Halikonlahden lintupolku ja Vuohensaari

Halikonlahti on merkittävä lintualue lähellä Salon kaupungin keskustaa. Satamakatua kun huristelee tarpeeksi pitkälle meren suuntaan, unohtaa nopeasti olleensa hetki sitten ennen niin kukoistavassa teknologiakaupungissa. Maisema muuttuu nopeasti totaalisesti.

Kiinnostuin paikasta kun näin salolaistuneen kaverini valokuvia sosiaalisessa mediassa. Hän käy puolisoineen usein bongaamassa tipuja ja ulkoilemassa siellä suunnalla.

Siltä istumalta aloin suunnitella retkeä noihin maisemiin. Se totetutui nopeammin kuin luulinkaan, sillä jo saman viikon lauantaina olin matkalla Saloon Hyttisen Miikan autossa mukavasti istuen. Takapenkillä seuraa piti Vikströmin Matti. Salon keskustasta mukaan poimittiin oppaanamme toiminut Kiviharjun Jari.

Kemiönsaaren molemmilta puolilta aina Salon kaupungin liepeille asti yltävä Halikonlahti on 40 kilometriä pitkä ja etenkin pohjukastaan niin matala, etteivät merivirrat edesauta veden vaihtumista. Lahden leveää pohjukkaa kutsutaan Viurilanlahdeksi.

Halikonlahteen laskevat useat alueen joet. Näistä suurimpia ovat Purilanjoki, Halikonjoki ja Uskelanjoki. Ne ovat tuoneet paljon maa-ainesta ja ravinteita lahteen, minkä vuoksi Halikonlahti on paikoin hyvin rehevöitynyt. Lisäksi Salon jätevedenpuhdistamo kuormittaa lahtea. Rehevöitymisen vuoksi Halikonlahti on kehittynyt merkittäväksi lintuvesistöksi. Lahdella on tavattu harvinaisiakin lintulajeja.

Halikonlahti on ollut aikoinaan tärkeä merireitti. Halikonjokea pitkin pystyi ennen purjehtimaan pitkälle sisämaahan. Nykyisin lahti on madaltunut niin paljon, ettei siellä ole enää telakkateollisuutta eikä suurta laivaliikennettä. Ennen myös useisiin saariin on ollut lauttayhteyksiä. Enää vain Kemiöön on lossiyhteys ja Vartsalansaareen epäsäännöllinen lauttayhteys.

Halikonlahden lintupolulla edetään vanhoja jätevedenpuhdistusaltaita kiertäen. Polun varrella on lintutorneja, piilokojuja ja useita linnuista sekä alueen luonnosta kertovia opastetauluja.

Komeasta ilmasta johtuen alueella oli lisäksemme muitakin linnuista ja luonnosta kiinnostuneita. Varsinainen kuhina alkoi, kun siivekkäille heiteltiin pullanpaloja.

Kivenheiton päässä lintualueelta sijaitsee eräs Halikonlahden saarista, Vuohensaari. Vuohensaaressa on leirintäalue, kesäravintola, yleinen uimaranta, kesäteatteri, venelaitureita ja grillauskatos.

Vuohensaari on ollut nimenä tuttu jo vuosia, koska siellä järjestettiin ennen vanhaan Vuohisrock -nimistä rokkifestivaalia, joka sittemmkin lyhennettiin muotoon Vrock.

Vuonna 2007 Vuohisrockin lavalle asteli yllättäen vaasalaisen teiniyhtyeen Strum Und Drangin kanssa brittiläisen hevibändin Judas Priestin kitaristi KK Downing, joka oli Salossa kavereitaan moikkaamassa ja samalla Vuohisrockissa piipahtamassa. Tapahtuma oli ainutkertainen koko Downingin siihen astisessa historiassa, sillä miljoonia levyjä myynyt kitaristi ei ollut koskaan aikaisemmin esiintynyt minkään muun yhtyeen kanssa kuin Judas Priestin.

Nyttemmin Downing ei valitettavasti enää kuulu Priestiin, vaan tällä vuosikymmenellä hänet on korvannut puolet nuorempi näköisversio miehestä itsestään. Vuohisrockin yhden biisin veto löytyy myös Youtubesta.

Vappuajelulla Angelniemessä

Vappuna voi tehdä muutakin kuin liihottaa serpentiineissä ympäri puistoja skumppapullo kädessä ja ylioppilaskotsa päässä. Päätimme Harri Nato Leinon kanssa vapunpäivän aamuna lähteä maakunta-ajelulle.

Suuntana oli nykysin Saloon kuuluvat Angelniemi ja sen keskuskylä Kokkila. Angelniemi oli oma kuntansa 1916–1966. Kunta liitettiin vuoden 1967 alussa Halikkoon, josta se oli aikanaan erotettu.

Angelniemi oli muutamalta ajelulta ennestään tuttu. Kokkilan lossilta kun huristelee eteenpäin, päätyy ennen pitkää Kemiöön. Sinne ei tällä kuitenkaan tällä kertaa menty.

Melkein heti lossin jälkeen tulee tienhaara, josta on kolme kilometriä Angelniemen kirkolle. Komea puukirkko on rakennettu 1772 Kemiön saaren pohjoispäähän niemeen ja sijaitsee korkealla kalliolla meren äärellä. Kirkkoon mahtuu 250 henkeä.

Kirkolta Kokkilaan palatessa katselin tarkemmin kylää. Se ei juurikaan poikkea muista varsinaissuomaisista maalaistaajamista, mutta lossi melkein keskellä kylää on hieman poikkeuksellista. Kustavissakin saa mennä sentään hiukan pitemmälle kirkolta ennen kuin Vartsalan lossi tulee vastaan.

Lossirannassa on nimensä mukaisesti Lossiranta -niminen ravintola, jossa on runsaasti tarjolla elävää musiikkia. En ole koskaan paikassa poikennut, mutta taannoin päädyin heidän Facebook-sivuilleen. Kummastelin sitä, että noinkin syrjässä järjestetään aktiivisesti livemusiikki-iltamia. Se on hienoa.

Halikonlahden rannalla sijaitseva Lossiranta täytyy ottaa käyntiprojektiksi ensi kesänä. Eipä niin väliä kuka tai mikä pumppu siellä soittelee, pääasia ettei mitään räppiä tai muuta vastaavaa roskaa vaan joudu kuulemaan.

Kokkilassa huomioni kiinnittyi myös valtavan kokoiseen uimarantaan. Yleensä näin pienissä paikoissa ei sellaiseen törmää. Veikkaisin, että kuntaliitosten myötä Salon kaupunginisukit ovat antaneet määrärahoja rannan laajentamiseen. Lossin läheisyydestä löytyy hiekka- ja esteetöntä rantaa, muhkea laituri, sauna ja grillauspaikka.