Toukokuun viimeisenä sunnuntaina ohjelmassa oli työkaverieni Petteri Syväkarin ja Jukka Rouhiaisen kanssa tehty päiväretki Raaseporiin Länsi-Uudellemaalle.
Alkuperäinen tarkoitus oli lähteä Kustaviin Isokarin majakkasaarelle Uudenkaupungin vierasvenesatamasta käsin, mutta homma kariutui luontoäidin toimesta. Myöhään lauantai-iltana vastaanotin viestin, jonka mukaan sääennuste lupasi niin kovaa tuulta, ettei majakkaristeilyä ollut mahdollista toteuttaa.
Minua asia ei suuremmin jäänyt kaivelemaan, koska Isokari on tuttu jo pienestä pitäen ja olen käynyt siellä viimeksi jokunen vuosi sitten. Harmitti enimmäkseen muiden puolesta.
Vaihtoehtoista toimintaa ei kauan tarvinnut miettiä. Mieleeni juolahti, että voisimme lähteä katsomaan miltä Raaseporissa näyttää kesän kynnyksellä. Idea menikin hyvin läpi.
Koska lounaisrannikolla oli armoton tuuli, ajattelin sen jäävän taakse ajellessamme Petterin autolla kohti itää. Mutta mitä vielä; Raaseporissakin oli sellainen puhuri, että hyvä kun ei iso äijäkin lähtenyt lentoon.
Suurta yleisöryntäystä linnaan ei ollut. Lisäksemme ainoastaan aasialainen turistiryhmä ja kaksi pariskuntaa liikkuivat alueella. Varmasti kesän tulleen tilanne vilkastuu ja tuulikin laantuu.
Linna hylättiin vuonna 1558 Tammisaaren ja Helsingin kaupunkien perustamisen jälkeen. Se oli autiona satoja vuosia, kunnes 1880-luvulla siellä aloitettiin ensimmäiset restaurointityöt. Nykyään rauniolinnaa hoitaa ja sen toiminnasta vastaa Metsähallitus.
Sitten edellisen käyntini, oli alueen alkupäähän valmistunut valtava kioski- ja lipunmyyntirakennus. Biljetti raunioille maksoi kahdeksan euroa. Muistaakseni viime keralla selvisi viidellä eurolla. Lipunmyyjän mukaan komea talo on ollut pystyssä viisi vuotta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti