Jo toukokuussa suunnittelin kyseiseen ajankohtaan jonkunlaista halvahkoa ulkomaanreissua. Välillä se oli jo unohtumaankin päin, mutta h-hetken lähestyessä kaivelin esille Ikaalisten matkatoimiston prosyyrin. Vuosia sitten hyväksi havaittu ja luotettava matkatoimisto on erikoistunut Baltian reissuihin. Olen monesti ollutkin heidän mukanaan etenkin Viron matkoilla.
Tällä kertaa valinta osui Latvian Riikaan. Sopuhintainen matka näytti niin houkuttelevalta, että kyselin muiltakin lomailijoilta kiinnostusta reissuun. Mukaan ilmoittautuivat turkulaiset Päivi ja Matti Vikström sekä Tomi Nieminen.
Varsinaisesti mitään uutta en matkalta odottanut. Olen ollut Riiassa kolme kertaa aikaisemminkin. Debyytti tapahtui pääsiäisenä 2006, jolloin vietin pitkän viikonlopun Hotel Latvijassa. Kolme vuotta myöhemmin kesällä tuo sama 27 kerroksinen talo oli jo Radisson SAS -niminen, tosin saattoi olla jo ensimmäiselläkin reissulla.
Syynä uusintaan oli lähinnä se, että pääsiäisreissu kului pitkälti hotellin aula- ja näköalabaareissa, jolloin itse kaupunkinähtävyydet jäivät aikalailla minimiin. Kesällä 2009 vahinko tuli otettua takaisin korkojen kera.
Keväällä 2013 osallistuin Blitztoursin Sudenpesä -matkalle. Paluuta tehdessämme Puolan ja Liettuan rajamailta, pysähtyi bussi muutamaksi tunniksi Riikaan. Halukkaat ehtivät käydä muun muassa Latvian sotamuseossa, jossa olin neljä vuotta aiemmin käynytkin.
Ikaalisten matkatoimiston Riian reissu oli siitä erikoinen, että lähtö tapahtui iltapäivällä puoli kolmelta Turusta. Ensimmäinen yö viettettiin Tallinnan laivassa, joka oli Turku-Tulholma -väliltä vanha tuttu Silja Europa.
Itse laiva ei ollut mielestäni muuttunut oikein mihinkään, vaikka silloin tällöin risteilijöitäkin remontoidaan ja sisustuksia muutellaan. Oluttuoppi- ja Jägermeister -shotti -yhdistelmä baaritiskillä oli sen verran herkullinen, etten pahemmin asiaan huomiota kiinnittänytkään.
Laivan ohjelmistossa oli muun muassa karaokea. Mieleen jäi erästä Jari Sillanpään kappaletta antaumuksella tulkinnut vanhempi herra, jonka suuntautumista ei esityksen jälkeen liene kellään ollut pienintäkään epäselvyyttä.
Pubissa kummallisesti kitaraa näppäillyt hipsteri-nuorukainen soitteli tunnettuja biisejä omina sovituksinaan. Harmi vaan hän ei saanut yhdestäkään kappaleesta minkäänlaista otetta. Ihmiset tykkäsivät silti hänestä isoin aplodein. Minä olisin mielelläni nähnyt trubaduurimme tilalla jonkun joka osaa soittaa kuutta kieltä samaan aikaan ja omaa edes himpun verran tyylitajua.
Esiintymisensä loppupuolella kaveri sai yllättäen vetoapua satunnaiselta yleisön edustajalta. Tämä kaivoi taskustaan huuliharpun ja veteli pitkän soolon trubaduurimme katsellessa hölmistyneenä. Onneksi hän tajusi pysyä yllätysvieraan mukana soitellen jotain sinnepäin ja sattui välillä onnistumaankin siinä.
Ruotsin- tai tässä tapauksessa tallinnanlaivojen suola on runsas aamiainen. Välillä tosin tulee oltua sen verran kaasussa vielä aamutuimaankin, että tuskin muistaa edes kuppilassa käyneensä. Tällä kertaa moista ongelmaa ei ollut. Karjalanpiirakoita munavoin kera upposi kunnon kasa.
Herkuttelua latisti ikkunasta huomattu ikävä tapaus. Satama-altaan rampilla makasi kuollut mies. Poliisit tutkivat ja lopuksi peittelivät hänet kunnes ruumisauto tuli. Tiedä sitten mitä oli tapahtunut ja milloin.
Laivasta piti poistua kymmeneen mennessä. Koska bussi Riikaan lähti vasta 13.30 Tallinnan D-terminaalin kentältä, oli aikaa tutustua sataman lähikuppiloihin. Tämä puolestaan johti siihen, että jo bussiin noustessa tunnelma oli varsin korkealla. Samanhenkistä porukkaa istuskeli kuitenkin takaosassa paljonkin, joten vanha sanonta "linja-autossa on tunnelmaa" päti jälleen.
Pärnun esikaupunkialueella sijaitsevassa suuressa ostoskeskuksessa oli vajaan tunnin tauko. Se olikin sopiva puolimatkan krouvi. Ajelu yhtäsoittoa Tallinnasta Riikaan tulisi muuten liian pitkäksi. Matka on noin 315 kilometriä.
Riikaan bussi kurvasi joskus puoli seitsemän maissa.
Tutun näköinen hotelli !😎
VastaaPoista