Boycott Apollossa 17. marraskuuta

Laulaja Tommi Läntinen kokosi noin vuosi sitten uudelleen 80-ja 90-luvun taitteessa toimineen Boycott -bändinsä. Se on kuluvana vuonna keikkaillut ympäri maata ja julkaissut uuden The Mighty -albumin.

Moni tuttava on vähän ihmetellyt Boycottin paluuta, sillä kitaristi ja toinen johtohahmo Hombre Lampinen kuoli toukokuussa 2016. Itse en koe asiaa noin, vaikka Lampinen tietysti olikin aikoinaan tärkeä osa bändiä. Mikäli Läntinen haluaa jälleen rokata, niin siitä vaan.

Kiinnostuin Boycottista heti kun siitä ensimmäisen kerran kuulin. Tämä tapahtui talvella 1987, jolloin luin Rumbasta uutisen otsikolla "Bändi jätti Even". Tuolloin entisen Dingo-basistin yhtyeen jäsenet liittyivät yhteen Läntisen kanssa ja kokoonpanosta muodostui Boycott. Pian jo nauhoitinkin c-kasetille radiosta Keväthärmä -konsertin, jossa yhtye esiintyi.

Sittemmin näin Boycottilta monta loistavaa keikkaa. Mieleen tulee ainakin ensimmäisessä Ruisrockissani -87 koettu spektaakkeli telttalavalla. Saman vuoden syksyn Köyliön Lallintalon keikkakaan ei koskaan unohdu.

Apollossa Turun Humalistonkadulla marraskuun puolivälissä ollut esiintyminen alkoi jo iltayhdeksältä. Tieto moisesta tuli kyllä ilmi ainakin Facebookin mainoksessa, mutta minun oli vaikea uskoa sitä noin täsmälliseksi. Narikkaan takkia jättäessäni ensimmäinen biisi starttasi ja kello todellakin oli tuossa vaiheessa yhdeksän.

En ollut ennen keikkaa kuullut uutta Boycottia kolmea kappaletta enempää. Thunder, I Still Rise ja etenkin Partners In Crime ovat erinomaisia biisejä. Illan settiin sisältyi melkein koko uusi levy.

Illan varsinaisia herkkuja kaltaiselleni vanhalle fanille olivat Boycottin 30 vuotta sitten julkaistun samannimisen debyyttialbumin kappaleet. I Want My Money Back, Eyes Of Blue, Rainbow Colours, My Sharona sekä yhtyeen tunnetuin biisi Gotta Rock kuulostivat pirun hyvältä.

Viimeisenä kappaleena kuultiin Läntisen jo ennen Boycottia tekemä, alunperin Via Dolorosa -nimisen turkulaisorkesterin 1986 ilmestynyt samanniminen single, jonka Läntinen levytti 90-luvulla soolourallaan uudestaan. Biisi lieneekin hänen tunnetuin tekeleensä kautta aikojen. Boycottin käsittelyssä kappale on kääntynyt luonnollisesti englanniksi.

Eräs oululaistuttuni innostui seuraavana päivänä kyselemään miten bändi soitti. Vastasin, että oikein hyvin. Hän oli aiemmin tänä vuonna nähnyt yhtyeen jossain ja määritteli soiton "hieman virkamiesmäiseksi". Itse en sitä noin kokenut, vaan Läntisen taustajoukko oli mielestäni pätevää porukkaa. Kahden kitaristin, basistin, rumpalin ja kosketinsoittajan kokoonpano toimi kuin junan vessa.

Keikkapaikkana Apollo on hyvä. Iso lava, eikä näköesteitä juurikaan. Yleisöä olisi toki mahtunut paikalle enemmänkin. Moni ei ehkä tainnut uskoa varhaista aloitusaikaa todeksi.