Aikaisempina vuosina olen kiertänyt alueen suosituimman lenkin Savojärven kierroksen useinkin. Tänä vuonna ensimmäinen Savojärvi-kerta oli huhtikuun alussa lumien sulettua ja toinen nyt elokuun puolivälissä. Ehkä syksyllä ruska-aikaan taas.
Savojärven kierros on maisemallisesti todella hieno. Etenkin uudempi, kesällä 2012 avattu osuus, joka myötäilee pitkälti aivan järven rantaa. Vesistön toiselta puolelta löytyy lähinnä suota ja umpimetsikköä, joka ei välttämättä silmiä yhtälailla hivele.
Sitten viime näkemän reitille oli tullut jonkun verran muutoksia. Pitkospuita oli lisätty ryteikköön peittämään juuria suunnilleen niille kohdin, jossa on puna- vai oliko käpykaartilaisen hautamuistomerkki.
Aivan kierroksen loppupäähän, mikäli kiertää lenkin myötäpäivään, on levitetty noin sadan metrin verran soraa. Ikävähkö juuri- ja kivikoalusta on saanut peitteen, jossa on mukavampi kävellä ja nousta rinne ylös.
Pitkospuilla lämmittelivät pienet sisiliskot, jotka taisivat olla tämän kesän poikasia. Minikokoiset liskot näyttävät tosin kuvissa aika isoilta, mutta totuus oli aivan toinen. Myös perhosia oli pitkin poikin pitkospuita, tiedä sitten mihin se perustui. En ole ennen moista ilmiötä huomannut näin laajassa mittakaavassa.
Liekö koulujen alkaminen hiljentänyt Savojärven, kun parkkipaikalla oli alle kymmenen autoa ja reitilläkin näkyi ihmisiä vain kourallinen. Tästä syystä kapeilla pitkospuilla oli miellyttävämpi kulkea, eikä joutunut alvariinsa väistelemään vastaantulevia ihmisiä.
Lähes täydellisessä ulkoilukelissä tehty reilun kuuden kilometrin mittainen Savojärven kierros kellotti pienine kuvaustaukoineen noin kaksi tuntia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti