoehtoja netistä ja Viking Linen Åland -oppaasta. Olin perin kyllästynyt Maarianhaminan leirintäalueeseen Gröna uddeniin. Eipä siinä mitään vikaa ole, mutta vaihtelu virkistäisi. Gröna uddenissa kun on tullut oltua laskujeni mukaan 30 vuoden aikana peräti 13 kertaa.

Gröna uddenissa mökki maksaa 90 euroa per vuorokausi, kun taas Viking Linen luettelosta löytynyt Sundin kunnassa sijaitseva Prästö stugor & camping oli vain noin 220 euroa neljältä yöltä. Ehdotin tätä matkakumppaneilleni Suntulle ja Mikolle. Läpi meni heti.

Kobba Klintar lähellä Maarianhaminaa Vikingin kannelta nähtynä.

Prästö on lähellä Bomarsundin linnanraunioita, eikä Kastelholman linnaankaan ei ole pitkä matka. Maarianhaminasta katsottuna se on kuitenkin kaukana, 32 kilometrin päässä.

Tie Maarianhaminan satamasta Prästöön on kauttaaltaan paremmassa kunnossa kuin mihin Manner-Suomessa on totuttu, nopeusrajoituskin lähes koko matkan 90 km tunnissa. Maarianhaminasta ei huristellut Prästöön kuin ehkä 25 minuuttia.

Päivärytmi reissulla oli sellainen, että lähtö Prästöstä aamupäivisin oli siinä kello 11 paikkeilla. Suunta oli jonnekin ennalta valittuun kohteeseen, kuten vaikka Eckeröön. Illansuussa sitten paluu campingalueelle, jossa grillausta ja alkoholin nauttimista.

Tällainen tahti osoittautui oikein mainioksi. Turhaa kiirettä aamutoimien kanssa ei ollut ja sai nukkua rauhassa kohtalaisen pitkään jos pystyi.

Prästö stugor & campingin mökkejä.

Prästön parisenkymmentä mökkiä ovat melko pieniä, mutta tarkoitettu silti neljälle hengelle. Meidän seurueellamme teki kolmenkin äijän kanssa tiukkaa. Siihen vielä matkatavarat päällle. Mahduimme lopulta kumminkin kohtalaisen hyvin.

Mökissä oli jääkaappi ja kaksi kerrossänkyä. Muita mukavuuksia ei sitten ollutkaan, eikä noin pieneen tölliin juuri paljon muuta mahtuisikaan. Kuisti oli pieni, mutta kolmestaan siihenkin jotenkin mahtui. Neljännen henkilön kanssa asuminen tällaisessä pikku kopissa olisi ollut jo turhan vaikeaa.

Prästön leirintäaluetta.

Perjantaina 3. elokuuta Prästön leirintäalueella oli tanssit. Kuulemma kuudennen ja viimeisen kerran tänä kesänä. Yhtäkkiä paikalle pamahti noin 150 ihmistä joraamaan ruotsalaisen tanssimusiikin tahdissa vastaanottokioskin ja pesutuvan välissä olevaan tanssipaviljonkiin. Kemut jatkuivat kolmisen tuntia ja meininki tuntui suorastaan kansainväliseltä. Eipä hevillä uskonut olevansa Suomessa.

Perjantai-illan tanssaaja.

Prästö stugor & camping oli rauhallinen paikka. Kapasiteetti kävi korkeintaan puolella teholla. Mökeissä vaihtui porukka yleensä vuorokauden välein. Suurin käyttäjäkunta tuntui olevan polkupyöräilijät. Paikka on hieman syrjässä, mutta edullisuutensa ja rauhallisuutensa takia suositeltava, mikäli sellaista hakee.

Grillikatos muuntautui tarvittaessa baariksi.