Uriah Heep Hangossa

Legendaarisella brittiläisellä hard rock-yhtye Uriah Heepillä on ollut kuluvan kesän aikana Suomessa useita keikkoja. Niin monta, että irvileuat ovat saaneet aihetta vääntää asiasta vitsejäkin.

Taas kerran olen joutunut kuulemaan saman virren monen tuttavan suusta eli "montako alkuperäisjäsenä bändissä on?". Ikäänkuin se olisi joku kynnyskysymys, vaikka alusta asti mukana olleen kitaristi Mick Boxin johtama orkesteri on täydessä terässä, vetreä kuin nuori kolli verrattuna vaikkapa Ritchie Blackmoren surulliseen Rainbow-viritelmään.

Heepiä arvostetumpi toinen pitkän linjan yhtye Deep Purple tuskin joutuu tällaista kuulemaan. Bändissä on vastaavasti yksi ainoa alkuperäisjäsen, rumpali Ian Paice.

Kovassa keikkabändin maineessa oleva Heep levyttääkin yhä, mikä lienee monille yllätys. Uusin pitkäsoitto Living The Dream ilmestyy ensi kuussa.

Orkesterin kokoonpano on pysynyt viitisen vuotta samana. Viimeisin muutos oli kun pitkäaikainen basisti Trevor Bolder kuoli vuonna 2013. Hänen tilalleen tuli parikymmentä vuotta nuorempi Davey Rimmer. Yhtyeen muut jäsenet ovat kitaristi Boxin lisäksi laulaja Bernie Shaw, joka on ollut bändissä vuodesta 1986, samoihin aikoihin mukaan tullut kosketinsoittaja Phil Lanzon sekä rumpali Russell Gillbrook, joka alkoi kannutella Heepissä vuonna 2007.

Uriah Heepillä on laskujeni mukaan ollut Suomessa ainakin neljä keikkaa heinä-elokuun aikana. Tampere, Lahti, Forssa ja Hanko. Viimeksi mainittuun osallistuin minäkin.

Alkuperäinen suunnitelmani oli mennä perjantaina 10. elokuuta Lietoon SmugglerRockiin. Siellä esiintyivät Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus, S-Tool, Stratovarius ja Beast In Black.  Asiat kumminkin muuttuivat äkisti ja lopulta olinkin Hangon Casinolla Uriah Heepin keikalla. Kun kyyti sinne järjestyi vaivatta, ei tarvinnut arpoa kumpaan menisin.

Hangossa käytiin ensin tutun luona iltaa istumassa, josta kohti Casinoa. Juomapuoli talossa oli niin korkealle hinnoiteltu, että viereinen ja edullisempi Park-kuppila oli kova sana ennen keikkaa.

Myöhäinen saapumisaikamme Casinolle puolestaan johti siihen, että paikka oli kuin ammuttu täyteen. Ei juuri toivoa edes yrittää mennä edemmäs katsomaan esitystä. Muita isompana olisin vaan ollut haitaksi monille. Niinpä tyydyin pääsäntöisesti seuraamaan keikkaa lavan sivustalta.

Heep aloitti debyyttialbuminsa Very 'eavy... Very 'umble (-70) avausraidalla Gypsy. Heti perään rivakka Look At Yourself (-71) ja meikäpoika oli onnesta soikeana.

Pääosin keikkasetti oli klassikkomateriaalia, jonka esittämisen toki ymmärrän, koska nimenomaan sitä suuri yleisö haluaa. Pitkän uran varrelta olisi silti voitu poimia muutama pienempikin helmi, kuten vaikka Lokalahden Karjurockissa kesällä 2015 kuultu Hanging Tree (-77).

Keikan huippuhetket olivat mielestäni Heepin hienoimpiin biiseihin luketuvat Sunrise ja July Morning. Upeimpia kappaleita saa hakea.

Hangon Casino osoittautui päteväksi keikkapaikaksi. En ollut aiemmin siellä käynyt, vaikka muutama kesä sitten tallustelin rakennuksen edustalta kohti läheisiä kallioita. Täytyy varmaan poiketa joskus toistekin.

Uriah Heep Hangon Casinolla 10.8.2018:

Gypsy
Look At Yourself
Shadows Of Grief
Stealin'
The Law
Sunrise
Magician's Birthbay
The Wizard
One Minute
Between Two Worlds
July Morning
Lady In Black
Easy Livin'

Uriah Heep Salossa 10.6.2014

Brittiläinen veteraaniorkesteri Uriah Heep nauttii Suomessa vankkaa suosiota. 70-luvun alkuvuosina näillä leveysasteilla supersuosittu yhtye jaksaa kiertää ympäri palloa hurjalla tahdilla, vaikka yhtyeen muusikot alkavatkin olla jo ikämiehiä.

Ainoan alkuperäisjäsenen, kitaristi Mick Boxin luotsaama Heep esiintyi Salon Astrum Areenan keikalla tiistaina 10. kesäkuuta. Vetreässä vedossa ollut bändi teki Suomessa viiden konsertin kiertueen.

Viime viikolla ilmestynyt uusi studiolevy Outsider on vahva näyttö siitä, ettei Heep pelaa pelkästään nostalgialla. Pari levyn kappaletta kuultiin Salossakin.

Nuorennusleikkausta Heepin ovat tuoneet 2007 bändin rumpaliksi vaihtunut Russell Gilbrook, joka korvasi sairauseläkkeelle jääneen pitkäaikaisen kannuttajan Lee Kerslaken. Viime vuonna syöpään kuolleen basisti Trevor Bolderin tilalle valittiin Davey Rimmer. Bolder ehti olla mukana noin 35 vuotta, Kerslake suunnilleen saman verran.

Vaikka Salo on jollain tavalla tuttu jo vuosikymmenien ajalta, osoittautui Astrum Areenan löytäminen vaikeaksi. Keikkapaikkana oli tarkemmin Teatteri Provinssi, joka käsittääkseni myös järjesti tapahtuman.

Astrum Areena tarkoittikin koko valtavaa talokompleksia. Teatteri Provinssi oli piilossa rakennuksen viimeisimmän kulman takana. Sieltä ei olisi edes osannut etsiä, ellei noin kuusikymppistä ihmisvirtaa olisi kulkenut sinnepäin. En tosin siinäkään vaiheessa ollut vakuuttunut minne tilaisuuteen he ovat menossa. Kun paikalle tepasteli Uriah Heep -t-paitainen mies, oli arvoitus ratkennut.

Vasta Teatteri Provinssin ovella oli ensimmäinen viittaus illan konserttiin, nimittäin keikkajuliste. Niitä olisi voinut viedä muutaman tienristeyksiin tai edes Astrum Areenan porteille, jotta olisi saanut jonkinlaista osviittaa paikan löytämiseksi.

Heepin keikka oli ilmoitettu alkavaksi jo kello 19. Kuten arvata saattoi, ensimmäiset soinnut iskettiin vasta puolisen tuntia myöhemmin. Varhainen aloitusaika oli kumminkin pelkkää plussaa, sillä yömyöhätapahtumat eivät palvele kuin kaljakassan haltijoita.

Alkuilta tosin näkyi yleisön reaktioissa. Koska kyseessä oli tiistai, porukan käyttäytyminen oli turhankin hillittyä. Laulaja Bernie Shaw ei meinannut saada jengiä millään syttymään ja käsiä heilumaan. Viikonloppuna meno olisi varmasti ollut toisenlaista.

Yllättävän iäkkään yleisön joukossa tunsin itseni suorastaan nuorukaiseksi 44 vuodellani. Nuoremman polven rock- tai hevimiehiä ei ollut juuri lainkaan, naisista puhumattakaan. Heep ei ole enää vuosikymmeniin vedonnut teinityttöihinkään, joita tosin oli paikalla varsin edustava kaksikko.

Heepiä ennen esiintyi helsinkiläismuusikko Mika Järvinen. Crazy World- ja Five Fifteen -yhtyeissä uraansa tehnyt mies soitteli lähinnä 70-luvun rokkiklassikoita. David Bowie, The Who ja oma Five Fifteenin kanssa levytetty I'm Your Prostitute olivat selvästikin vielä tässä vaiheessa iltaa lavan edustalla yksinään päivystäneen huivipäisen turkulaismiehen mieleen.

Viime syksynä ilmestyi Järvisen kirjoittama jykevä Heep-historiikki Easy Livin': Ken Hensleyn vuodet 1970-1980. Tuo mainio opus pitäisi löytyä jokaisen rokkia rakastavan kotoa. Kirjaa oli myynnissä Salon keikallakin ja saatavilla yhä sekä kirjakaupoista että nettimyynnistä. 
 

Lyhyen intron jälkeen Heep asteli takahuoneesta lavalle. Sea Of Light -levyn ehkä tunnetuin ralli Against The Odds oli startti keikkasetille, jonka alkupuoli painottui uudempiin kappaleisiin. Tosin Against The Odds on vuodelta 1995 eli kohta 20 vuotta vanha. Heepin mittapuulla se on kumminkin tuore, onhan yhtye toiminut jo 45 vuotta.

Uudempien biisien sekaan Heep esitti 70-luvun alun helmensä Sunrise ja Stealin'. Ensinmainittu kuuluu mielestäni orkesterin suurimpiin saavutuksiin, ollen myös yksi rockhistorian hienoimmista kappaleista.

Heepin tuotantoa vain 70-luvulta tuntevia ihmisiä alkoi ilmeistä päätellen hiljalleen harmittaa uudemman tuotannon esittäminen. Debyyttilevyn Very 'eavy... Very 'umblen (-70) aloitusraidasta Gypsy lähtenyt nostalgiaputki toivottavasti palkitsi heidänkin iltansa.

Look At Yourselfin Heep soitti erittäin nopealla temmolla. Sinänsä kummallista, etteivät muut vanhat kappaleet ole saaneet kovinkaan erilaista livesovitusta, vaikka rumpali Gilbrook välillä paukuttikin jotkut kohdat selvästi ärhäkämmin kuin edeltäjänsä.

Etenkin Look At Yourselfin hurjassa kiihdystysajossa ja tempovaihteluissa kuuli miten tiukasti bändi osittaa yhteen. Vaikka Kerslake olikin raskaskätinen ja pätevä rumpali, vaikuttaa Gilbrook erittäin hyvältä jatkajalta Heepiin.

Kosketinsoittaja Phil Lanzon, joka muistuttaa melkoisen paljon eläkkeelle jäänyttä entistä työkaveriani Reima Dahlströmiä, pysytteli hillitysti taustalla. Hän teki välillä jonkunlaisia puolihumoristia käsiliikkeitä soittamisensa ohessa, mutta antoi hyväntuulisen keikan edetä laulaja Shawin ja kovasti hymyilleen Boxin johdolla.

Yhtyeen uusin jäsen, basisti Rimmer, liikehti merkillisen näköisen ja kokoisen soittimensa kanssa lavan toisessa päässä enemmän kuin Heepin keikoilla on totuttu näkemään. Olin huomaavinani, että joissain kohdissa biisejä hän veti mutkat suoriksi ja pomputteli erilailla kuin Bolder-vainaa. Mutta tuskin hänestä on haluttukaan tehdä edeltäjänsä kopiota.

1977 ilmestyneen Innocent Victim -levyn nopein ja rankin raita Free 'n' Easy on ollut jo muutaman vuoden nyky-Heepin keikkasetissä. Jostain kumman syystä kappaleen ajaksi lavalle kutsutaan naisia tanssimaan ja heiluttamaan tukkaansa. Näin tapahtui Astrum Areenallakin, kun joukko kauniimman sukupuolen edustajia valtasi lavan.

Illan viimeisenä kuultiin bändin tunnetuin kappale Easy Livin'. Uskon, että varsinkin keikan loppupuoli oli mannaa monille ja paikalta poistui tyytyväisiä ihmisiä.

"Ei ole Heep enää entisensä", kommentoi lähelläni ollut varttuneempi mieshenkilö. Ei varmaan olekaan jos halajaa 40 vuotta vanhoja aikoja. On kumminkin hienoa, että bändi on yhä pystyssä ja näin vetreässä kunnossa!