sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Vappuajelulla Angelniemessä

Vappuna voi tehdä muutakin kuin liihottaa serpentiineissä ympäri puistoja skumppapullo kädessä ja ylioppilaskotsa päässä. Päätimme Harri Nato Leinon kanssa vapunpäivän aamuna lähteä maakunta-ajelulle.

Suuntana oli nykysin Saloon kuuluvat Angelniemi ja sen keskuskylä Kokkila. Angelniemi oli oma kuntansa 1916–1966. Kunta liitettiin vuoden 1967 alussa Halikkoon, josta se oli aikanaan erotettu.

Angelniemi oli muutamalta ajelulta ennestään tuttu. Kokkilan lossilta kun huristelee eteenpäin, päätyy ennen pitkää Kemiöön. Sinne ei tällä kuitenkaan tällä kertaa menty.

Melkein heti lossin jälkeen tulee tienhaara, josta on kolme kilometriä Angelniemen kirkolle. Komea puukirkko on rakennettu 1772 Kemiön saaren pohjoispäähän niemeen ja sijaitsee korkealla kalliolla meren äärellä. Kirkkoon mahtuu 250 henkeä.





Kirkolta Kokkilaan palatessa katselin tarkemmin kylää. Se ei juurikaan poikkea muista varsinaissuomaisista maalaistaajamista, mutta lossi melkein keskellä kylää on hieman poikkeuksellista. Kustavissakin saa mennä sentään hiukan pitemmälle kirkolta ennen kuin Vartsalan lossi tulee vastaan.

Lossirannassa on nimensä mukaisesti Lossiranta -niminen ravintola, jossa on runsaasti tarjolla elävää musiikkia. En ole koskaan paikassa poikennut, mutta taannoin päädyin heidän Facebook-sivuilleen. Kummastelin sitä, että noinkin syrjässä järjestetään aktiivisesti livemusiikki-iltamia. Se on hienoa.

Halikonlahden rannalla sijaitseva Lossiranta täytyy ottaa käyntiprojektiksi ensi kesänä. Eipä niin väliä kuka tai mikä pumppu siellä soittelee, pääasia ettei mitään räppiä tai muuta vastaavaa roskaa vaan joudu kuulemaan.



Kokkilassa huomioni kiinnittyi myös valtavan kokoiseen uimarantaan. Yleensä näin pienissä paikoissa ei sellaiseen törmää. Veikkaisin, että kuntaliitosten myötä Salon kaupunginisukit ovat antaneet määrärahoja rannan laajentamiseen. Lossin läheisyydestä löytyy hiekka- ja esteetöntä rantaa, muhkea laituri, sauna ja grillauspaikka.




Kurvasimme Kokkilan raitilta Sauvon suuntaan. Kivenheiton päässä komeasta Tammenpään kartanosta on 1918 rakennettu Portinvartijan tupa. Leino tiesi kertoa kummallisesta talosta, jolloin minullakin lamppu syttyi. Olin nimittäin lukenut siitä Luolamiehen blogista.


Luolamiehen blogi onkin lähes ainoa nettilähde, josta tätä kirjoittaessani löysin tietoa merkillisen näköisestä talosta. Tiedä sitten mistä kirjoittaja Tuomo Kesäläinen on informaationsa saanut. Mies tituleeraa taloa "Suomen kaameimmaksi kämpäksi".

"Jos jossain rakennuksessa takuuvarmasti kummittelee, niin se on tämä; osapuilleen 100 vuotta vanha Portinvartijan tupa, Halikon Kokkilassa, Tammenpään kartanon kupeessa. Mikä rakennuksesta sitten tekee niin kaamean? Se on rakennus materiaali, pieni neliskulmainen tölli on rakennettu läheisellä kukkulalla sijainneiden muinaishautojen kivistä. Kyllä! Hautakivistä rakennettu talo, pystytkö keksimään törkeämpää tapaa rikkoa hautarauha? Jos tällä toiminnalla ei saa raivokasta poltergeistiä peräänsä niin ei millään. Ihmettelen jos Tammenpään kartanon uusi isäntä saa nukkua yönsä rauhassa." 

Luettuani kännykästä Kesäläisen blogitekstin, lähti mielikuvitus laukkaamaan. Karulla paikalla ei näkynyt minkäänlaisia elonmerkkejä. Päinvastoin, sillä olin astua kuolleen hiiren päälle.

Uskaltauduin lähemmäs rakennusta nappaamaan muutaman foton. Täytyy sanoa, että talosta suorastaan huokui jonkinlainen kylmyys - se oli suoraan kuin kauhuelokuvasta. Melkein odotin koska Leatherface potkaisee oven auki, nykäisee moottorisahansa käyntiin ja syöksyy kimppuuni.



Ilmeisesti joku pitää taloa kesäkortteerinaan, sillä pihamaalla oli grilliä ja muovituolia siihen malliin, ettei se ole aivan tyhjillään.

Portinvartijan tuvan lähellä oli soliseva vuolas puro, joka laski läheisen niityn vierustaa pitkin merelle.



















Ei kommentteja:

Lähetä kommentti