Suomirokkia Saimaan aalloilla

Saimaa-ilmiö on musiikkidokumentti Juice Leskinen Slamin, Hassisen koneen ja Eppu Normaalin Tuuliajolla-kiertueesta Saimaan satamakaupungeissa alkukesästä 1981. Elokuvassa näytetään pätkiä keikoista, komeita Saimaan maisemia sekä haastatteluja, joissa ohjaajat Mika ja Aki Kaurismäki haastattelevat lähinnä yhtyeiden laulusolisteja Ismo Alankoa, Juice Leskistä ja Martti Syrjää.

Elokuvahanke lähti liikkeelle Leskisen aloitteesta hänen tavattuaan Kaurismäen veljekset kiertueelle lähtöä edeltävällä viikolla hotelli Inter Continentalin saunassa Helsingissä. Rahoitusta kiireiset tekijät ehtivät kysyä vain Jörn Donnerilta. Elokuvaa käsikirjoitettiin kuvausten jo ollessa käynnissä. Kaurismäkien ensimmäisessä pitkässä elokuvassa käsikirjoitus ei kuitenkaan ole kovin oleellinen, vaan musiikkiesitykset on jätetty pääosaan.

YLE Teema esitti leffan huhtikuun neljäs päivä. En ollut toviin sitä nähnyt, joten nyt ahmin dokumentin uusin silmin.

Elokuva sijoittuu aikaan, jolloin valettiin musiikkimakuni kivijalkaa. Lyhyen rockabilly-kauteni jälkeen Hassisen kone, Eppu Normaali ja Juice Leskinen Slam olivat lempibändejäni Sleepy Sleepersin, SIGin ja Pelle Miljoona Oy:n ohella. 

Huomasin Saimaa-ilmiöstä kaikenlaista uutta, johon en aiemmin ollut niin kiinnittänyt huomiota. Ensinnäkin yhtyeet ovat todella kovassa vedossa - livesoitto sujuu kuin rasvattu kaikilta poppoilta.
 

Eppu Normaalin Aku Syrjä rummuttaa kuin peto, eikä yhtyeen tiukkuutta voi kuin ihmetellä. Elokuvaan valikoituneet kappaleet eivät ole sieltä kaikkein tunnetuimmasta päästä ainakaan jälkikäteen arvioituna, joten onkin mukavaa kuulla muun muassa Myrkkyä, Delirium tremens ja Jäähyväiset rock'n'rollille.

Hassisen koneen noin kaksi ja puolivuotinen ura oli yhtä kehitystä. Elokuvan teon aikoihin puolitoistavuotias orkesteri soittaa todella terhaakkaasti yhteen. Harvalla yhtyeellä on pokkaa jättää suurin hittinsä (Rappiolla) soittamatta sellaisena kuin yleisö sen tuntee. Kone vetää kappaleesta medleyn, johon on sekoitettu muitakin ensikoisalbumi Täältä tullaan Venäjän biisejä kuten Syytön, Jumalat jalassa ja Iloisesti hammondilla.

Juice Leskinen Slam esiintyy elokuvan alussa erikoisessa kokoonpanossa, jossa Jari Yliahon ohella yhtyeen kitaristina on Juicen bändeissä 70-luvulla soittanut Petteri Salminen. Bassoa kiertieella pomputteli Slamin pianisti Ila Loueranta, joka otti homman Hannu Tervaharjun saatua yhtyeestä kenkää saman vuoden keväällä.

Jos Eppujen ulkoinen habitus poikkeaa suuresti siitä millaisena heidät 2000-luvulla tunnetaan, eipä ole Hassisen koneen kavereissakaan hurraamista. Nyttemmin jopa minun tekee tiukkaa muistella epäsiistien, ikäisiään paljon vanhemman näköisten parikymppisten hampuusien olleen suosittuja nuorisoidoleita.

Ehkä karmeimpana esimerkkinä voisi mainita Hassisen koneen rumpalin Harri Kinnusen, joka ammattikouluviiksissään, punaisissa polvisukissaan ja hawaijipaidassaan hakee tyylittömyydessä vertaistaan.

Tuskinpa kukaan nykypäivän varhaisteini teippaisi seinälleen plösön kaljupäisen takatukan julistetta kuten minä aikoinaan tein. Mutta se oli sitä aikaa se.