sunnuntai 12. toukokuuta 2024

Lehtopöllön poikaset

Ollessani hiljattain ulkomailla lomareissulla, selailin silloin tällöin kännykästä Facebookia, kuten kotioloissakin on tapana. 

Viikon 19 alkupuolella naamakirjaan alkoi ilmestyä pöllökuvia Turun Katariinanlaaksosta. Muutama tuttu harrastajakuvaaja oli saanut tallennettua lintuja varsin onnistuneesti. 

Kun vielä eräs Instagramiin itsestään kuvia lisännyt nainen oli helatorstain hyörinässä tallentanut selfieiden sivussa pesästä kurkkivia pöllönpoikasia, päätin että tuollahan pitää käydä mahdollisimman pian.

Perjantaina työpäivän päätteeksi suuntasin Katariinanlaaksoon. Sain edeltävänä ehtoona ohjeet missä pesäkolo sijaitsee. Aikani metsäpoluilla käveltyäni en kuitenkaan löytänyt etsimääni, sinänsä pätevistä neuvoista huolimatta. 




Koska en yleensä ole tuppisuu, kyselin polun pientareella seisseeltä pariskunnalta missähän täällä mahtaa olla pöllönpesä. Vanha herra osoitti muutaman kymmenen metrin päähän. Ja siellähän se tosiaan oli. 

Olin kuitenkin hieman epäuskoinen voiko kyseessä olla sama puu. Kaivoin somen syövereistä selfienaisen pöllökuvan. Ukko katseli sitä ja totesi että kyseessä on sama pesä. Ihmettelen vaan miten lady on saanut kännykällään pöllökuvia, koska pesä oli korkealla puussa. 

Kovaksi lintumieheksi osoittautunut herra kertoi, ettei näin pienellä alueella voikaan olla kahta pöllöreviiriä. Samalla hän voivotteli, että pesäkolo on kovin lähellä suositun ulkoilualueen polkuja. Ilmeisesti pesintä on silti sujunut hyvin, kun poikaset ovat pääosin jo lähteneet. 

Vielä helatorstaina kolossa oli ollut kolme lehtopöllön poikasta. Nyt enää yksi. Sen pää näkyi puoliksi. Ei muuta kuin zoomia kehiin ja sormi laukaisimelle. 



Pariskunta poistui paikalta miehen räiskittyä aikansa kuvia. Jäin odottamaan jos poikanen innostuisi tulemaan paremmin näkyviin. Näin ei kuitenkaan tapahtunut.

Olin jo tekemässä lähtöä kun lähistölle saapui toinen ikämies niin ikään valtavan objektiivinsa kanssa. Kuulemma moinen vehje painaa "pari kiloa". Ehkä joskus isona minullakin varaa hankkia tuollainen. 

Mies huomasi metsikössä pöllönpoikasen oksalla. Hän uumoili emolinnunkin olevan jossain lähistöllä, mutta niitä ei kuulemma hevillä havaitse. 

Onnistuin saamaan oksalla torkkuvasta poikasesta jokusen hyvän kuvan. Kiitoksia vaan kovasti  tuntemattomaksi jääneille herroille, ilman heitä tämä ei olisi onnistunut. 












2 kommenttia:

  1. Toivottavasti ihmiset malttavat antaa pöllöjen elellä rauhassa, kaikkine uteliaisuuksineen, ettei emo hylkää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta turiset. Tuokin pesä on suositun ulkoilualeen polun varrella.

      Poista