Muutama viikko sitten ehdotin työkaverilleni Petterille, että mikäli hänelle sopisi lähteä Matildajärvelle Teijon kansallispuistoon, niin reissu kannattaisi toteuttaa tulevana sunnuntaina. Säästäkin povattiin oikein mukavaa.
Olen viimeksi samoillut näissä metsiköissä syksyllä 2019. Tuolloinkin eräkaverina sattui olemaan Petteri. Neljässä vuodessa maisemat olivat muuttuneet ainakin siten, että kansallispuiston parkkipaikalle vievää hiekkatietä oli levennetty ja parkkipaikkoja tehty lisää. Moinen johtunee lähivuosina jyllänneestä koronasta, joka sai ihmiset kiinnostumaan luonnosta ja retkeilystä kotona ihmettelyn sijaan.
Matildajärven kierros on maisemiltaan erinomainen. Ainoastaan pätkä, jossa kävellään maantietä pitkin kyläraitilla, saattaa tuntua vähän arveluttavalta, mutta se onkin matkan ainoa välttämätön paha. Muuten kulkija saa nauttia kallioisesta mäntymetsästä, suosta ja järvimaisemasta.
Ilmeisesti moni muukin on ollut kumollaan, koska lankut olivat uusittu sitten viime käyntini. Ne olivat niin leveitä, että kelpasi tallustella ilman pelkoa kaatumisesta. Pystyin jopa katselemaan luontoa, enkä pelkästään omia kengänkärkiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti