Elokuisella Maarianhaminan reissulla ei tarvinnut olla jalkamiehenä koko aikaa. Suunnittelimme reviirin laajentamisesta kaupungin ulkopuolelle jo ennen matkaa ja yksi vaihtoehdoista oli Kastelholman linna.
Kastelholmaan olisi päässyt bussillakin, mutta retkeen olisi kulunut suunnilleen puoli päivää. Tosin mikäpä kiire kauniina hellepäivänä olisi ollutkaan. Sattui kuitenkin niin mukavasti, että järjestyi kuski, jonka autossa pääsimme maakuntakierrokselle.
Kastelholman linna, ruotsiksi Kastelholms slott, sijaitsee Ahvenanmaan Sundissa. Linnaa alettiin rakentamaan 1300-luvun loppupuolella ja seuraavan vuosisadan alussa siitä tuli Ahvenanmaan hallinnollinen keskus.
Linna piti asemansa vuoteen 1634, jolloin Ahvenanmaa liitettiin lääniuudistuksessa Turun lääniin. Tämän jälkeen se rappeutui nopeasti ja vuoden 1745 tulipalon jälkeen linnaa käytettiin enää viljavarastona. Raunioiden ensimmäiset konservoinnit tehtiin 1890-luvulla ja museoksi varastona toiminut pohjoissiipi otettiin 1930-luvulla.
Kastelholman linna muodostuu päälinnasta ja sen pohjoispuolella olevasta esilinnasta, joka on noin kaksi kertaa päälinnan levyinen. Päälinnan mitat ovat 30x20 metriä, esilinnan 45x25 metriä.
Linna perustettiin alkujaan noin 1,7 hehtaarin saarelle, jonka rantalinjan ulkopuolella kiersi muutama paalurivi maihinnousun estämiseksi. Aikoinaan portin ulkopuolella on luultavasti ollut laskusilta. Päälinnassa sijaitsee kolmikerroksinen siipirakennus, niin sanottu palatsi. Linnassa on ollut myös kappeli, mutta sen sijaintia ei tiedetä.
Olen takavuosina vieraillut Kastelholmassa useita kertoja. Edellinen visiitti oli vuonna 2012, josta paikat eivät olleet mihinkään muuttuneet. Mieleen on myös jäänyt, että kesällä 1995 linna oli suljettu remontin takia.
Kastelhoman linnan kupeessa sijaitsee vankilamuseo Vita Björn eli Valkoinen karhu. Se rakennettiin 1874 tutkintavankilaksi ja toimi vuoteen 1975 asti. Talo oli jaettu kahtia, toisella puolella olivat vangit ja toisella vanginvartija perheineen.
1980 rakennus kunnostettu ja 1985 museoksi avattu rakennus on mennyt allekirjoittaneelta aikaisemmilla käynneillä vallan ohi. Nyt sekin tuli nähtyä, eikä voinut kuin hämmästellä järjestelyjä. Mahtanut olla auvoisaa eloa talossa, jossa vangit ovat lukittuna ahtaisiin selleihin ja seinän takana vartija perheineen mässäilee höyryävien lihapatojen ääressä.
Kummastelin museohoitajan reaktiota ottaessani pihalla kuvan rakennuksesta. Hän sattui kutomaan villapaitaa portailla, josta syöksyi sukkapuikot ilmassa lentäen eteeni uhoamaan. "En halua olla mikään julkinen eläin, jota kuvataan! Mihinkään someen ei saa sitten pistää ainuttakaan kuvaa minusta! Pitää ehdottomasti kysyä lupa jos ottaa kuvan!".
Herran jestas mikä häly täysin normaalista ja viattomasta toimenpiteestä. Rouva pikkusen ylireagoi. Yleensä museoihmiset ovat onnesta soikeina kuviin päästessään ja edustaessaan historiallista paikkaa vanhan ajan vaatteissaan.
Linnan ja vankilamuseon vieressä sijaitsee ulkoilmamuseo Jan Karlsgården, jossa esitellään 1800-luvun talonpoikien elämää.
Helsingin Seurasaaren ulkomuseon tavoin se on koottu muualta tuoduista rakennuksista. Museon kokonaisuus ei ole alkuperäinen maatila, mutta rakennuksista on yritetty koota tyypillinen ahvenanmaalainen talokokonaisuus.
Museo sai nimensä Jan Karlsin tilalta Finnströmin Bembölen kylästä, josta päärakennus tuotiin paikalle 1934. Sen jälkeen alueelle on siirretty parikymmentä rakennusta ympäri Ahvenanmaata.
Paluumatkalla koukkasimme Stallhagenin olutpanimon kautta. Ahvenanmaan suurin ja vanhin olutpanimo sijaitsee Grelsbyssä, 18 kilometrin päässä Maarianhaminasta. Vuonna 2004 perustetun panimon nimi tulee kuninkaankartanosta, jonka mailla se sijaitsee.
