Turkulaisista pitkänlinjan hevimiehistä koostuva kaksikko on tullut nähtyä lähivuosina useampaankin kertaan Rahtiksen kannella. Ja mikä ettei, ainakaan minä en ole heihin ehtinyt kyllästyä.
Vaikka kesä on jo ovella, oli lauantaina sen verran tuulista, että se ilmeisesti esti monien terassilla istuskelun. Paljon enemmänkin sakkia olisi mahtunut.
Moni tuttunikin jäi pois, vaikka reteesti ilmoittivat Facebookissa olevansa tulossa keikalle. Sitä vartenhan baaritiski on auki, että vilukissat saavat lämmikettä ja joillakin näytti olevan eduskunnastakin tuttuja torkkupeittoja yllään. Käsittääkseni niitäkin saa tarvittaessa baarista.
Taagen ja Garfieldin esiintyminen alkoi puoli yhdeksän paikkeilla ja kesti puolisentoista tuntia. Setissä oli paljon samoja kappaleita kuin viime vuoden lokakuussa, jolloin olen duon viimeksi nähnyt. Joka kerta joukossa on uusiakin ralleja, joista suurin osa on hyvällä maulla valittuja.
Voisin melkein vannoa, ettei Suomessa ole ainuttakaan trubaaduuria tai duoa, joka on soitellut keikoillaan esimerkiksi Judas Priestin Jawbreakeria tai Yngwie Malmsteenin Dreaming (Tell Me) -biisiä. Ihan tavallisimmasta päästä eivät myöskään ole lauantaina tulleet The Policen De Do Do Do, De Da Da Da, Marillionin Kayleight tai Manowarin Heart Of Steel.
Hyvä meininki jälleen kerran ja kesämmällä uudestaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti