Tällä hetkellä kuuntelen Youtubesta norjalaisen Jornin uusinta albumia Heavy Rock Radio II. Siinä komeaääninen laulaja Jorn Lande bändeineen versioi muun muassa Deep Purplen, Manfred Manin, Don Henleyn, Bryan Adamsin ja Dion kappaleita.
Viime lauantaina innostuin taas vaihteeksi selaamaan lp-levyjäni oikein urakalla. Levysoittimessa pyöri lukuisia kiekkoja kuten Gillanin Gillan Is Heavy Rock, Rainbowin Down The Earth, Lee Aaronin Metal Queen, Horsepowerin Virginity, The Quireboysin Live Album, Helixin No Rest For The Wicked sekä sattumoisin Ozzy Osbourneltakin samanniminen No Rest For The Wicked.
Vinyylilevyjen ja toisinaan lasin pohjalle lorahtaneiden makoisten vodkadrinkkien kanssa oli hyvä pohjustaa illan tulevaa livemusiikkielämystä. Sen tarjosi duo The Sedät eli Taage & Garfield Aurajoen rannalla Wanhassa Rahtilaivassa, kaverien kesken Rahtiksessa.
Olen vuosien varrella nähnyt turkulaiskaksikon keikalla ainakin kaksikymmentä, ehkä jopa kolmekymmentä kertaa. Siinä on hiljalleen oppinut mitä biisejä on illan mittaan odotettavissa. Tällä kertaa keikkasetissä oli pari uutta rallia.
Ehtoo polkaistiin käyntiin hieman yhdeksän jälkeen todennäköisesti jokaisen paikalla olleen tuntemalla Black Sabbathin Paranoid-klassikolla. Heti seuraavana kuultiin toinen kovan luokan kappale, nimittäin Touch Too Much laulaja Bon Scottin viimeksi jääneeltä AC/DC-levyltään Highway To Hell. Etenkin jälkimmäisen sovitus toimi mainiosti.
Rahtis-keikka oli laivan ruokaravintolan puolella. Tällä hetkellä siellä ei tosin ole murkinaa tarjolla, koska edellinen yrittäjä pisti pillit pussiin viime kesänä. Setiä oli kuuntelemassa täysi salillinen enemmän tai vähemmän juhlahumussa ollutta porukkaa, joista valtaosa tuntui olevan kaksikon tuttavia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti