Hautalasta Hajalaan

Lauantaina 31. tammikuuta suuntana oli Salo. Vaikka entinen matkapuhelinkaupunki sijaitsee vain noin viidenkymmenen kilometrin päässä Turusta, tulee siellä käytyä melko harvoin. Salon seudulla on kuitenkin paljon kiinnostavia luontokohteita ja valtava määrä kirpputoreja. 

Päivän ohjelmaan kuului vuonna 2023 edesmenneen luontokuvaajaguru Hannu Hautalan retrospektiivinen valokuvanäyttely Taidemuseo Veturitallissa sekä kaksi kirppistä. 

Toinen käytetyn tavaran mekka, Aarresaari, olikin tuttu jo aiemmilta kerroilta. Etäämmällä ydinkeskustasta sijaitseva Secondhandmarket puolestaan uusi kokemus. 

Rankkasin Secondhandmarketin oitis Aarresaarta paremmaksi. Se on valoisa, siisti ja omaa laajan valikoiman tavaraa. Moniin turkulaiskirppiksiin verrattuna Aarresaarikin on tosin melkoinen aarreaitta. 

Löysin Secondhandmarketista John Fogertyn ensimmäisen sooloalbumin. Kansi on vuosikymmenten saatossa ottanut vähän osumaa, mutta itse vinyyli on kuin uusi. 

Levyn hinta oli vaivaiset seitsemän euroa. Nykyään kaikenlaisista Keijo-Annikeista pyydetään suuria summia, vaikka ne eivät mene kaupaksi edes eurolla. 

Hannu Hautalan valokuvanäyttely Poika, joka rakasti lintuja oli hieno. Koko Veturitallin kattava kuvakavalkadi eteni soljuvasti huoneesta toiseen. Uteliaita ihmisiä oli paikalla arviolta satakunta.

Hautalan kuvista moni oli tuttu jo aiemmista yhteyksistä. Mestariteosten sekaan mahtui myös sellaisia, joiden mukanaoloa vähän ihmettelimme. Epätarkat oravat eivät ehkä edusta kuusamolaista suurmiestä parhaimmillaan. 

Hautalan tuotannon ihastelun jälkeen suuntasimme kuntaliitosten myötä nykyään Saloon kuuluvaan Halikon Hajalaan, jossa minua ja Harri Nato Leinoa odotti urbaani vaelluskohde.

Rämpiessämme umpihangessa kohti vanhaa rautatietunnelia, napsin kuvia kuuraisista kasveista. Aurinko osui niihin täydellisesti, toisin kuin pian näkyviin tulevaan suuren aukkoon kalliossa. 

Kuulin Hajalan hylätystä rautatietunnelista ensimmäisen kerran kolmetoista vuotta sitten juuri Leinon kautta. Siitä tarkemmin linkissä https://kaislatuuli.blogspot.com/2013/03/hajalan-vanha-rautatietunneli.html

Vaikka vuonna 1927 valmistunut ja aikoja sitten toimettomaksi jäänyt tunneli onkin omalla tavallaan kiehtova kohde, en suosittele sinne menoa kenellekään ainakaan talviaikaan. Katosta on nimittäin tippunut tajuttoman kokoisia jäämöhkäleitä, jollaisen päähän saadessaan seuraava osoite saattaa olla ruumishuone.  

Alkuilta Halikon kurpitsapellolla

Viime sunnuntaina suunta oli kurpitsapellolle Salon kupeeseen Halikkoon. Tämä oli jo viides kerta kun Kurpitsaviikot veti allekirjoittaneen puoleensa. 

Lähtö Turusta tapahtui hyvissä ajoin valoisaan aikaan. Viime vuonna opin, että paikalla on hyvä olla muulloinkin kuin pimeällä, sillä muuten jää paljon huomaamatta. 

Koska flunssa painoi päälle ja lauantaina tuuli vielä kovempaa kuin juhannuksena, varauduin reissuun kaulahuivilla ja pipolla. Tämä olikin tarpeen, sillä aukealla pellolla puhalsi kuin viimeistä päivää. Kun vielä alkoi satamaankin, oli aika mennä hetkeksi autoon lämmittelemään. 

Onneksi kaaran sai parkkiin todella lähelle tapahtuma-aluetta. Yhtenä vuonna tilaa löytyi vasta kaukaa halikkolaisen kerrostalon edestä. Iso kiitos mukaville ja asiansa osanneille liikenteenohjaajille. 

Halikon museosillan kupeessa olevalla tapahtuma-alueella on valtava määrä yksityiskohtia, joita ei pimeässä huomaa. Puolisokkona ihmispaljoudessa haahuileminenkaan ei välttämättä ole miellyttävää. Hyvä puoli tosin on, että päivänvalon laskeuduttua tuhannet kurpitsalyhdyt näyttävät upeilta. 

Kurpitsaviikot sai alkunsa vuonna 2018, jolloin Rannikon Puutarhan yrittäjä Esa Rannikko ideoi omalle kurpitsapellolleen ensimmäisen Kurpitsapuiston. 

Tapahtuma veti vuosi vuodelta yhä enemmän porukkaa. Vuonna 2021 Rannikko kyseli paikallista yhdistystä, Salon Alueen Yrittäjiä, ottamaan vetovastuuta. Näin syntyi Kurpitsaviikot, jota on tehty pääosin talkoovoimin. 

Tänä vuonna tapahtuma järjestetään aikavälillä 10.-26. lokakuuta. Avajaisissa mikrofoniin tarttui itse presidentti Sauli Niinistö. Salosta kotoisin oleva Niinistö oli varmasti melko helppo houkutella paikalle. 

Erona aiempiin vuosiin, oli alueella jonkun verran uusia rakennelmia. Hauskoja asetelmia oli muuteltu, esimerkiksi luuranko-orkesteria en muista nähneeni. 

Puoli kuuden kieppeillä pellolla pystyi kävelemään törmäämättä muihin ihmisiin. Tuntia myöhemmin tilanne olikin jo toinen. Raivokkaasta tuulesta ja ajoittaisesta piiskaavasta sateesta huolimatta väkeä oli kuin Ruisrockissa. Siinä vaiheessa oli aika vaihtaa maisemaa. 

Olen vähän jopa odotellut milloin joku keksii tulla kertomaan "Miten sinäkin iso mies viitsit tuollaista pelleilyä käydä katsomassa?". Voi tietysti olla, että tällainen Amerikasta Suomen perukoille rantautunut Halloween-meininki sulattaa paatuneimmatkin kyynikot. 

Pari aiempaa Kurpitsaviikot-blogijuttuani luettavissa linkeistä: 

https://kaislatuuli.blogspot.com/2022/10/halikon-kurpitsapellolla.html 

https://kaislatuuli.blogspot.com/2023/10/halikon-kurpitsaviikot-2023.html

Halikon Kurpitsaviikot 2024

Salon kupeessa Halikossa on pelto, jossa tapahtuu syksyisin kummia. Paikallinen vihannesyritys Rannikon Puutarha on tehnyt menestystarinan Kurpitsaviikoista, joita vietetään lokakuun loppupuolella. 

Piti oikein muistella montako kertaa olen karkeloihin osallistunut. Luvuksi sain neljä. Valtava määrä kurpitsoja halikkolaisella pellolla vuodesta toiseen saattaa tuntua turhalta kertaukselta, mutta ainakaan minä en ole niin kokenut. Mukavaa vaihtelua syksyn kulkuun. 

Tapahtuma on paisunut vuosi vuodelta. Järjestäjän tietojen mukaan Halikkoon saapuu jopa satoja tuhansia kävijöitä. Aivan näin suureen lukuun tuskin uskoo joulupukkikaan, mutta varmasti kymmeniä tuhansia uteliaita talloo pellolle levitettyjä olkia ja kummastelee kaiverrettuja kurpitsoja.  

Rannikon Puutarhan puolelta henkilökuntaa on paikalla jopa 170 henkeä. Liikenteenohjaajia, myyjiä ja järjestysmiehiä. Salon Seudun Sanomien mukaan jotkut kärsimättömät autoilijat ovat olleet lähellä ajaa liikenteenvalvojien päälle. Moisia urpoja ei kannattaisi alueelle edes päästää, ellei jaksa jonotella ja odottaa parkkipaikkaa. 

Turusta on helppo ajella Halikkoon. Ajoituskin osui aivan nappiin. Tullessa oli vielä valoa ja puolisen tuntia pellolla tallusteltua alkoikin jo hämärtyä. Jos olisi pimeässä tuijotellut pelkästään kurpitsapäitä, olisi jäänyt paljon muuta huomaamatta. 

Vaikka kävi mielessä, että olisihan kynttiläkurpitsa aika miesmäinen parvekkeella, tyydyin ostamaan paketin kurpitsamakkaraa. Tämä jo muutama vuosi sitten erinomaiseksi todettu tuote pääsee tänään grillitulille.  

Tänä aamuna Facebookiin vilkaistessani oli eräs tuttu kommentoinut kitkerään sävyyn Halikon tapahtumaa. Ei kuulemma ollut yhtään ruokaa myynnissä ja kaikki oli muutenkin ihan vinksallaan. Kummallista, koska ravintotarjontaa on ympäri peltoa ja kurpitsapäitäkin myytävänä 15 euron hintaan varmasti tuhansia kappaleita. 

Halikon Kurpitsaviikot 2023

Viime viikon maanantaina avautui jälleen Kurpitsapuisto Halikon museosillan kupeeseen. Rannikon Puutarhan järjestämiä Kurpitsaviikkoja ei ole tänä vuonna rummutettu aivan samaan malliin kuin parina aikaisempana syksynä, jolloin tapahtumasta oli juttua YLEn televisiouutisia myöten. Tai sitten on vaan mennyt allekirjoittaneelta ohi. 

Sunnuntaina 15. lokakuuta istahdin työkaverini Petterin autoon. Matkamme eteni kultturikierroksella Turun Nummenmäen kautta Paimion Parantolan luontopolulle, josta lopulta nykyään Saloon kuuluvaan Halikkoon. 

Ajoituksemme oli sattumalta todella osuva. Auton sai vielä helposti parkkiin, kiitos pätevien ja hyvähermoisten liikenteenohjaajien. Joku törppö kuppasi edessämme aikansa, kunnes tajusi liikuttaa kaaraansa järjestysmiehen koputettua ikkunaan. Mutta tuskin hän oli ainoa, joka ei tiennyt miten jonossa toimitaan. 

Ilta oli hämärtymäisillään ja ihmiset suuntaamassa Kurpitsapuistoon. Varsinainen kuhina alkoi puolisen tuntia myöhemmin pimeän tultua. Nyt ei puhuta sadoista, vaan tuhansista ihmisistä. 

Kansanvaellus museosillalla oli tottumattoman silmään kuin suoraan jostain amerikkalaisesta elokuvasta. Toisaalta olo oli vähän kuin festareilla, poikkeuksena musiikin ja humalaisten puuttuminen sekä pikkulasten läsnäolo. 

Porukkaa oli niin paljon, täällä jos jossain luulisi naperon eksyvän helposti vanhemmiltaan. Ja vaikka Kurpitsaviikot ovat koko perheen tapahtuma, saattavat amerikkalaisesta pyhäinpäiväperinteestä kumpuavat kurpitsapäät, luurangot ja kummitukset olla pienokaisille pelottavia. Ainakin pimeässä.

Viime syksynä Kurpitsapuistossa makuhermojani kutkutti kurpitsamakkara. Samaa herkkua oli saatava tälläkin kertaa. Grillijono oli niin valtaisa, että tiskin takana hääränneet ukkelit olivat vähän pulassa käännellessään kiireessä makkaroita. Uskallan väittää, että ainakin minun jöötini olisi saanut olla tulisilla hiilillä tovin kauemmin. 

Rannikon Puutarhan isännän Esa Rannikon mukaan käsin kaiverrettuja kurpitsalyhtyjä tehdään kahden viikon aikana peräti kymmenen tuhatta kappaletta. Jokainen kurpitsapää on uniikki. Rannikon arvion mukaan viime vuonna Kurpitsaviikoilla kävi jopa 250 000 ihmistä.