Viime viikon maanantaina avautui jälleen Kurpitsapuisto Halikon museosillan kupeeseen. Rannikon Puutarhan järjestämiä Kurpitsaviikkoja ei ole tänä vuonna rummutettu aivan samaan malliin kuin parina aikaisempana syksynä, jolloin tapahtumasta oli juttua YLEn televisiouutisia myöten. Tai sitten on vaan mennyt allekirjoittaneelta ohi.
Sunnuntaina 15. lokakuuta istahdin työkaverini Petterin autoon. Matkamme eteni kultturikierroksella Turun Nummenmäen kautta Paimion Parantolan luontopolulle, josta lopulta nykyään Saloon kuuluvaan Halikkoon.
Ilta oli hämärtymäisillään ja ihmiset suuntaamassa Kurpitsapuistoon. Varsinainen kuhina alkoi puolisen tuntia myöhemmin pimeän tultua. Nyt ei puhuta sadoista, vaan tuhansista ihmisistä.
Kansanvaellus museosillalla oli tottumattoman silmään kuin suoraan jostain amerikkalaisesta elokuvasta. Toisaalta olo oli vähän kuin festareilla, poikkeuksena musiikin ja humalaisten puuttuminen sekä pikkulasten läsnäolo.
Porukkaa oli niin paljon, täällä jos jossain luulisi naperon eksyvän helposti vanhemmiltaan. Ja vaikka Kurpitsaviikot ovat koko perheen tapahtuma, saattavat amerikkalaisesta pyhäinpäiväperinteestä kumpuavat kurpitsapäät, luurangot ja kummitukset olla pienokaisille pelottavia. Ainakin pimeässä.
Rannikon Puutarhan isännän Esa Rannikon mukaan käsin kaiverrettuja kurpitsalyhtyjä tehdään kahden viikon aikana peräti kymmenen tuhatta kappaletta. Jokainen kurpitsapää on uniikki. Rannikon arvion mukaan viime vuonna Kurpitsaviikoilla kävi jopa 250 000 ihmistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti